Heidi salasi sokeutensa vuosia työnhaun syrjinnän vuoksi – kun hän lopulta päätti puhua, vastaanotto oli häkellyttävä

Vaikuttaako näkövamma työelämässä? Kun Heidi Torn kertoi Linkedinissä näkövammastaan, hän pelkäsi uskottavuuden menettämistä. Toisin kävi, ja Torn toivookin, että jokainen voisi olla työelämässä avoimesti sellainen kuin on.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 17.2.2022. Julkaisemme uudelleen suosituimpia artikkeleitamme.

Tammikuussa 2022 freelancer-rekrytoija Heidi Torn kirjoitti Linkediniin postauksen, jonka julkaiseminen jännitti. Torn kertoi siinä näkövammastaan, jonka kanssa oli elänyt syntymästä saakka.

"Minun tekisi niin kovasti mieli pitää tämä salaisuus visusti aurinkolasien takana, koska kertomalla tästä tulen menettämään toimeksiantoja ja uskottavuuttani asiantuntijana. Olen vuosia pyrkinyt tekemään asiat niin, ettei sokkous näkyisi julkisesti. Nyt sen aika on ohi", Torn kirjoitti.

Huoli toimeksiantojen menettämisestä perustui Tornin aiempiin kokemuksiin työnhausta. Hän oli kohdannut vammansa takia ennakkoluuloja ja ikävää kohtelua rekrytointitilanteissa.

Kerran rekrytoija kertoi suoraan, ettei aio haastatella Tornia tämän näkövamman takia.

”Joskus kysyin sosiaalialan harjoittelupaikkaa vammaispalveluista. Minulle sanottiin, etten voi tulla, koska toimistolla on portaita ja liian kapeat käytävät ja avustajani tarvitsee ylimääräisen tuolin”, Torn kertoo.

Linkedin-postauksen kirjoittaminen oli pitkän kypsyttelyn tulos. Torn oli työskennellyt aiemmin rekrytointifirmoissa ja tehnyt ennen postausta vuoden töitä itsenäisenä rekrytointiyrittäjänä. Hän ajatteli, että kertomalla näkövammastaan hän voisi tuoda esiin pitkän kokemuksensa omien henkilökohtaisten avustajien palkkaamisesta.

”Korona on saanut minut miettimään, mitä olen ja voin olla. En ole varsinaisesti koskaan yrittänyt olla näkevä, mutta olen halunnut pystyä samaan kuin näkevät nostamatta erityisesti esille sitä, että olen sokko”, Torn sanoo.

”Toisaalta sokkous on asia, jota voin hyödyntää työssäni. Näkövamma esimerkiksi tekee minusta tasa-arvoisemman rekrytoijan. En näe ihmisen ulkonäköä tai luo odotuksia sen perusteella.”

Lue myös: Törkeitä heittoja LinkedInissä ja Tinder-treffeillä: Johannan alavalinta kuumentaa tunteita – näin laittaa jauhot suuhun epäilijöille

Piileskelyn loppu – näkövamma työelämässä ei ole este

Torn kiinnostui rekrytoinnista ensimmäisen kerran jo nuorena. Hän luki paljon henkilökohtaisten avustajien työhakemuksia ja piti siitä. Kun sosiaalialan opiskelut eivät tuntuneet omalta jutulta, hän mietti, missä ammatissa hakemuksia saisi lukea työkseen. Torn opiskeli liiketalouden tradenomiksi ja sai töitä rekrytoinnin parista.

Nykyisessä työssään yrittäjänä hän esimerkiksi tekee rekrytointia firmoille, auttaa CV:iden räätälöinnissä ja pitää työnhakuvalmennuksia.

”Aina kun näen uuden hakemuksen tai CV:n, mielenkiintoni herää. On ihanaa yhdistää tietystä jutusta unelmoivia ihmisiä ja työpaikkoja, joissa unelma voisi toteutua.”

Ennen Linkedin-päivitystä Torn kertoi näkövammastaan uusille ihmisille yleensä silloin, kun hän tapasi heidät ensimmäistä kertaa kasvotusten tai puhui heidän kanssaan videopuhelun. Somessa tai puhelimessa vammaa ei tarvinnut tuoda esiin.

Hän yllättyi siitä, millaisen määrän kommentteja, vertaistukea ja kannustusta postaus poiki. Sen näki nopeasti yli 500 000 ihmistä.

”10 000 ihmistä reagoi, että hei, tämä on hyvä juttu. Se yllätti.”

Torn toivoo, että jokainen voisi olla työelämässä sellainen kuin on ilman pelkoa seurauksista.

”Kohtasin joskus töitä hakiessa videohaastattelujärjestelmän, jota ei pystynyt käyttämään puheohjelmalla. Avustajani piileskeli pöydän alla painamassa nauhoituksen päälle ja tökkimässä minua, kun se alkaa, jotta en näyttäisi siltä, etten pysty käyttämään tietokonetta. Sellainen vie hirveästi energiaa, ja toivon, että kenenkään ei tarvitsisi tehdä sellaista.”

Lue myös: Tarvitseeko työnhakulomakkeeseen lisätä aina hakemuskirje? Rekrytoijalta työnhakijan aikaa säästävä vastaus

Tavoitteena tehdä työnhausta hakijoille mukavaa

Torn on törmännyt rekrytoinnin epäkohtiin sekä työnhakijana että rekrytointialan työntekijänä.

Hänen mielestään rekrytointi on nykyään hyvin kaavamaista. Työpaikkailmoitukset muistuttavat paljon toisiaan ja hakija saattaa joutua antamaan samat tiedot kolmeen kertaan: CV:ssä, hakulomakkeessa ja haastattelussa.

Hakuprosessit voivat olla pitkiä ja viedä voimia. Moni saattaa luovuttaa jo ennen kuin edes kokeilee onneaan.

”Hakeminen voi olla tosi kuormittavaa, ja hakijalle voi tulla tosi toivoton olo. Usein työhön haetaan vain yhtä ihmistä ja kaikki muut saavat ei-vastauksen. Totta kai on kiva tulla kakkoseksi, mutta ei se välttämättä hirveästi lämmitä, jos se on vaikka kolmas kerta peräkkäin”, Torn sanoo.

”Jos työnhaku jatkuu pitkään, voi alkaa tuntua siltä, ettei kelpaa. Jos on jokin rajoite, jolle ei itse voi mitään, tilannetta ei voi mitenkään muuttaa, vaikka kuinka kouluttautuisi.”

Tornin tavoite on tehdä rekrytoinnista työnhakijalle mahdollisimman mukavaa. Rekrytoijia hän kannustaa uteliaisuuteen ja ennakkoluulottomuuteen.

”Kaikkea ei tarvitse tietää valmiiksi. Pitää olla vain sellainen asenne, että selvitetään”, Torn sanoo.

”Haluaisin, ettei työnhaku olisi rangaistus tai nöyryyttävää ihmisille, joilla on mikä tahansa erityispiirre. Haluaisin, että kaikille työnhakijoille tulisi samanlainen olo kuin punaisella matolla kävellessä.”

Lue myös:

Ulkomaalainen nimi vaikeuttaa työnhakua – lue Rami Ibrahimin tarina: ”En ole saanut yhtään työpaikkaa hakemuksella”

Veera, 30, menetti hermonsa työnhaun hankaluuteen – tiukka palaute työnantajille: ”Onko tässä mitään järkeä?”

Duunitori poisti työnhausta CV:t ja hakemuskirjeet – rekrytoijat kertovat, miten kokeilu onnistui

Tarjan, 39, unelmien alaa varjostaa pimeä puoli: ”Olen kuullut kaikkea haukkumisesta raiskausuhkauksiin”