Työnhaku turhauttaa? Työnhaun maailmahan on täynnä mahdollisuuksia – ja etenkin näköalapaikkoja. Miltä hakulomakeviidakko ja työnhaun shakkilauta näyttäytyvät työnhakijan silmissä, kysyy Laura Glad kolumnissaan.
Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran 28.11.2019.
Työnhaku – upea mahdollisuus päästä esittelemään omia taitojaan ja täydelliseksi hiottua CV:tään? Vai sittenkin hermoja raastava prosessi, jossa työnhakija istuu pelkääjän paikalla side silmillään ja yrittää selvitä matkasta?
Monelle työnhakijalle jälkimmäinen skenaario saattaa vastata enemmän sitä todellista kokemusta, jonka työnhaku vielä nykyäänkin tarjoaa. Moni työnhakuprosessi on yhä pitkä kuin nälkävuosi, ja valta on pitkälti työnantajan puolella. Työnhaku turhauttaa.
Monet tekijät ovat kehittämässä työnhakua yksinkertaisempaan suuntaan, mutta muutos on hidasta – ja siihen asti työnhakija saa luvan seikkailla hakulomakeviidakossa ja luovia läpi loputtomien haastattelukierrosten.
Siispä nämä viisi valitettavan yleistä asiaa jokainen aktiivinen työnhakija varmasti tunnistaa. Näistä syistä työnhaku turhauttaa:
1. Hakeminen vie tuhottomasti aikaa – ja itsekunnioituksen
Jaahas, CV pitää taas räätälöidä vastaamaan juuri tätä paikkaa – jo kolmas kerta tällä viikolla. Entä millaisen hakemuskirjeen tällä kertaa kirjoittaisi? Jokainen muutaman työnhakuvinkkijutun lukenuthan toki tietää, että samalla hakemuksella monen eri paikan hakeminen on työnhaun eettisissä säännöissä jyrkästi paheksuttua.
Entä miten tällä kertaa muotoilisi sen, että palaa halusta päästä juuri tähän firmaan töihin, ja valituksi tuleminen olisi unelmien täyttymys?
Koska myönnetään nyt kerrankin ihan suoraan, että laskujen maksaminen ja leivän pöytään saaminenhan se useimmilla on vähintäänkin tärkeänä tekijänä työn saamiseen – motivaatiolla ei perhettä valitettavasti elätetä eikä lainoja lyhennetä.
2. Hakuprosessi raastaa hermoja pahemmin kuin maanantaifiilis
Miten voi olla mahdollista, että jokaisella yrityksellä vaikuttaa olevan käytössään eri rekrytointijärjestelmä? Pitikö tässä nyt tallentaa joka välissä tiedot ja missä järjestyksessä työkokemus kuuluisi luetella?
Entä nämä loputtomat kysymyskentät, onko ne kaikki pakko täyttää? Liitänkö mukaan vielä erillisen hakukirjeen, vaikka kaikki tuli jo sanottua lomakkeessa? Ja katosiko se koko rakennelma kuin tuhka tuuleen nyt, kun sessio yhtäkkiä mitään varoittamatta umpeutui?
Tämän päänsisäisen tuskaisen vuoropuhelun jokainen työnhakija varmasti tunnistaa! Mutta ei hätää, hakulomakeviidakon selvittäminen osoittaa työnantajalle, että olet sinnikäs ja otat isotkin vastoinkäymiset vain positiivisina haasteina.
3. Rekryprosessi ei lopu koskaan
Etkö muista, alkoiko tämä meneillään oleva rekrytointiprosessi kuukausi vai kaksi sitten? Ja jos sattui käymään niin onnekkaasti, että et karsiutunut joukosta heti ensimmäisellä kierroksella, olivatko nyt vuorossa ne psykologiset testit vai viides haastattelukierros?
Kaikenhan kruunaa tietenkin se, että aktiivinen työnhakija saa ilon olla mukana lukuisissa tällaisissa prosesseissa yhtä aikaa – ja aina yhtä tietämättömänä siitä, koska tämä kaikki oikein tulee päätökseen. Se tuo elämään jännitystä tavalla, jota et osannut kuvitellakaan.
Mutta kyllähän sitä nyt jaksaa odotella, kun palkinto eli se unelmien duuni odottaa ihan kulman takana!
4. Valtarakennelma on lähinnä hyvä vitsi
Siis luulitko, että olet ihan samalla viivalla työnantajan kanssa ja yksilö, jolla on työnhakijanakin ihmisarvo? Ikävä tuottaa pettymys, mutta rekrytointiprosessissa olet usein vain kuin shakkinappula pelilaudalla – etkä saa edes itse päättää siirtoja.
Työnhakija toki saa työhakemuksen ja parhaassa tapauksessa haastattelun muodossa esitellä osaamistaan ja tehdä mahdollisimman hyvän vaikutuksen rekrytoijaan, mutta loppujen lopuksi kaikki valta keskittyy työnantajalle.
Toki joillakin aloilla on osaajapulan vuoksi työnhakijan markkinat – niinpä, tässä vaiheessa kyllä sapettaa, ettei tullut ryhdyttyä koodariksi. Me muut saammekin sitten keskittyä täysillä siihen, että näyttelemme työhaastattelussa roolimme tarpeeksi mallikkaasti, jotta läpäisemme seulan – jonka työnantaja on yksipuolisesti pystyttänyt.
5. Ghostaus tulee tutummaksi kuin Tinderissä
Nyt kun olet selvittänyt koko esteradan eli ensin päivittänyt ja hionut työhakemuksesi ja CV:si huippuunsa, selvittänyt hakulomakeviidakon ja kenties jopa luovinut tiesi haastatteluihin ja arviointeihin, on jäljellä enää yksi vaihe. Odotus.
Niinpä, tässä sitä nyt odotellaan. Ai mitä? No tietenkin sitä puhelua tai laimeimmassa tapauksessa pelkkää automaattiviestiä, joka kilahtaa jossain vaiheessa sähköpostiisi. Älä kuitenkaan pidätä hengitystäsi – aina et välttämättä saa mitään kuittausta hakemuksellesi.
Moni työnantaja on valitettavasti pahempi ghostaaja kuin se Tinder-tuttavasi, josta ei kuulu enää mitään viestittelyn tai jopa tapaamisen jälkeen. Silti sinun vain täytyy lopulta vain siirtyä eteenpäin – kohti uusia seikkailuja työnhaun loputtoman mielenkiintoisessa ja näköalapaikkoja tajoavassa maailmassa!
Kiinnostaisiko helpompi työnhaku? Lue lisää uudenlaisesta tavasta hakea töitä.
Lue myös:
Työnhakijat peräänkuuluttavat helpompaa työnhakua – rekrytoijat pitävät järjestelmiään helppoina