Juha-Pekka Kärkkäinen, 45, oli ollut pitkään palkkatöissä, kun urakriisi iski. Sattuma johdatti hänet yrittäjäksi johtamaan miljoonabisnestä, josta hän ei tiennyt mitään. Nyt Juha-Pekka on onnellinen suklaatehtailija.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 11.9.2020. Julkaisemme uudelleen suosituimpia juttujamme.
Tässäkö tämä nyt on, mietti hämeenlinnalainen Juha-Pekka Kärkkäinen viisi vuotta sitten. Elämä oli vakaalla ja turvallisella pohjalla. Oli perhe, talo, auto, varma palkkatulo ja enää vähän velkaa.
Myös ammatillisesti asiat olivat kunnossa. Takana oli pitkä ura matkailu-alalla ja onnistunut alanvaihto urheilujärjestön myyntitehtäviin.
Kaikki oli ihan hyvin. Silti tuntui, että jotain puuttui.
”Kun ikää tuli mittariin, aloin miettiä, mitä tekisin loppuelämäni. Eläkeikään oli vielä parikymmentä vuotta. Tuumin, että tätäkö se on loppuun asti vai voisiko vielä olla jotain muutakin”, Kärkkäinen kertoo.
”Mietin, mitä voisin vielä asettaa itselleni tavoitteeksi.”
Kärkkäinen kertoi tuntemuksistaan lapsuudenystävälleen Juri Kaskelalle, joka työskenteli hotellialalla. Keskustelut johtivat pohtimaan, voisiko kaksikko tehdä joskus yhdessä jotain hauskaa myös ammatillisesti. Mitään ei sovittu, mutta ajatus jäi kytemään.
Lue myös: 5 syytä miettiä uranvaihtoa – jos tunnistat itsesi näistä, on syytä toimia
Voisiko työssään tehdä jotain hyvää?
Pian sattuma puuttui peliin.
”Bongasin netistä, että Kanta-Hämeessä saattaisi olla makeistehdas myynnissä. Tekstissä ei ollut edes yrityksen nimeä, mutta paikallisena hoksasin, että kyseessä ei voinut olla mikään muu kuin Iittalassa sijaitseva Kultasuklaa”, Kärkkäinen muistelee.
Sama tehdas, jonka portaita hän katseli jo teininä.
Jokin ilmoituksessa kolahti.
”Tajusin, että tässä olisi tilaisuuteni. Halusin tehdä työkseni jotain konkreettista hyvää – ja mikä olisi sen konkreettisemmin hyvää kuin suklaa.”
Päätöstä ohjasi myös samoihin aikoihin osunut läheisen ihmisen menetys.
”Ymmärsin, että jos oikeasti haluan muutosta, tämä on se sauma.”
Juha-Pekka soitti ystävälleen Jurille ja kysyi, olisiko tässä heidän yhteinen projektinsa. Pian he istuivat jo neuvottelupöydässä.
Lue myös: Yrittäjän opas – kaikki, mitä yrityksen perustamisesta täytyy tietää
Tehtaan omistajaksi ilman alan kokemusta
Tilaisuuteen tarttuminen sujunut mutkattomasti. Yleensä yrityksen ostajalla on kokemusta joko toimialasta tai yrittäjyydestä – tai molemmista. Nyt kumpikin suunta oli vieras molemmille.
Kärkkäinen oli toiminut aiemmin sivutoimisena yrittäjänä ja suorittanut yrittäjyyskurssin, mutta päätoimisesta yrittäjyydestä saati suklaan valmistamisesta hänellä ei ollut mitään kokemusta.
”Yrittäjänä olin kohtuullisen ummikko. Edes perheessäni ei ole ollut yrittäjiä ennen minua. Suklaasta tiesin vain, että se on hyvänmakuista.”
Yli miljoonan liikevaihto ja täysin vieras bisnes – hyppy omistajaksi oli valtava loikka.
”Meillä oli kuitenkin Jurin kanssa selkeä ajatus siitä, miten halusimme kehittää suklaatehdasta. Kyseessä oli vakavarainen yritys, jolla oli osaava henkilökunta. Yrityksen myyjille oli onneksemme tärkeää, että olimme aidosti ryhtymässä itse yrittäjiksi, sillä kasvottomia sijoitusyhtiöitäkin oli ostajajonossa.”
Edelliset omistajat jatkoivat neuvonantajina ylimenokauden ajan. Sinä aikana Kärkkäinen sai pitkän oppimäärän suklaan valmistamisesta ja tehtaan pyörittämisestä.
Välillä siivouskomerossa, välillä hienoissa kabineteissa
Juha-Pekka Kärkkäisellä ei ollut ruusuisia kuvitelmia yrityksen omistamisesta – eikä työ ole ollut helppoa todellisuudessakaan.
”Yrittäjällä on aina taloudellinen riski, ja se on pelottanut eniten”, Kärkkäinen pohtii vakavana.
Yrittäjältä vaaditaan myös hyvää paineensietokykyä, ja suklaatehtaan kokoisessa 13 työntekijän yrityksessä myös isoa henkilökohtaista työpanosta.
”Minun työtilani vaihtelevat siivouskomerosta kabinetteihin, luuttuamisesta neuvotteluihin. Päivät venyvät toisinaan todella pitkiksi. Sesonkiaikoina työssä voisi olla ympäri vuorokauden, ja silti tuntuu, että se ei aina riitä.”
Siitä huolimatta työ on ollut antoisaa alusta asti.
Kaikkein eniten Kärkkäistä ruokkii yrittäjyydessä ajatus siitä, että hän tekee töitä itselleen.
”Kukaan ei ole sanomassa, että tee tuota tai tätä. Saan itse päättää, mitä teen ja kuinka paljon teen. Se on yrittäjyyden parhaita puolia. Uskon, että juuri siksi moni vaihtaa palkkatyön yrittäjyyteen.”
Suklaakeisarina hamaan tappiin saakka
Jos vihje myytävänä olevasta makeistehtaasta olisi jäänyt näkemättä netissä, uraloikkaa markkinoinnista ja myynnistä yrittäjäksi ei olisi kenties koskaan tapahtunut.
”Jos joku olisi nuorempana sanonut, että minusta tulee suklaatehtailija, olisin nauranut päin naamaa. En suunnitellut mitään tällaista. Ajatus lähti etenemään päässäni vasta, kun siihen tuli tilaisuus”, Kärkkäinen summaa.
Juuri näin pienten ja keskikokoisten yritysten kaupat usein menevät. Tilaisuuteen pitää tarttua nopeasti, kun se osuu kohdalle, tai muuten se menee ohi.
Sattuma on johdattanut Kärkkäistä mielekkääseen suuntaan. Nykyään sekä ystävät että työkaverit puhuttelevat häntä leikkisästi Suklaakeisariksi. Miestä itseään lempinimi vähän nolottaa.
”Mieluummin haluan olla suklaan suurlähettiläs ja välittää sen antamaa hyvää oloa. Tällä hetkellä tunnen, että haluan tehdä tätä työtä niin pitkään kuin suinkin on mahdollista.”
Yrittäjyys on opettanut rauhallisemmaksi
Yrittäjänä ja johtajana on pakko tottua siihen, että tilanteet voivat muuttua ja ettei kaikki ole itsestä kiinni. Kärkkäinen uskoo, että kokemus on kasvattanut myös luonnetta. Erityisesti kärsivällisyys ja muiden ymmärtäminen on lisääntynyt.
”Aikaisemmin olin aina varma mielipiteistäni ja katsoin asioita vain omasta näkökulmastani”, hän pohtii.
”Olen oppinut malttia ja rauhaa. Nykyään pystyn odottamaan asioita ja vastoinkäymisetkin asettuvat helpommin oikeaan mittakaavaan.”
Vielä merkittävämpi oppi omalta uralta on, että aina kannattaa olla oma itsensä.
”Kun näyttää, kuka oikeasti on, on vahvimmillaan ja vakuuttavimmillaan. Se johtaa yleensä itselle oikeisiin asioihin. Jos jokin ovi sulkeutuu, se on todennäköisesti itsellekin parhaaksi”, Juha-Pekka Kärkkäinen sanoo.
Myös työnantajana hän katsoo ensisijaisesti hakijan persoonaa.
”Haluan palkata asennetta ja kouluttaa sitten osaamista. Ihmisellä, persoonalla ja sillä, miten työtään tekee ja kuinka täydentää työyhteisöä, on suuri merkitys – usein isompi kuin kompetenssilla. Monia asioita voi opettaa, kun löytää oikean tyypin.”
Lue myös:
Alanvaihto harkinnassa? Kysy ainakin nämä kaksi kysymystä itseltäsi