Jenni, 36, luuli, että lomaltapaluu väsytti – lääkärin diagnoosi oli täysi yllätys: ”Jos olisin tiennyt, olisin hakenut aiemmin apua”

Kun Jenni Honkimaa, 36, sai syksyllä kuulla sairastavansa masennusta, hän yllättyi. Honkimaa halusi puhua aiheesta avoimesti. Hänen onnekseen työpaikalla on suhtauduttu asiaan kannustavasti.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 29.11.2020. Julkaisemme uudelleen suosituimpia artikkeleitamme.

Rekrytointiasiantuntija Jenni Honkimaa tuijotti ruutua eikä keksinyt, mihin kalenterivaraus kannattaisi siirtää. Hän oli palannut kesälomalta ja huomannut, että asioihin tarttuminen oli vaikeampaa kuin ennen. 

Ehkä tämä on ihan normaalia lomaltapaluuväsymystä, Honkimaa ajatteli.

Kummallinen olo kuitenkin jatkui. Oli vaikea keskittyä ja tehdä pieniäkin päätöksiä. 

Honkimaa päätti hakeutua työterveyshoitajan vastaanotolle. Hoitaja lähetti hänet psykologille ja psykologi vielä lääkärille. Lääkäri kertoi ensimmäisen tapaamisen lopuksi, että Honkimaan oireet kuulostivat masennukselta.

Se oli yllätys. Honkimaa ei pitänyt itseään masentuneena.

”Ajattelin, että minähän elän täyttä elämää ja olen luonteeltani iloinen ja innostuva. Elämässäni on paljon naurua. Eikö masennus ole sitä, ettei pääse aamuisin ylös sängystä?”

Masennusta on monenlaista

Viidesosa ihmisistä sairastuu masennukseen jossakin vaiheessa elämäänsä. Kun Jenni Honkimaa tutustui aiheeseen tarkemmin, hän tajusi, että masennusta on monen asteista – lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa. Hän oli ajatellut vain masennuksen vakavinta ilmenemismuotoa. 

Alkuhämmennyksen jälkeen diagnoosi tuntui helpotukselta. 

”En ollut hoksannut, että sitähän oloni oli. Minulla oli ollut samankaltainen olo joskus aiemminkin, mutta olin ajatellut, että elämässä nyt on välillä rankkoja jaksoja”, Honkimaa sanoo.

”Jos minulla olisi ollut laajempi kuva masennuksesta ja etenkin sen kognitiivisista oireista, olisin ehkä hakenut aiemmin apua.”

Lääkäri ehdotti Honkimaalle heti sairauslomaa, mutta hän vakuutteli pärjäävänsä. Vointi heikkeni kuitenkin nopeasti. Jo vartin tietokoneella olo väsytti, ajatukset synkkenivät ja sumuinen olo alkoi näkyä kotonakin.

Honkimaalle kirjoitettiin sairauslomaa ja resepti mielialalääkkeisiin. Lisäksi hän alkoi käydä lyhytpsykoterapiassa.

”Sain työterveyden kautta enemmän apua kuin edes ymmärsin tarvitsevani. Psykologi osasi oivalluttaa minua miettimään tilannettani. Minua ei jätetty missään vaiheessa yksin asian kanssa.”

Avointa puhetta tarvitaan

Tällä hetkellä Jenni Honkimaa tekee töitä kolmena päivänä viikossa ja on kaksi päivää viikosta sairauslomalla. Lepo ja läheisiltä saatu tuki ovat auttaneet häntä voimaan paremmin.

Honkimaa uskoo, että masennuksen puhkeaminen oli monen tekijän summa. Hän oli esimerkiksi tehnyt pitkään töitä tavalla, joka ei sopinut hänelle.

”Osasairausloman tarkoitus on hakea pikkuhiljaa balanssia ja miettiä, mitä voisi muuttaa työn tekemisen tavoissa. Terapia taas auttaa minua muuttamaan omia ajattelutapojani ja mielikuviani.”

Honkimaan mielestä mielenterveysongelmista puhutaan työelämässä edelleen liian vähän. Se voi johtua pelosta.

”Ihmiset pelkäävät ehkä, että puhuminen tekee heistä huonomman työntekijän ja vähemmän pätevän ammattilaisen. Niin ei tietenkään ole.”

Honkimaa työskentelee rekrytointiasiantuntijana suunnittelu- ja konsultointitoimisto Swecolla. Hän on kertonut sairauslomansa syyn pomolleen ja tiimilleen sekä kirjoittanut aiheesta päivityksen LinkedIniin. Kaikki ovat suhtautuneet kannustavasti.

”Jännitin ensin, mitä minusta ajatellaan ja mitä masennuksesta kertominen tekee urakehitykselleni. Uskaltaako kukaan antaa minulle enää vaativia haasteita sitten, kun työkykyni on palautunut?”

”Tulin siihen tulokseen, että niistä ovista, jotka tämän takia sulkeutuvat, ei kannattaisi muutenkaan astua. Jos jokin tulevaisuuden työnantaja ei palkkaa minua masennushistoriani takia, se ei ole minun arvojeni mukainen työpaikka.”

Lue myös: Mielenterveyssyyt yhä useamman pitkän sairausloman takana – näin tuttu yritys onnistui vähentämään poissaoloja kolmanneksella

Voisiko työpaikoilla olla inhimillisempää?

Jenni Honkimaa toivoisi työpaikoille lisää inhimillisyyttä ja avointa puhetta. Hän uskoo, että tulevaisuudessa pärjäävät ne työnantajat, jotka kiinnittävät huomiota työntekijöidensä hyvinvointiin. Se vaikuttaa tuottavuuteenkin.

”Työelämässä tulee harvoin ajatelleeksi, että kaikilla on omat taakkansa. Jos joku alisuoriutuu tai mokaa, pitäisi muistaa, että ihmisiä me kaikki olemme, ja kysyä, miten voit.”

Honkimaan mielestä on tärkeää ymmärtää, että masennusta on monenlaista ja ettei se välttämättä näy ulospäin mitenkään. Jos työkaveri kertoo mielenterveysongelmistaan, omat ennakkoluulot kannattaa sivuuttaa.

”Sen sijaan häneltä voi kysyä, miten hän toivoisi, että asia otetaan huomioon. Miten muut voisivat auttaa häntä voimaan paremmin?”

Avoimelle puheelle on selkeästi tarvetta, sillä Honkimaan masennusta käsittelevä LinkedIn-julkaisu on kerännyt yli 1 300 tykkäystä ja yli sata kommenttia.

Honkimaa toivoo, että hänen avoimuutensa rohkaisee muitakin puhumaan.

”Minun on helpompi olla omissa nahoissani, kun minun ei tarvitse peitellä mitään. Uskon myös aidosti, että puhumisesta voi olla apua muillekin. Haluan lisätä tietoisuutta, hälventää stigmaa ja kannustaa muitakin hakemaan apua.”

Lue myös:

Masennus ei aina näy ulospäin – Maisaa, 26, kehuttiin positiivisuudesta, vaikka jo suihkussa käyminen otti voimille

Työuupumus vei Suvi Saarniolta, 33, ensin ilon, sitten hiukset – ”Silloin tajusin, kuinka vakava tilanne oli”

Uupumista ja irtisanomista seurasi uusi alku – Tiia teki unelmastaan voittoisan bisneksen ja nostaa nyt palkkaa 4 500 euroa kuussa

Opettaja Juha-Pekka väsyi olemaan poliisi ja sosiaalityöntekijä – urahyppy automyyjäksi palautti ilon työntekoon