Työuupumus vei Suvilta, 33, ensin ilon, sitten hiukset – ”Silloin tajusin, kuinka vakava tilanne oli”

Suvi Saarnio suoritti elämäänsä vuosia töissä ja vapaalla, kunnes keho pakotti pysähtymään. Työuupumus ja masennus laittoivat tärkeysjärjestyksen uusiksi. Nyt Saarnio haluaa auttaa muita uupuneita.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 14.4.2020.

Kesällä 2018 oululainen Suvi Saarnio, 33, alkoi tuntea itsensä tavallista väsyneemmäksi töissä.

Kesäkuukaudet olivat Metsähallituksen suunnittelijan työssä hektistä kenttätyötä, eikä kotiin päässyt kuin vasta viikonlopuksi. Syksyn tullen väsymys otti kunnolla vallan eikä töiden jälkeen voimia riittänyt mihinkään muuhun.

”Mieheni huomasi ensin, että olin paljon hiljaisempi iltaisin kotona enkä ollut enää niin iloinen. Silloin syksyllä sanoin sen ensimmäistä kertaa, etten halua mennä töihin.”

Aiemmin työstään niin innostunut nainen kulki syksyn väkisin töissä odottaen vain marraskuussa pidettävää kesälomaa, jolloin tiedossa olisi reissu ulkomaille. Hieman sitä ennen olo paheni entisestään, eikä nukkumisesta tullut mitään, joten Saarnio suuntasi vielä ennen lomaa työterveyteen. Lääkäriltä irtosi viikko sairaslomaa ja vahvaa melatoniinia, jonka turvin reissuun lähdettiin.

”Egyptin lämmössä suolavedestä takkuuntuneita hiuksia selvitellessäni mieheni huomasi, että minulla on kalju laikku takaraivolla. Siinä hetkessä tajusin, kuinka vakava tilanne oli. Olin järkyttynyt, että nyt menetän hiuksetkin tämän takia.”

Lomalta suoraan sairaslomalle

Lomalta paluun jälkeen töihinmeno ahdisti entistä enemmän, joten tie vei takaisin työterveyslääkärille.

”Lääkäri sanoi, että työnnät nyt vain nämä ikävät asiat mielen perukoille ja keskityt työasioihin, ja antoi lähetteen ihotautilääkärille. Olin itkuinen ja hämmästynyt, mutta menin sinne ihotautilääkärille. Hän totesi heti, että kaljuni johtui selvästi stressistä ja kehotti menemään toiselle työterveyslääkärille.”

Siinä vaiheessa Saarnio oli jo niin uupunut, että pyysi miehensä mukaan kertomaan tilanteestaan. Sairaslomaa tuli loppuvuosi, ja työpsykologilla tehtyjen testien mukaan Saarniolla todettiin vakava työuupumus ja keskivaikea masennus.

Käyttöön tulivat nukahtamislääkkeet ja aamuksi mielialaa kohottava lääke.

Joulun jälkeen sairaslomaa jatkettiin ja pikkuhiljaa, muun muassa liikunnan aloittamisen myötä ilo alkoi hiipiä takaisin elämään. Keväällä Saarnio jatkoi osa-aikaisena töissä.

”Oli tosi raskasta, mutta toisaalta kun pystyi antamaan omaa työpanostaan, siitä tuli hyvä mieli. Esihenkilöni suhtautui onneksi todella hyvin ja oli tukena.”

Tuli kesä ja kenttätyöt, jotka olivat aina olleet meriluonnonsuojeluun erikoistuneen Saarnion mukaan parasta työssä. Olo helpottui, ja hän pystyi jatkamaan työtään kokopäiväisenä.

Vertaistuesta voimia

Viime syksynä Saarnio päätti kertoa kokemastaan sosiaalisessa mediassa.

”Kaikki ovat ajatelleet, että jaksan niin paljon, mutta sitten kun en jaksakaan. Avautumisen jälkeen sain kuitenkin paljon viestejä ihmisiltä, ja tuli sellainen olo, ettei tätä kannata hävetä. Ehkä minun tarinan myötä muut voivat jo aiemmin alkaa tekemään jotain ennen kuin menevät täysin työkyvyttömäksi.”

Saarnio osallistui myös työuupuneille tarkoitettuun tapaamiseen, jossa oli lohduttavaa kuulla muilta samanlaisia kokemuksia. Tästä intoutuneena hän alkoi nelihenkisen aktiiviporukan kanssa puuhata yhdistystä asialle.

Tarkoitus on käynnistää Uupuneet ry -nimisen yhdistyksen toiminta tänä keväänä ja avata myös nettisivut, joille kootaan tietoa uupumukseen liittyen.

”Tällä hetkellä ainakaan Oulun seudulla ei ole toiminnassa olevaa yhdistystä uupuneille. Tavoitteena on auttaa myös muiden kaupunkien ihmisiä perustamaan omia tukiryhmiä.”

Parin vuoden tauon jälkeen Saarnio on taas mukana järjestötoiminnassa, mutta tällä hän ei aio itseään uuvuttaa.

”Jos voi edes yhtä uupunutta auttaa, tämä on sen arvoista.”

Himmailemista on pitänyt opetella

Jälkeenpäin Saarnio on ymmärtänyt sen, että hänen uupumuksensa juontaa juurensa jo opiskeluajoista asti.

”Olin mennyt aina tukka putkella aamusta iltaan sekä arkena että viikonloppuna. Tein opintopisteitä joka vuosi enemmän kuin tarvitsi, kävin töissä ja olin useammassa järjestössä vahvasti mukana. Olin kuluttanut itseni loppuun jo kaksikymppisenä”, maantiedettä yliopistossa opiskellut Saarnio kertoo.

Huhtikuussa Saarnio aloitti uudessa työpaikassa. Talven aikana hän on omien sanojensa mukaan opetellut himmailemaan: Töissä hän pyrkii pitämään lakisääteiset tauot, jotka aiemmin jäi yleensä pitämättä, ja iltaisin keskittymään muihin kuin työasioihin. Pienetkin jutut ovat helpottaneet omaa oloa – ja hiuksetkin ovat alkaneet taas kasvaa.

”Väsymyksestä kertomisessa on edelleen tietty stigma, mutta jos et kerro siitä, ei kukaan näe sinun lävitsesi. Siinä on tietynlainen omavastuu.”

Teksti: Maija Pylväs

Lue myös:

Hanna ylisuoritti töissä, kunnes uupui – muutos persoonassa pelästytti: ”Olin harmaa, väsynyt ja tylsä”

Mitä tehdä, kun voimat loppuvat? Katso 6 konkreettista askelta työuupumuksen selättämiseen

Uupumus iski, koska Aurora Airaskorpi ei osannut vetää rajoja – sitten hän sai oivalluksen, joka muutti tavan tehdä töitä

Kun burnout iskee – Maria, 34, kertoo, millaista on elää keskellä työuupumusta: ”Lääkärikin sanoi, että pitäisi vaihtaa työpaikkaa”