Petri, 54, haki yli 300 työpaikkaa ennen kuin tärppäsi – karut kokemukset ikäsyrjinnästä: ”Kysyttiin suoraan, jaksanko vielä”

Petri Heikka jäi työttömäksi ja haki töitä yli kaksi vuotta. Vaikeinta oli välttää katkeroitumista. Hän törmäsi myös ennakkoluuloihin ja ikäsyrjintään. Lue, millaisia terveisiä Heikka lähettää työnantajille – ja mitä pitkä työnhaku opetti.

360 kappaletta.

Niin monta työhakemusta Petri Heikka, 54, laskee lähettäneensä kahdessa ja puolessa vuodessa.

”Lopetin tilastoinnin, kun Excelissä oli noin 250 hakua. Se alkoi vaikuttaa enemmän korvien väliin kuin olla hyödyllistä. Valtaosaan ei tullut edes vastausta”, Heikka sanoo.

Hän on tehnyt pitkän uran teknisen tukkukaupan parissa ja työskennellyt sitä ennen monella alalla, aina messujen rakentamisesta varastotöihin ja siivoamisesta opettamiseen. Työttömäksi hän jäi tammikuussa 2020 silloisen työsopimuksen päätyttyä.

Aluksi Heikka suhtautui työnhakuun optimistisesti. Vaikka koronakriisi jylläsi, hän ajatteli, että kyllä tekevälle aina töitä löytyisi.

”Kaikki kaverit ja tututkin olivat sitä mieltä, että työn saaminen olisi helppo nakki. Mutta se ei mennytkään ihan niin kuin Strömsössä.”

TE-toimisto ei ollut avuksi

Petri Heikka haki töitä lukuisin eri tavoin. Hän vastasi työpaikkailmoituksiin, lähetti avoimia hakemuksia, kontaktoi omia verkostojaan ja oli yhteydessä henkilöstöfirmoihin. Työnkuvan ja työpaikan sijainnin suhteen hän oli avoin.

Moni Heikan hakema työ sisälsi paljon matkustamista, mutta hänestä tuntui, että firmat halusivat silti työntekijän, joka asui jo valmiiksi lähellä heidän toimipaikkaansa.

TE-toimistosta hän ei kokenut saavansa apua.

”Työnhakuvalmennuksessa pyydettiin näyttämään CV ja sanottiin, että tämähän näyttää hyvältä. Eteen lyötiin avoimia työpaikkoja, joihin olin hakenut jo moneen kertaan”, Heikka sanoo.

Automaattinen hylkäysviesti saattoi tulla jo seuraavana aamuna

Välillä Heikka teki lyhyitä projektiluonteisia töitä, mutta pidempien pestien kanssa ei tärpännyt. Hän huomasi, että rekrytoinnin hoiti usein rekrytointifirma ja että oli hyvin vaikea päästä keskustelemaan kasvotusten työnantajan edustajien kanssa.

Jos työhakemus piti jättää verkossa, Heikka saattoi saada jo seuraavana aamuna automaattisen vastausviestin, jossa kerrottiin, ettei valinta tällä kertaa osunut häneen. Välillä tuntui, että hakemuksia rankattiin automaattisesti ennalta määriteltyjen kriteerien mukaan ja että rekrytoijat luottivat enemmän oletuksiinsa kuin hakijan sanaan.

”Usein fyysistä jaksamistani kyseenalaistettiin ja uuden oppimista pidettiin mahdottomana”, Heikka kertoo.

”Jos kiistellään siitä, onko olemassa koulutus-, kokemus- tai ikäsyrjintää, sanon, että on. Useammassa rekryssä kyseenalaistettiin suoraan, jaksanko vielä. Olen 54-vuotias. Kroppani ei ole millään tavalla huonossa hapessa, ja motivaationi on pilvissä.”

Pitkä työnhaku turhautti

Pitkä työnhaku turhautti ja oli taloudellisesti raskasta. Vaikeinta oli ylläpitää omanarvontuntoa ja välttää katkeroitumista. 

”Oli sellainen kelpaamattomuuden tunne. Olen kuitenkin sen verran itsevarma ja oman arvoni tunteva, että en alistunut sille tunteelle. Nopeasti dumppasin negatiiviset kokemukset sinne, minne päivä ei paista.”

Heikka uskoo, että kekseliäisyys ja suvun perintönä saatu periksiantamattomuus ajoivat häntä eteenpäin.

”Olen aina ollut tekevä, luova ja suunnitteleva tyyppi. En ole pysähtynyt paikalleen, enkä pysty oikein heittämään kirvestä kaivoon.”

Työtön saa leiman otsaansa

Petri Heikka kokee, että sai pitkän työttömyyden vuoksi tietynlaisen leiman. Työsuhteesta oli paljon helpompi vaihtaa uusien haasteiden perässä toiseen paikkaan kuin tehdä sama työttömänä.

”Työtön ei ole työnantajien silmissä potentiaalinen oppija tai työntekijä. Kun ilmoittautuu TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi, osaaminen nollaantuu ja yhteydenotot loppuvat. Se on tosi raakaa.”

Heikka muistuttaa, ettei kaikilla ole suuria säästöjä sen varalle, että työttömyysjakso venyy pitkäksi. Hänestä on tärkeää tukea töitä hakevia ja luoda uskoa tulevaisuuteen.

”Jos hekin, jotka työttömiä kovasti arvostelevat, tienaisivat kuussa peruspäivärahan tai normaalituloja huomattavasti alhaisemman ansiosidonnaisen verran, he huomaisivat, ettei se ole niin kivaa.” 

Lopulta Linkedinissä tärppäsi

Kesällä 2022 Heikka haki valmistavan teollisuuden varaosamyynnin töitä Linkedinissä. Se kannatti. Toijala Works -yritys kiinnostui ja tarjosi Heikalle töitä. Yritys arvosti kokemusta, ja koko rekrytointiprosessi oli ohi kolmessa viikossa.

Heikka on viihtynyt uudessa työssään. Virtaa riittää, ja hänestä on joka päivä kiva tulla töihin.

”Jos vertaisi isoon lottopottiin, tämä oli vielä vähän parempi osuma. Fiilikset ovat hyvin valoisat, ja kehitysmahdollisuuksia näkyy horisontissa. Oman pienyrityksenkin suhteen on suunnitelmia vireillä.”

Työttömyysjaksoa Heikka pitää opettavaisena kokemuksena. Hän toivoo, että työpaikoilla panostettaisiin jatkuvan tehostamisen sijaan henkilöstön hyvinvointiin ja kehittymiseen. Rekrytoinnilta hän kaipaa ennen kaikkea inhimillisyyttä ja turhan monimutkaisista prosesseista luopumista.

”Pitäisi kohdata hakija ihmisenä eikä hakemusnumerona ja ottaa järki käyttöön. Jos haetaan ihmistä kohtuullista osaamista vaativaan tehtävään, ei hänen tarvitse olla matemaattisten tieteiden lisensiaatti. Tekijöitä ja kokemusta tarvitaan.”

Lue myös:

Irtisanominen ajoi nelikymppisen Miljan työnhakuun 19 vuoden tauon jälkeen: ”Ensimmäiset hakemukset olivat ihan kauheita”

Annika, 54, kyllästyi lannistavaan puheeseen viisikymppisten työnhausta – näin onnistui nappaamaan uuden työn

Kun Lauri menetti työnsä, ensin hävetti – sanoo nyt suorat sanat työssäkäyville: ”Työtön ei ole tilastomerkintä”

Miksi työtöntä ei haluta palkata? Taustalla yleiset ennakkoluulot: ”Voi herättää kysymyksiä”