Pekka Sauri pohtii kolumnissaan työelämän mielenterveysongelmien rajua kasvua sekä tekee ehdotuksen tilanteen helpottamisesta.
Mielenterveys on noussut Suomessa tuki- ja liikuntaelinsairauksien rinnalle työkyvyttömyyseläkkeiden ja sairauslomien perusteena. Tällä hetkellä yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen on masennus.
Maailman onnellisimmassa maassa masennuslääkkeitä käyttää puoli miljoonaa ihmistä.
Ongelma tulee Suomelle kalliiksi. OECD:n taannoisen raportin mukaan mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat maallemme 11 miljardia euroa vuodessa.
Tämä on siis taloudellisten vaikutusten mittaluokka. Inhimillinen kärsimys on oma ulottuvuutensa.
”Sairauksien painopiste on siirtynyt kehosta mieleen”
Yksi selitys työelämätilastoissa näkyvälle mielenterveyden ongelmien kasvulle lienee työn laadun muuttuminen ruumiillisesta työstä aivotyöksi. Samalla sairauksien painopiste on siirtynyt kehosta mieleen.
Aivoilla tehtävän tietotyön määrän lisääntyessä työn ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy entistä helpommin. Työpäivän päättyessä ruumiillinen työ jää työpaikalle, kun taas tietotyö seuraa mielen mukana. Työntekijällä on entistä enemmän vastuuta tilanteen hallitsemisesta ja rajoittamisesta.
Koronapandemian aikana, kun etätyö yleistyi, eivät kaikki tässä rajoittamisessa onnistuneet.
Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan pandemian ensimmäisenä vuotena ahdistuneisuus ja masennus lisääntyivät maailmanlaajuisesti 25 prosentilla. Tämä näkyi ja näkyy yhä myös Suomessa esimerkiksi opiskelijoiden kokeman yksinäisyyden kasvuna.
Jotakin on tehtävä, jotta kärsivät ihmiset saavat elämäntilanteeseensa huojennusta.
Sote-uudistuksen mukainen palvelujen siirtäminen kunnilta hyvinvointialueille ei toistaiseksi näytä tuoneen mielenterveysongelmien kasvuun ratkaisua. Toki mitkään yhteiskunnan resurssit eivät riitä, jos yhä suurempi osa ihmisistä päätyy hoitojonoon.
Jotakin on tehtävä, jotta ahdistuksesta, masennuksesta ja näköalattomuudesta kärsivät ihmiset saavat elämäntilanteeseensa huojennusta. Apua on annettava ennen kuin heistä tulee terveydenhuollon asiakkaita.
Ruumiilliset sairaudet tulevat edelleen raportoiduksi matalammalla kynnyksellä kuin mielenterveyden ongelmat. Ehdotan, että mielenterveys otetaan osaksi työterveystarkastuksia, jottei esimerkiksi masennus jäisi havaitsematta.
Osa ahdistuksesta ja masennuksesta on kyettävä ehkäisemään myös tavallisen arkisen kommunikaation ja kokemusten jakamisen avulla.
Keskustelukulttuuria on muutettava niin, että mielenterveyden ongelmiin liittyvä stigma vähenee ja ahdistus, levottomuus sekä masennus lieventyy. Tämä on viime kädessä kiinni jokaiseen keskusteluun osallistuvan puheenvuoroista.
Kulttuurin muuttamisessa saattaisi auttaa ikivanha etiikan kultainen sääntö: kohtele muita siten kuin toivoisit muiden kohtelevan sinua.
Teksti: Pekka Sauri