Laura Friman täräyttää suorat sanat alanvaihdosta haaveileville: ”Varmin tapa tappaa unelmat”

Haluaisitko vaihtaa alaa, hypätä pois oravanpyörästä, tehdä harrastuksesta työn tai seurata rohkeasti villeintä unelmaasi? Älä hyvä ihminen tee sitä, sanoo Laura Friman.

Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran 20.8.2021.

”Mä haluaisin vaihtaa alaa!”

Here we go again.

Olisiko tämä sadasneljäskymmenes kerta? Äskeinen lainaus on nelikymppisten ikätovereideni yleisimpiä lausahduksia. Se huudahdetaan yleensä ilmoille ihan tietyssä vaiheessa elämää.

Siis tässä: Työuraa on takana jo reilu vuosikymmen. Määräaikaisuudet ovat viimein vaihtuneet vakipaikaksi. Kotonakin rullaa jouhevasti. Keskiluokkaista polkua on tarvottu jo sellainen matka, että lapsemme eivät enää roiku lahkeissamme, vaan puhelimillaan ja kavereiden kanssa juomassa salaa energiajuomia.

Itse juomme enää vissyä. Afterworkeilla ei tarvitse käydä enää verkostoitumassa tai pätemässä. Työpaikalla meitä ei nimittäin enää pidetä epäluotettavina junnuina, vaan itse asiassa aika pätevinä tyyppeinä, jotka handlaavat hommansa.

Ainoa vain, että huomaamme nyt, ettei ole oikeastaan mitään tylsempää kuin olla pätevä tyyppi, joka handlaa hommansa. Olemme arvattavia ja maltillisia sekä töissä että kotona.

Lue myös: Kiinnostaako alanvaihto? Huomioi 3 asiaa, kun etsit uutta suuntaa

Kun unelmat sokaisevat mielen

Lasten itsenäistymisen myötä elämään on aukeamassa uusi tila. Se tila kutsuu seireenimäisesti luokseen ja välkkyy mahdollisuuksia.

Silloin se tapahtuu. Outo naksahdus. Katsomme puoli kautta Suurta keramiikkakisaa Yle Areenasta ja kuvittelemme, että olisi hyvä idea perustaa keramiikkapaja. (Tiedän tämän, koska puolisoni valittelee googlaamiensa dreijojen hintoja.)

Keksimme, että olemme ”aina” halunneet floristeiksi tai eräoppaiksi.

Kyllä, olen osasyyllinen. Olen luullut viikon verran tosissani alkavani kuntosaliyrittäjäksi. Enkä jaksa laskea, kuinka monta kertaa olen aikonut perustaa baarin tai ”rustiikkisen” majatalon. (Muistaakseni joku kertoi siinä vaiheessa, että Gilmoren tytöt on fiktiota.)

Tässä hybriksessä ideamme tuntuvat lähes pettämättömiltä. Ne eivät ole haihattelua, vaan realismia: ”Jotenkin musta tuntuu, että tää juttu voisi menestyä. Tiedätsä, kun moni ei edes ymmärrä olla Instassa… Mä taas tajuan somen merkityksen, osaisin kyllä brändätä mantelimaitopirtelöbaarin!”

Kaverimme nyökyttelevät yhtä aikaa hätääntyneinä ja säälivästi harhaiselle visiollemme. Emme tosin edes huomaa sitä, sillä olemme löytäneet itsemme ja valaistuneet, eikä siinä valossa oikein näe kuin itsensä. Millainen irtisanomisaika minulla olikaan?

Voisiko työ olla vain ihan okei?

Oravanpyörästä hyppäämisestä on jauhettu glorifioivaan sävyyn vähintään vuosikymmenen ajan niin tolkuttomasti, että päätä särkee. Eikä siinä mitään: elämä on ihan oikeasti liian lyhyt haaskattavaksi työssä, jossa voi pahoin.

Sen sijaan elämä saattaa hyvinkin olla juuri sopivan mittainen työlle, joka on vain okei. Työlle, josta saa siedettävää palkkaa. Työlle, jossa työkavereita voi kuvailla parhaimmillaan ihan kivoiksi. Työlle, jonka sisältö ei pyöri koko viikonlopun takaraivossa myllynä, joka murskaa alleen kaiken elävän.

Latteaa, mutta totta: ihan tavallinen, vähän tylsäkin työ voi olla arvokkainta, mitä ihmisellä on. Se mahdollistaa vapaa-ajan, jolloin pystyy hengittämään ja heittäytymään intohimojensa pariin. Ne intohimot ovat useimmiten parhaimmillaan, kun niihin ei köytetä vastuuta, velvollisuutta ja kellokorttia.

Naistenlehdet esittelevät mielellään juuri sen rohkelikon, joka luopui tutusta ja turvallisesta ja keksi sitten nyhtökauran tai superkestävät sukkahousut (jos joku oikeasti keksi nämä, soitelkaa!). Yhtäkkiä enkelisijoittajien jumalainen valo ympäröi häntä. Kivat hänelle, mutta tilastollisesti et luultavasti ole se henkilö. Työelämäsi voi silti olla riittävän hyvää.

Usein haaveet sitä paitsi kuolevat varmimmin, kun niitä alkaa jahdata tavoitteellisesti.

Oma yinjoogasali? Tai se mantelimaitopirtelöbaari? Eräoppaan duuni Lapissa? Se on unelmatyösi juuri siksi, että se ei ole työsi.

Lue myös:

Laura Friman hurahti asuntosijoittamiseen, ja kaikki meni päin helvettiä – maksaa 100 000 euroa yllätysremontista

Kun Laura Friman kysyi ystäviensä palkoista, seurasi katastrofi – rahasta on silti puhuttava

Mervi uupui unelmatyössään – nämä merkit paljastivat, että jokin oli vialla: ”Pelotti, löydänkö työtä jota rakastaisin yhtä paljon”

Oletko jumissa työssä, jossa et viihdy? Katso uravalmentajan 4 vinkkiä unelmatyön löytämiseen