Aino, 33, kyllästyi järjettömään työnhakuun – uudenlainen ilmoitus hurmasi: ”Näin sen pitäisi aina mennä”

Joukosta erottuva hakutapa ja helppo työnhaku saivat minut kiinnostumaan, vaikka en etsinyt aktiivisesti töitä, kirjoittaa Duunitorin sisältöpäällikkö Aino Salonen. Lue, miten nykyaikainen rekrytointiprosessi eteni – ja miksi loputtomat työnhakulomakkeet joutavat museoon.

Niskat jumittuvat, kun kökötän tuntikaupalla täyttämässä loputonta lomaketta. Jokainen työsuhde ja koulutustieto pitää täyttää päivämäärän tarkkuudella. Milloin valmistuinkaan ensimmäisen kerran yliopistosta? Kaivelen työtodistuksia lipastosta ja ikivanhoja dokumentteja koneen uumenista.

Heivasin jo vuosia sitten tarkat päivämäärät ja jokaisen työsuhteen listaamisen ansioluettelostani. Sen sijaan olen korostanut siinä osaamistani ja tuonut esille tärkeimpiä työtehtäviäni – ja etenkin sitä, mitä olen niissä oppinut.

Pahimmillaan työnhakulomake toistaa samoja asioita kuin CV, joka pyydetään liittämään. Toisinaan mukaan pitää vielä lisätä työhakemus, vaikka kaikki olennainen on kysytty jo lomakkeessa.

Olen oppinut kirjoittamaan nälkävuosiakin pidempien lomakkeiden vastaukset erilliseen tiedostoon, josta kopioin tekstin lomakkeeseen lopuksi. Niin vastaukset säilyvät, jos selain tai järjestelmä kaatuu – ja sitähän tapahtuu.

Lue myös: Työnhakijat peräänkuuluttavat helpompaa työnhakua – rekrytoijat pitävät järjestelmiään helppoina

Kaikkien aikaa menee hukkaan

Kuten jokainen työtä hakenut, olen käyttänyt elämässäni lukemattomia tunteja kankeiden, turhan yksityiskohtaisten ja loputtomien lomakkeiden täyttelyyn.

Usein olen tehnyt kaiken tämän täysin turhaan, koska en ole ollut oikeanlainen hakija (minkä olen saattanut itsekin ymmärtää myöhemmin).

Miten työnhakija palkitaan, kun hän on ahertanut tuntikausia? No, usein hän ei saa minkäänlaista vastausta tai pelkän automaattisen kuittauksen. On helppo ymmärtää, että yli puolet työnhakijoista pitää työnhakua turhauttavana tai ahdistavana.

Suuri joukko työnhakijoita näkee valtavasti vaivaa CV:n räätälöimiseen, hakemuksen kirjoittamiseen ja lomakkeen täyttämiseen. Sitten työnantaja käyttää valtavasti aikaa hakemusten läpikäymiseen – tai ei edes vilkaise työnhakijan kyhäämiä dokumentteja, jolloin hakijan aika on mennyt vielä pahemmin hukkaan.

Onko tässä mitään järkeä?

Lue myös: Työnhaku ja rekrytointi ovat edelleen 1990-luvulla – asiantuntija kertoo nyt, miksi se on ongelma

Työpaikkailmoitus, joka pysäytti

Alkuvuodesta 2020 minulla oli ihana tiimi, taitavat esihenkilöt ja vakituinen työpaikka, jossa sain kehittää itseäni ja tehdä tärkeää työtä. En siis etsinyt aktiivisesti töitä.

Helmikuussa törmäsin kuitenkin LinkedInissä kiinnostavaan avoimeen työpaikkaan. Jos ilmoitus ei olisi ollut poikkeuksellinen, en välttämättä olisi ottanut selvää yrityksestä ja lopulta hakenut paikkaa.

Hakemuksen täyttäminen kävi helposti ja nopeasti – myös puhelimella. Oli pari monivalintakysymystä osaamisestani ja taustastani sekä muutama avoin kysymys, joissa oli tilaa vastata 500 merkin verran.

Mukaan pystyi liittämään linkkejä työnäytteisiin, eikä minun tarvinnut eritellä työhistoriaani. CV:n sijasta lisäsin lopussa LinkedIn-profiilini. Olin myyty. (Niin oli myös moni muu, sillä samaa paikkaa haki yli 120 ja moni antoi prosessista ylistävää palautetta.)

Ajattelin, että tulevaisuutta henkivä työnhakutapa viestii nykyaikaisesta työkulttuurista ja työtavoista. Myöhemmin opin, että olin oikeassa.

Kuoleeko luovuus?

Kun Duunitorin toimitusjohtaja Thomas Grönholm kirjoitti LinkedInissä hakemani sisältöpäällikön paikan ilmoituksesta, uudenlainen Dialogi-hakutapa herätti paljon ihastusta – ja muutaman soraäänen.

Useampi kommentoi, ettei hakija pääse käyttämään luovuuttaan ja erottumaan tällaisessa haussa. Olen eri mieltä. Avoimissa vastauksissa se onnistui vallan mainiosti, ja myös työnäytteet ja LinkedIn-profiili auttavat kiinnittämään huomion.

Joku voi pitää 500 merkkiä liian lyhyenä mittana vastauksille, mutta mielestäni tärkeiden asioiden kiteyttäminen on tärkeä taito. Kun tilaa on niukasti, on pakko tiivistää olennainen. Silloin viesti välittyy myös rekrytoijalle paremmin (ja hän ehtii ja jaksaa lukea sen).

Lue myös: Mikä ihmeen näköalapaikka? Tätä työpaikkailmoitusten kuluneet vaatimukset ja lupaukset tarkoittavat oikeasti

Pienempi joukko näkee vaivaa

Pian lomakkeen täytettyäni sain pyynnön tehdä ennakkotehtävän, jolla kertoa lisää itsestäni. Sain itse valita tehtävän muodon, joten laadin visuaaliset diat osaamisestani.

Tässä kohtaa näin siis enemmän vaivaa kuin hakiessa, mutta se ei haitannut, koska jäljellä oli enää noin kymmenen hakijan joukko. Harkitsin paikkaa vakavasti – ja työnantaja harkitsi minua vakavasti.

Nopeasti tehtävän palautuksen jälkeen sain kutsun työhaastatteluun. Ensimmäisellä haastattelukierroksella tapasin kolme tulevan tiimini jäsentä, toisella Duunitorin perustajat ja johtajat.

Täältä voit lukea, miten rekrytointi uudella tapaa sujui työnantajan näkökulmasta.

Seuraavalla viikolla sain iloisia uutisia: tulin valituksi. Maaliskuun lopussa aloitin uudessa työssäni ja sain nähdä, että moderni hakutapa todella kuvasi työpaikkaani, joka uudistaa työelämää rohkeasti.

Nyt toivon vain, ettei kenenkään muunkaan tarvitsisi hikoilla kömpelöiden hakemuslomakkeiden äärellä – on sitten lähettäjä tai vastaanottaja.

Lue myös:

Huikea hakijakokemus! Kaisa kokeili rekrytoida uudella tavalla – hylätytkin työnhakijat suitsuttivat yritystä

Veera, 30, menetti hermonsa työnhaun hankaluuteen – tiukka palaute työnantajille: ”Onko tässä mitään järkeä?”

Voisiko töitä hakea ilman CV:tä ja räätälöityjä hakukirjeitä? Työnhakupalvelu Duunitori testasi – tulokset puhuvat puolestaan

Nämä turhauttavat asiat jokainen työnhakija tunnistaa työnhausta – ”Olet kuin shakkinappula pelilaudalla”