Pitäisikö sinunkin tehdä epäonnistumisten CV? Petteri Tuomimaan nuoruuden haaveammatti oli asianajaja, joten hän pyrki kerta toisensa perään oikeustieteelliseen. Ovet eivät auenneet, mutta se oli onni, sillä mutkien ansiosta Petteri löysi oman juttunsa.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 25.6.2020.
Kun Petteri Tuomimaa oli saanut hiljattain potkut, hän inspiroitui Anna Perhon kolumnista Helsingin Sanomissa. Kolumnin aiheena oli epäonnistumisten CV.
Tutkijoiden kehittämä käsite on tuttu myös monista blogeista ja podcast-sarjasta. Sosiaalisessa mediassa ja työnhaussa korostetaan saavutuksia. Vaihtoehtoinen CV näyttää, ettei elämä oikeasti etene suoraviivaisesti. Siihen listataan esimerkiksi hetkiä, joina unelmien työpaikka tai ylennys jäi saamatta tai koulun ovet eivät auenneet.
Startup-maailmassa, työelämäkirjoissa ja LinkedIn-postauksissa on jo vuosia pauhattu epäonnistumisen puolesta. Jos ei uskalla kokeilla rohkeasti ja ole valmis mokaamaan, ei voi myöskään onnistua.
Epäonnistuminen voi auttaa myös sattuman kautta. Kuten usein sanotaan: kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.
Lue myös: Mikä on suurin epäonnistumisesi? – Näin vastaat tähän työhaastattelukysymykseen
Juristin työ houkutteli jo lapsena
Epäonnistumisen ympärillä vallitseva hype ei aina näy käytännössä. Moni arkailee edelleen virheistä ja vastoinkäymisistä puhumista – niin myös Petteri Tuomimaa teki ennen.
”Ihmisillä on tapana tavoitella työssä täydellisyyttä, eivätkä he halua myöntää mokanneensa tai uskalla tehdä asioita epäonnistumisen pelossa. Mutta loppupeleissä juuri epäonnistumiset määrittävät ihmistä”, Tuomimaa pohtii.
Hän antaa esimerkin: Tuomimaan ura olisi kulkenut aivan eri reittejä, jos hän ei olisi epäonnistunut pitkäaikaisessa unelmassaan.
”Lapsesta asti olin ajatellut, että minusta tulee puolustusasianajaja ja lopulta etenen tuomariksi. Halusin siis oikeustieteiden maisteriksi, joten keskityin koulussa yhteiskuntaoppiin.”
Haaveen taustalla oli suvun historia: Tuomimaan isoisoisä oli päässyt oikeustieteelliseen ennen talvisotaa ja joutui lopettamaan sodan vuoksi.
”Halusin tehdä isoisoisän ylpeäksi. Juristin työ kiinnosti myös, koska siinä yhdistyy ihmisten auttaminen ja tukeminen sekä oikeuden puolustaminen.”
Ihan kuin etsivän työtä
Oikeustieteellisen ovet eivät kuitenkaan auenneet Petteri Tuomimaalle, vaikka hän oli ahkera opiskelija, joka oli saanut koulussa ysejä ja kymppejä.
”Hain oikikseen yhteensä kuusi kertaa vartijan töiden ohessa. Jäin aina varasijoille ja hakkasin päätä seinään. Olin ihan lukkiutunut siihen ajatukseen, että tämä on ainoa vaihtoehto.”
”Silloin tyttöystävä totesi, että oletko miettinyt hakea johonkin muuallekin.”
Tuomimaa katseli tarjontaa ja kiinnostui ammattikorkeakoulun hr-koulutusohjelmasta, johon kuului myös liiketaloutta, johtamista, markkinointia ja myyntiä.
Mitä enemmän hän oppi hr-työstä, sitä kiinnostavammalta ala vaikutti.
”Tajusin, että tässäkin hommassa voi päästä jeesaamaan ihmisiä kehittymään ja saavuttamaan oma potentiaalinsa. Olen aina yrittänyt auttaa muita, kuten kuunnella murheita.”
Hr-ammattilaisen työ ei kuitenkaan ole pelkkää auttamista.
”Samalla olen aina ollut tosi myyntihenkinen. Haluan ihmisten jeesaamisen ohella myydä ja miettiä, miten luoda uutta liiketoimintaa.”
Opintojen jälkeen Tuomimaalla on riittänyt töitä. Jo ensimmäisessä työpaikassa harjoittelun jälkeen hänen käsiensä läpi kulki 2 500 kesätyöhakemusta.
”Huomasin, että rekrytointi on superhauskaa, ihan kuin etsivän työtä. Tehtäväni on nähdä oikeanlaista potentiaalia.”
Seuraavina vuosina Tuomimaalla meni lujaa: Hänet headhuntattiin useamman kerran haluttuihin yrityksiin, ja kokemusta kertyi muun muassa isosta rakennusyhtiöstä, pelifirmasta ja it-alalta. Hän pääsi kasvattamaan startup-vaiheen teknologiayritystä ja rekrytoimaan ihmisiä ympäri maailmaa.
Korona vei viimeisimmän työpaikan yt-neuvotteluihin, mutta pian Tuomimaalla oli jo oma yritys pystyssä ja neuvottelut käynnissä useamman työnantajan kanssa.
Hyvästit häpeälle – avoimuus auttaa
Nyt 29-vuotias Petteri Tuomimaa on alansa arvostettu ammattilainen. Vuonna 2019 hänet palkittiin Rekrygaalassa Vuoden rekrytoijana.
Avoin puhe vaikeista asioista ei ole aina helppoa, mutta nykyään Tuomimaa tietää, että se palkitsee. Takaiskut kuuluvat elämään, ja niistä keskusteleminen auttaa itseä ja muita: paha olo ei sulkeudu sisälle, ja ihmiset voivat tukea toisiaan. Siksi huippurekrytoija on kertonut myös työuupumuksestaan ja koronakevään potkuistaan.
Muutaman mutkan kautta hän on oppinut, ettei vastoinkäymisissä, epäonnistumisissa tai vaikeissa tunteissa ole mitään noloa.
”Häpesin pitkään sitä, etten päässyt oikikseen, mutta lopulta epäonnistuminen opetti. Onneksi niin kävi, sillä yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa olin vuoden rekrytoija.”
Lue myös:
Petteri, 29, valittiin alansa parhaaksi – irtisanottiin koronan takia: ”Ihan jäätävä tunnekokemus”
Mokasitko töissä? Unohda häpeä – näistä syistä epäonnistuminen kannattaa
Aino Salonen
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Uutiskirje
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
