Liikaa tai liian vähän meikkiä. Liian nuori tai vanha. Liian lihava tai väärin pukeutunut. Väärä ihonväri tai sukupuoli. Usein työntekijä tai työnhakija kohtaa sanattomia tai jopa ääneen sanottuja ulkonäkövaatimuksia. Pahimmillaan ne lisäävät eriarvoisuutta ja rapistavat itsetuntoa, kertoo asiantuntija.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 4.2.2022. Julkaisemme uudelleen suosituimpia artikkeleitamme.
Tutkimusten mukaan ulkonäöllä on merkitystä niilläkin aloilla, joista sitä ei heti uskoisi. Tutkija kertoo työelämän ristiriitaisista ulkonäkövaatimuksista ja niiden seurauksista:
1. Pätevä työntekijä on siistin ja asiallisen näköinen – muttei liian laittautunut
Lähes kaikissa ammateissa on ulkonäköön liittyviä odotuksia, sanoo taloussosiologian erikoistutkija Tero Pajunen Turun yliopistosta. Ala vaikuttaa paljon siihen, millaisia nämä sanattomat vaatimukset ja odotukset ovat.
”Yleisimmin työntekijän oletetaan näyttävän siltä, miltä kunkin ammatin edustaja stereotyyppisesti näyttää. Esimerkiksi miesvaltaisella alalla voimakkaasti laittautuvaa naista voidaan pitää epäpätevänä”, Pajunen sanoo.
Hän on tutkinut ulkonäköpaineita ja ulkonäön merkitystä työelämässä ja yhteiskunnassa. Yhdessä tutkimuksista selvitettiin eri ammattien edustajilta, millaisessa roolissa ulkonäkö on heidän työssään. Toisessa vertailtiin kansainvälisiä tutkimuksia ja tutkittiin, onko hyvännäköisyydestä taloudellista hyötyä ja miten sukupuoli vaikuttaa siihen.
Suomen yhdenvertaisuuslaki kieltää asettamasta työntekijöitä eriarvoiseen asemaan esimerkiksi iän, sukupuolen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella, mutta syrjintää tapahtuu silti. Ulkonäkö eriarvoistaa ihmisiä, ja sillä on väliä monilla sellaisillakin aloilla, joilla vaikutus ei ole perusteltua.
Työelämän ulkonäkövaatimukset voivat olla niin suoria kommentteja kuin sisäistettyjä odotuksia ja ennakkoluuloja. Pajusen mukaan vaatimukset ovat yleensä hyvin alakohtaisia.
”Esimerkiksi juristien oletetaan olevan huoliteltuja ja neutraaleja. Tarjoilijan taas ei oleteta näyttävän liian fiksulta. Yksi haastateltavamme kertoi, että työnantaja oli sanonut hänelle ensimmäisenä työpäivänä, että ei me sinua tuon näköisenä palkattu. Työnantajasta silmälasit eivät sopineet tarjoilijan imagoon.”
Pajusen mukaan monissa ammateissa odotetaan, että työntekijä on siistin ja asiallisen näköinen.
”Esimerkiksi Hollannissa työvoimapalveluissa tarjotaan neuvoja pukeutumiseen. Siellä saatetaan evätä paikallinen työmarkkinatuki sen perusteella, että henkilö ei ole tehnyt tarpeeksi ulkonäkönsä eteen.”
Usein vaatimukset ovat ristiriitaisia: esimerkiksi työntekijältä odotetaan huoliteltua olemusta, mutta pidetään voimakasta laittautumista epäpätevyyden tai pinnallisuuden merkkinä.
”Joskus saatetaan sanoa, ettei odotuksia laittautumisesta ole, mutta todellisuudessa katsotaankin kieroon, jos on liian huolittelematon.”
2. Hyvännäköisyydestä on aina etua – paitsi naisille
Vaatimukset ovat erilaisia eri sukupuolille. Pajusen mukaan miehiä arvioidaan ulkonäön perusteella vähemmän kuin naisia. Naisilta odotetaan enemmän laittautumista kuin miehiltä, ja heidän ulkonäköönsä myös kiinnitetään enemmän huomiota.
”Yhdessä kyselytutkimuksessamme havaittiin, että esimerkiksi ikääntymisen merkkien piilottamista odotettiin naisilta enemmän kuin miehiltä.”
Tutkimusten mukaan hyvännäköisyydestä on sukupuolesta riippumatta hyötyä: hyvännäköiset ihmiset menestyvät paremmin työelämässä, saavat korkeampaa palkkaa ja tulevat todennäköisimmin rekrytoiduiksi.
”Miehille hyvännäköisyys on keskimäärin aina edullista, mutta naisille se voi olla myös haitallista. Esimerkiksi miesvaltaisilla aloilla, joilla ulkonäköä ei pidetä tärkeänä asiana, hyvännäköiset naiset voivat kohdata ennakkoluuloja ja epäilyä, etteivät he ole päteviä työhönsä.”
Aina ulkonäkövaatimukset eivät ole lähtöisin työnantajalta. Monet Pajusen tutkimuksiin haastatellut sairaanhoitajat kertoivat, että myös asiakkaat kommentoivat heidän ulkonäköään.
Osa haastatelluista sairaanhoitajista työskenteli julkisessa terveydenhuollossa, osa yksityisellä puolella.
”Yksityisissä paikoissa sairaanhoitajat laittautuivat enemmän. He kokivat, että heidän pitää olla mahdollisimman myyvän näköisiä ja aiheuttaa asiakkaalle positiivinen palvelukokemus. Julkisella työskentelevät sairaanhoitajat harvemmin meikkasivat. He kokivat, että heillä on vähemmän ulkonäkövaatimuksia.”
3. Ei saa olla liian nuori – mutta ei liian vanhakaan
Työelämän ulkonäkövaatimukset näkyvät Pajusen mukaan esimerkiksi arkisissa kommenteissa, joita kollegat tai asiakkaat heittävät. Asiantuntija-ammateissa, joissa kokemuksella on suuri merkitys, nuorelta näyttäviä ihmisiä ei välttämättä pidetä tarpeeksi pätevinä.
”Asiakaspalvelutehtävissä nuoren näköistä ihmistä saatetaan pyytää hakemaan paikalle joku, joka tietää asioista enemmän.”
Vanhemmat työntekijät ja työnhakijat taas törmäävät usein ikäsyrjintään. Kaikki sukupuolet kohtaavat sitä, mutta naiset kärsivät ikäsyrjinnästä aiemmin ja useammin kuin miehet.
Lue myös: Onneksi olkoon, nainen! Olet aina väärän ikäinen
Ennakkoluulojen tunnistaminen on tärkeää
Ulkonäkövaatimukset eivät aiheuta vain kurjaa fiilistä hölmöistä kommenteista, vaan niillä on myös vakavia vaikutuksia. Ne voivat esimerkiksi lisätä ulkonäköpaineita ja eriarvoisuutta.
Jos rekrytoijalla on tarkka mielikuva siitä, minkä näköinen ihminen on pätevä työhön, hänen ennakkoluulonsa vaikuttavat siihen, kuka saa ja ei saa töitä. Tällä taas on vaikutuksia esimerkiksi ihmisen taloudelliseen tilanteeseen ja itsetuntoon.
”Rekrytoija saattaa ajatella käyttävänsä rekrytoinnissa intuitiotaan, mutta intuitio voi pohjautua hyvin ennakkoluuloisiin ja stereotyyppisiin ajatuksiin siitä, millainen jonkin näköinen ihminen on.”
Pajusen mukaan ulkonäkövaatimusten taustalla on usein esimerkiksi ikään, painoon, etnisyyteen ja sukupuoleen kohdistuvia ennakkoluuloja ja oletuksia.
”Ennakkoluuloilla ei yleensä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten henkilö pystyy suoriutumaan työstä. Kun ihminen pääsee tekemään työtään, hän osoittautuu ihan yhtä hyväksi työtekijäksi kuin kuka tahansa muukin.”
Pajusen mukaan erityisesti rekrytoinnista vastaavien pitäisi olla hyvin tietoisia omista ennakkoluuloistaan. Yksi keino murtaa niiden vaikutusta on lisätä anonyymin rekrytoinnin keinoja.
”Nykyään on esimerkiksi aika normi, että liitetään kuva ansioluetteloon. Se ei välttämättä ole mitenkään perusteltua. Kuva vie turhaan huomion henkilön pätevyydestä, ja sillä voi olla oma vaikutuksensa siihen, tuleeko palkatuksi.”
Myös työyhteisön ilmapiirillä on merkitystä. Pajunen kannustaa työpaikkoja kehittämään työkulttuuria sellaiseksi, ettei kenenkään ulkonäköön kiinnitetä turhaan huomiota.
”Jos työntekijä kohtaa esimerkiksi asiakaspalvelutyössä syrjintää tai ulkonäköön kohdistuvia kommentteja, työnantaja voi antaa tukea ja viestiä selkeästi, ettei tällaista suvaita.”
Lue myös:
Tarvitseeko ansioluettelossa olla kuva? Rekrytoija vastaa – murtaa yleisiä uskomuksia työnhausta
Emmi Laukkanen
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Työnantaja! Tiedä mistä nyt puhutaan
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
