Työpaikan ärsyttävin tyyppi saattaa sittenkin olla oikeassa – tästä syystä valittaminen työpaikalla kannattaa

Kyseenalaistaminen on asia, jota arvostetaan muuttuvassa työelämässä yhä enemmän. Vai arvostetaanko? Aki Ahlroth pohtii valittamisen ja välittämisen eroja kolumnissaan.

Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran lokakuussa 2018.

Väitämme arvostavamme ihmisiä, jotka kyseenalaistavat perinteisiä toimintamalleja ja ajattelutapoja. Perustelemme tämän ulkoa opetellulla latteudella, jonka mukaan kyseenalaistajat ovat kultaakin arvokkaampia, sillä jumahtaneet ajatukset sinetöivät organisaation aseman häviäjien joukossa.

Todellisuudessa kyseenalaistajat ärsyttävät meitä suuresti. He ovat sietämättömiä valittajia, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä mihinkään. Kun muilla on visio ja halu painaa kaasua, kyseenalaistaja laskeutuu keskuuteemme ankeuttamaan. Valittamisesta onkin tullut sosiaalisesti hyväksyttyä, kun siitä on alettu käyttää nimitystä kyseenalaistaminen.

Kyseenalaista vain, mutta älä minun tontillani

Erityisen paljon kyseenalaistajat käyvät hermoihimme silloin, kun he julkeavat kyseenalaistaa juuri meidän näkemyksiämme. Kyseenalaista vain, mutta tee se jossain muualla.

Kun meitä ja ideoitamme kyseenalaistetaan, emme näe sitä rakentavana vaan hyökkäyksenä meitä kohtaan. Omaan ideaan suhtaudutaan usein palavalla intohimolla, ja silloin puolustusreaktio on harvoin järkiperäinen.

Huonosti argumentoivat kyseenalaistajat on helppoa vaientaa, mutta perusteltuja näkemyksiä esittävien kanssa joudumme kamppailemaan tosissamme.

Vaikka argumentit kuultuamme ymmärrämme välillä olevamme väärässä, pidätämme silti itsellämme oikeuden pahoittaa mielemme.

Dialogi näyttääkin olevan arvokasta vain silloin, kun siihen liittyvät hymistely ja olalle taputtelu. Vetäydymme helposti omiin poteroihimme ja näemme ympärillämme vastakkainasettelua enemmän kuin olisi tarpeen.

Välittäjä vai valittaja?

Koska suhtaudumme asioihin tunteella, emme tahdo ymmärtää, että kyseenalaistaminen on välittämistä, eikä suinkaan valittamista. Kun a-kirjainten yläpuolelle lisätään kaksi pistettä, merkitys muuttuu yllättävän paljon.

Ylivoimaisesti huonoin vaihtoehto on aina välinpitämättömyys. Se, että millään ei ole mitään väliä. Jo valmiiksi turtuneita nykyihmisiä ei kannattaisi turruttaa yhtään enempää.

Välinpitämätön ihminen on ”vain töissä täällä” eikä stressaa asioista, koska tunnin päästä pääsee kotiin ja saa laittaa työpuhelimen kiinni. Hän ei ole luova eikä tuottava. Hän on parhaimmillaan, kun menee sieltä, mistä aita on matalin, ja palkkapäivänä.

Kyseenalaistaja ei onneksi ole menettänyt mielenkiintoaan työnantajansa asioihin. Hän haluaa pohjimmiltaan auttaa, vaikka asioiden esittämisen tyyli voikin henkilöstä riippuen olla kulmikas – ehkä tylykin. Jos tällainen ihminen leimataan elämäntapamussuttajaksi, mahdollisuus viisastua ja kehittää jää käyttämättä.

Kun kyseenalaistaja vaiennetaan riittävän monta kertaa, hän muuttuu vääjäämättä välinpitämättömäksi. Miksi ottaa enää kantaa, jos valtavirrasta poikkeaviin kannanottoihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti kielteisesti? Tuskin monikaan ottaisi Mike Tysonilta turpaan useamman kuin yhden kerran.

Kyseenalaistaminen pakottaa kohtaamaan oman keskeneräisyyden

Kyseenalaistajien kanssa tarvitaan tervettä itsetuntoa ja kulttuuria, jossa hyväksytään keskeneräisyys. Osassa työkulttuureita johtajalta odotetaan aina löytyvän oikeat vastaukset. Silloin hän joutuu käymään jatkuvaa taistelua kasvojen menettämistä vastaan.

Me kaikki pelkäämme nolatuiksi tulemista. Vielä tänäkin päivänä on noloa myöntää epätäydellisyytensä. Se on surullista niin yksilön kuin työyhteisönkin kannalta.

Pystyäksemme hyväksymään kyseenalaistajat ja hyödyntämään heidän näkemyksiään päätöksenteossa, meidän on tultava ensin sinuiksi itsemme kanssa. Se on kivinen ja mutkainen polku, jonka kuljettuamme osaamme lopulta olla armollisempia itsellemme ja muille.

Lue myös:

Oletko sinäkin työpaikan valittaja? Asiantuntija kertoo, miksi marina kannattaa – ja miten valittaa paremmin

Välinpitämättömyys myrkyttää työilmapiirin – lue kylmäävä esimerkki ja 5 tapaa osoittaa empatiaa kollegalle

Rakennatko vai rikotko työyhteisöä? Nämä piirteet paljastavat, pitäisikö työpaikalla tehdä täyskäännös