Palkankorotus – miksi sen saa helpoimmin vaihtamalla työpaikkaa?

Vaikka työn merkityksellisyydestä ja kutsumusammateista on mukavaa puhua, suurin osa meistä tekee työtä ennen kaikkea palkan vuoksi – eli elättääkseen itsensä ja perheensä. Siksi liian pieni tai kokonaan saamatta jäänyt palkankorotus voi kuumentaa tunteita. Aki Ahlroth pohtii aihetta kolumnissaan.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 21.2.2019.

Osaamisen ja vastuiden lisääntyessä työntekijä alkaa toivoa palkankorotusta. Aiemmin oikeana pidetty palkka ei enää tunnukaan oikeudenmukaiselta. Silloin moni työntekijä rohkaistuu ja pyytää esihenkilöltään palkankorotusta.

Siis pyytää.

Liian monessa organisaatiossa palkankorotusta ei koskaan tarjota, jos työntekijä ei itse tajua tai uskalla sitä pyytää. Tämä on mielestäni suuri epäkohta, joka johtaa helposti siihen, että parhaiten palkkaneuvotteluissa pärjäävät supliikkimiehet ja -naiset tienaavat muita enemmän.

Mitä vähemmän läpinäkyvyyttä palkkojen määräytymisessä on, sitä todennäköisemmin ihminen kokee olevansa palkkakuopassa. Keskustelu palkkojen julkisuudesta käykin kiivaana.

Miksi työpaikkailmoituksissa ei kerrota palkkaa? ”Kilpailukykyinen palkka ei sano yhtään mitään”

Palkankorotus pyytämättä – totta vai toiveunta?

Myös irtisanoutumisen yhteydessä on mahdollisuus saada palkankorotus, kun esihenkilö yrittää saada irtisanoutuvan pyörtämään päätöksensä tarjoamalla tuntuvasti lisää liksaa. Eri asia tietenkin on, kannattaako tässä vaiheessa katuvaiseksi heittäytyneen pomon tarjoukseen enää tarttua.

Miksi tarjoat lisää palkkaa vasta nyt, hädissäsi eron hetkellä? Miksi et arvostanut minua aiemmin? Tällaisia kysymyksiä irtisanoutuja joutuu pyörittelemään mielessään.

Hyvän työpaikan tunnistaa siitä, että palkankorotuksen saa pyytämättä, kun palkkataso ei ole enää linjassa osaamisen ja vastuiden kanssa. Tai jos työnantaja huomaa työntekijän palkan jääneen syystä tai toisesta jälkeen samaa työtä vastaavalla osaamisella tekevien kollegoiden palkkakehityksestä.

Uskallan väittää, että tällainen proaktiivisuus ei ole työnantajien keskuudessa yleistä.

Säännöllinen palkkojen katselmointi ja arviointi syö tietenkin resursseja, mutta sen hyödyt ovat ilmeiset: työntekijöillä ei ole kompensaatiosta johtuvia syitä vaihtaa työpaikkaa.

Lue myös: Oletko tyytyväinen palkkaasi? Näin yli tuhat suomalaista vastasi – ”Kollega tienaa tuplasti enemmän”

Palkankorotus on myös arvostuksen osoitus

Palkka ei ole vain rahaa vaan myös arvostuksen osoitus. Jos palkka on objektiivisesti ajatellen liian alhainen, eikä työnantaja tee elettäkään sen nostamiseksi, ihminen kokee väistämättä, ettei häntä arvosteta.

Työntekijän kannalta kyse ei ole aina euromääräisestä summasta vaan periaatteesta. Palkankorotus on paitsi transaktio myös symbolinen teko.

Kun työntekijä kokee, että palkkataso on epäoikeudenmukainen, asia pyörii mielessä päivittäin. Tämä vie ihmisen huomion pois työstä sekä vaikuttaa mielialaan ja sitä kautta asiakaskokemukseen. Kun ilmiö yleistyy saman organisaation sisällä, työilmapiiri alkaa tulehtua.

Kun palkka on viilattu oikealle tasolle, sitä ei tarvitse jatkuvasti pohtia. Silloin ihminen voi keskittyä sataprosenttisesti työhönsä – ja on taatusti tuottavampi ja valmiimpi palvelemaan asiakasta hymyssä suin.

Lue myös: Riina, 24, huomasi selkeän epäkohdan palkassaan – kertoo, kuinka sai lopulta palkankorotuksen: ”Olin tehnyt niska limassa töitä”

Taloudellinen tilanne vaikuttaa palkanmaksukykyyn

Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, ettei palkan tule nousta automaattisesti työvuosien lisääntyessä, jos rooli, vastuut ja osaaminen ovat pysyneet samalla tasolla.

Palkankorotukselle on aina löydettävä järkevä, työnantajankin kannalta hyväksyttävissä oleva peruste. Mitä monipuolisemmin suoriutumista ymmärretään mitata, sitä vähemmän palkankorotuksissa joudutaan turvautumaan pärstäkertoimeen.

Palkankorotusten antaminen on mahdotonta myös niille organisaatioille, joiden toiminta on raskaasti tappiollista. Silloin palkankorotuksia todennäköisempiä ovatkin irtisanomiset.

Jos työnantaja kertoo avoimesti taloudellisesta tilanteestaan, työntekijän on helpompi hyväksyä, miksi palkankorotus jää tänä vuonna saamatta. Salamyhkäisyyden kulttuurissa tällaista armollisuutta ei esiinny.

Vaihtamalla paranee palkkakin?

Jonkinlaisena totuutena voidaan pitää sitä, että helpoimmin palkankorotuksen voi saada vaihtamalla kokonaan työpaikkaa. Tällöin palkka noussee myös suhteellisesti eniten.

Tuhannenkaan euron korotus nykyiseen palkkaan ei ole mahdottomuus, kun työnhakijan työmarkkina-arvo on kunnossa. Vastaavan korotuksen saaminen nykyisessä työpaikassa voi viedä kymmenenkin vuotta, jos se nyt ylipäätään on edes mahdollista.

On nöyryyttävää, että työntekijä joutuu pyytämään tai jopa anelemaan palkankorotusta tilanteessa, jossa palkankorotukselle on selkeät perusteet.

Työntekijöiden pysyvyyttä voidaan vahvistaa huolehtimalla siitä, että palkankorotuksia tarjotaan proaktiivisesti työntekijöille, jotka ovat ne omalla työllään ansainneet.

Kiinnostaako tietää, mitä muut työssäsi tienaavat? Katso Duunitorin Palkkavertailusta eri ammattien ja työtehtävien palkat ja vertaa omaasi!

Lue myös:

Bruttopalkka vai nettopalkka? Tarkista tietosi – ja katso, mitä työnantaja todellisuudessa maksaa työntekijästä

Paula nelinkertaisti palkkansa viidessä vuodessa – jakaa parhaat vinkkinsä palkkaneuvotteluun

Tältä tuntuu kadehtia työkaverin palkkaa – sadat suomalaiset vastasivat

Yli 100 000 euroa vuodessa tienannut Laura Friman avaa rahankäyttöään – ei tavoittele turvattua tulevaisuutta, vaan mukavaa nykyhetkeä

Yli 200 suomalaista kertoi palkkansa, ja moni yllättyi – miten sinun tulosi sijoittuvat jättilistalla?