Henni Hannuniemi koki saavuttaneensa sosiaalialalla jo kaiken saavutettavissa olevan. Nyt hän kertoo, kuinka alanvaihto IT-alalle onnistui ja miten hän sai työn ilman valmista tutkintoa ja pitkää työkokemusta.
Tamperelainen Henni Hannuniemi, 34, oli lukion jälkeen tyypillisessä tilanteessa: hän ei tiennyt yhtään, mitä haluaisi opiskella. Moni asia kiinnosti, mutta ei riittävästi, jotta siitä olisi halunnut tehdä itselleen ammatin. Opinto-ohjaaja ei osannut auttaa. Niinpä Hannuniemi piti muutaman välivuoden.
”Lopulta lähdin opiskelemaan muotoilua Seinäjoen ammattikorkeakouluun. Huomasin kuitenkin, ettei se ole sitä, mitä haluan tehdä työkseni ja keskeytin opinnot. Sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi.”
Hannuniemi työskenteli ikäihmisten parissa ja huomasi pitävänsä potilastyöstä. Häni halusi jatkaa opintojaan sote-alalla ja luki itsensä sosionomiksi. Lisäksi hän opiskeli yhteiskunta- ja hallintotieteitä avoimessa yliopistossa.
Valmistuttuaan Hannuniemi teki kahdeksan vuotta sosiaalialan töitä erilaisissa tehtävissä, kuten koulusosionomina ja aikuissosiaali- ja lähisuhdeväkivaltatyössä.
”Pidin siitä, että pystyin antamaan toiselle edes hetkeksi sellaisen tunteen, että tämä asia tulee hoitumaan ja olen täällä auttamassa”, hän sanoo.
Uusi suunta vanhempainvapaalla
Vuonna 2021 Hannuniemi jäi vanhempainvapaalle ja ryhtyi pohtimaan, mitä haluaisi tehdä seuraavaksi.
”Koin, että olin päässyt omassa ammatissani jo niin pitkälle, kuin omien tavoitteideni ja mielenkiinnon kohteideni kannalta pystyisin pääsemään. Sen vuoksi halusin etsiä jotain muuta.”
Hän haki opiskelemaan dataosaamisen ja tekoälyn Yamk-tutkintoa, vaikka tutkinto vaikutti vaikealta ja työläältä. Lisäksi hän ei ollut koskaan aikaisemmin ollut juurikaan kiinnostunut näistä aiheista. Koulussa palo alaa kohtaan kuitenkin syttyi.
”Mietin, että sosiaalialalla saatetaan tulevaisuudessa panostaa enemmän digitaalisuuteen ja sähköisiin palveluihin ja minäkin voisin jonain päivänä olla mukana kehittämistyössä”, hän kertoo.
Opintojen alettua Hannuniemi huomasi, että joukossa oli muitakin sote-alalta tulleita, joilla ei ollut juurikaan kokemusta esimerkiksi ohjelmoinnista. Osa opiskelijoista oli puolestaan esimerkiksi koodannut pelejä.
”Jouduimme tekemään oppimisen eteen paljon enemmän töitä. Meidät heitettiin suoraan syvään päätyyn, mutta tekemällä oppii.”
Hannuniemi opiskeli ensin vanhempainvapaalla ja sen jälkeen työn ohessa. Opinnäytetyön tekemisen hän aloitti keväällä 2023.
Alanvaihto IT-alalle jännitti
Hannuniemi halusi kovasti päästä kokeilemaan kykyjään ohjelmistopuolella, mutta alanvaihto IT-alalle jännitti. Hannuniemellä oli sosiaalialalla vakituinen työ, josta hänellä oli pitkä kokemus. Uudelta alalta hänellä ei ollut lainkaan kokemusta, opinnot olivat kesken ja osaaminen tuntui vielä huteralta.
”Muutos oli todella pelottava. Pohdin, mikä identiteettini on, jos en enää tee sosiaalialan työtä. Minun pitää yhtäkkiä muuttua osaajasta opiskelijaksi. Mietin pystynkö siihen, vieläpä pienen lapsen kanssa.”
Uteliaisuus ja uskallus veivät lopulta voiton, ja Hannuniemi haki suureen ICMT-palveluita tarjoavaan yritykseen töihin. Yritys tuottaa hyvinvointialueille ja muun muassa sosiaalipuolelle tietoteknisiä palveluita, joten Hannunniemi koki, että hänen substanssiosaamisestaan voisi olla tehtävässä hyötyä.
”Minulle soitettiin ja tarjottiin työtä käyttötuen tiimistä. Aloitin tehtävässä helmikuussa. Työni oli auttaa sote-alan työntekijöitä tietoteknisten ongelmien ratkomisessa”, hän kertoo.
Keväällä Hannuniemi huomasi, että talon sisällä oli avautunut sovellusasiantuntijan paikka. Asiantuntijuutta etsittiin sosiaalialalla käytettävään Effica-asiakastieto-ohjelmaan, jota Hannuniemi oli aiemmassa työssään käyttänyt.
”Päätin, että teen mitä vain, että saan sen paikan. Hakijoita oli paljon, mutta minut valittiin. Olen todella tyytyväinen.”
Hän aloitti työssä kesäkuun alussa. Työ pitää sisällään sovellusasiantuntijuutta ja myös kehitystyötä.
”Pidän siitä, että vastuu on lisääntynyt. Minulla on myös isompi asiakaskunta. On hienoa tehdä töitä kokeneiden sovellusasiantuntijoiden kanssa, joilta opin jatkuvasti uutta.”
”Keltanokkia pitäisi palkata enemmän”
Hannuniemi sanoo, että vakituisesta työstä luopuminen ja uudelle alalle hyppääminen ei ollut helppo päätös.
”En tiennyt yhtään, miten uusi työ lähtee sujumaan ja osaanko riittävästi. Toisaalta taas olin uudella tavalla innostunut omasta työelämästäni, kun pääsin tekemään jotain ihan uutta.”
Hannuniemi kannustaa työnantajia palkkaamaan enemmän keltanokkia, sillä hänen mukaansa pelkkä ansioluettelo ei vielä kerro työntekijän motivaatiosta.
”Asioita oppii, jos vain haluaa oppia. En olisi päässyt tähän pisteeseen, jollei esihenkilöni olisi uskonut minuun ja motivaatiooni. Olen todella kiitollinen, että hän antoi minulle mahdollisuuden”, hän sanoo ja jatkaa:
”Lisäksi näen, että sote-alalta kertynyttä kokemusta kannattaisi vaalia myös ohjelmistopuolella, vaikka ei olisikaan tutkintoa IT-alalta.”
Hannuniemi suosittelee kokeilemaan erilaisia asioita ja etsimään omaa suuntaansa työelämässä. Hänen urapolkunsa ja tarinansa on inspiroinut myös muita alanvaihtoa pohtivia etenkin LinkedInissä.
”Minulle tulee melkein joka päivä LinkedInin kautta yhteydenottoja, sillä ihmiset haluavat keskustella urapolustani ja siitä, kuinka onnistuin vaihtamaan alaa”, hän sanoo.
Hannuniemi kertoo olevansa tyytyväinen nykyiseen tilanteeseensa eikä tähtäimessä ainakaan lähiaikoina ole uusia askelmia urapolulla.
”Olen todella tyytyväinen, että olen päässyt isoon taloon, jossa on paljon mahdollisuuksia. Toistaiseksi ei ole hätä lähteä mihinkään ja nautin siitä tunteesta.”
Lue myös:
Kiinnostaako alanvaihto? Huomioi 3 asiaa – ja katso, milloin on oikea hetki vaihtaa alaa
Minttu Manninen
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Uutiskirje
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
