Mian, 53, pahin pelko toteutui alanvaihdon jälkeen – nostaa esille vaietun aiheen: ”Se oli kauhea tunne”

Mia Pykälä-aho, 53, vaihtoi alaa, vaikka se pelotti. Opiskellessa alanvaihto hoitajaksi alkoikin kaduttaa. Hän nostaa esille aiheen, jonka kanssa monet alanvaihtajat painivat, mutta josta ei juuri puhuta.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 4.7.2021. Julkaisemme uudelleen suosituimpia juttujamme.

"Olin vähän yli nelikymppinen, kun aloin ensimmäisen kerran pohtia alanvaihtoa. Olin unelmatyössäni aikakauslehden AD:na, mutta työ alkoi muuttua erilaiseksi kuin ennen. Huomasin, että teen sitä kuin olisin töissä tehtaassa. 

Lisäksi minulla oli etäsuhde Lapissa asuvaan mieheen. Hän suojeli työkseen kotkia ja ahmoja sekä teki töitä luonnossa. Istuin itse aina sisällä, kun hän laittoi viestiä. Aloin miettiä, että tämä on ihan hulluutta. Mitä minä täällä teen?

Hänen arvomaailmansa alkoi pikkuhiljaa muuttaa minuakin. Aloin arvostaa rauhaa ja luontoa.

Mietin, mitä työtä voisin tehdä, jos en tekisi tätä. Minulle tuli vahva tunne, että se olisi muiden auttamista. Se tuntui kaikkein tärkeimmältä. Olin lapsesta asti haaveillut siitä, mutta lähtenyt kuitenkin opiskelemaan kaupallista alaa ja markkinointia.

Yksi syy alanvaihtoon oli se, että harkitsin muuttoa pohjoiseen. Ajattelin, että sairaanhoitajille olisi töitä siellä."

Päätöstä edelsi pitkä harkinta

"Pohdin päätöstä lopulta kaksi vuotta. Istuin joka päivä ennen työpaikalle menoa autossa ja mietin, että voi kun keksisin tähän tilanteeseen jonkin ratkaisun. Katselin sairaanhoitajaopintoja ja mietin, mitä teen.

Eniten mietin rahaa. Sairaanhoitajan palkka olisi puolet pienempi ja opiskeluun menisi aikaa. Mitä jos katuisin sitä, että lähdin unelmatyöstäni?

Kun lopulta lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, pelkoni toteutui. Kaduin, ja se oli kauhea tunne. Minun teki mieli itkeä. Ajattelin, että menen kukkien kanssa vanhalle työpaikalleni ja pyydän, että minut otettaisiin takaisin.

Opiskelu ei ollutkaan sellaista kuin olin ajatellut. Se oli paljon raporttien kirjoittamista eikä käytännönläheistä työtä, niin kuin olisin halunnut. Se turhautti. Minusta tuntui, että olin ollut lapsellinen ja naiivi. Kuvitellut jotakin ja lähtenyt unelmatyöstäni.

Kun sain etäisyyttä vanhaan työhöni, aloin nähdä siinä paljon hyvää. Mietin, olisiko minun pitänyt vain pitää taukoa. Miksi en voinut aiemmin nähdä vanhan ihanan työni hyviä asioita?

Opiskelujen jälkeen tunne meni ohi. Sen jälkeen, kun aloitin sairaanhoitajan työt, en ole katunut päivääkään. Arvostan nyt molempia ammattejani. Ajattelen, että molemmat ovat ihmisten auttamista. Ihmisen tarinan kuuntelemista."

Vastuu ihmisestä pelotti

"Aluksi uuden työn tekeminen oli pelottavaa. Vastuu oli kova, ja pelkäsin, etten osaa.

Mietin, että maailma on hullunkurinen. Edellisessä ammatissani sain puolet enemmän palkkaa, mutten kokenut tällaista vastuuta. Nyt saan vähemmän palkkaa, mutta minulla on vastuu ihmisestä. Se pelotti. Olen täydellisyyteen pyrkivä suorittaja enkä sallinut itselleni yhtään virhettä.

Kun pääsin työhön sisään, se oli maailman ihanin työ. Rentouduin ja aloin luottaa elämänkokemukseeni.

Sairaanhoitajan työ on opettanut ymmärtämään ihmisen pienuuden ja haurauden entistä paremmin. Parasta siinä on ihmisen rinnalla oleminen. Se tekee nöyräksi. Olemme kaikki samaa, eikä kukaan ole kenenkään yläpuolella."

”Saa epäonnistua ja saa katua”

"Harkitsin alanvaihtoa kauan, koska pelkäsin, että mitä jos uusi ei olekaan sitä, mitä halusin. Mietin, miten kehtaan sanoa ihmisille, että tämä ei olekaan sitä, mitä luulin. Että tein virheen. 

Luulen, että moni alanvaihtoa miettivä pelkää samaa. Sitä, että näyttää epäonnistuneelta. Ehkä jokaisen pitää epäonnistua, jotta huomaa, ettei mitään kamalaa tapahdukaan. Tässä istun ja hengitän, vaikka olisin kuinka epäonnistunut. Pilvet liikkuvat edelleen.

Silloinkin kun menee unelmaansa kohti, saa epäonnistua ja katua. Ei se haittaa. Ei ihminen ole täydellinen, eikä kaikkea voi tietää. 

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut vaihtaa alaa, kipuilla ja selvitä siitä. Mikä rikkaus on, että olen saanut tehdä montaa asiaa ja oppia. Sitä ei voi mitata missään. Olen ylpeä siitä, että opiskelin uuden ammatin.

Ennen jopa suutuin, jos muut sanoivat ratkaisujani rohkeiksi. En koe olevani rohkea. Olen tosi kova pelkäämään ja ennakoimaan. Minulla on vain niin valtava intohimo, joka ajaa tekemään asioita.

Kannustan lapsianikin luottamaan sisäiseen paloonsa. Kun tekee sen, mitä sydän sanoo, jotenkin elämä kantaa."

Lue myös:

Opettaja Juha-Pekka väsyi olemaan poliisi ja sosiaalityöntekijä – urahyppy automyyjäksi palautti ilon työntekoon

Ida jätti kovapalkkaisen työn ja muutti maalle – luksus vaihtui lampaisiin ja metsässä samoiluun: ”En halua takaisin oravanpyörään”

Kiinnostaako alanvaihto? Huomioi 3 asiaa, kun etsit uutta suuntaa