Nuorempana Carita Lemström haaveili psykologin urasta. Lukeminen ei kuitenkaan ollut hänen juttunsa, mutta ihmisten auttaminen sen sijaan oli. Niinpä Lemström valitsi hoitoalan ja pääsi oman alan töihin heti valmistuttuaan.
Artikkeli on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Rinnekotien kanssa.
Tutustu Rinnekotien työmahdollisuuksiin ja hae mukaan »
Hoitotyössä tarvitaan kykyä empatiaan ja myötätuntoon. Moni hakeutuu alalle, koska haluaa auttaa. Tästä sai alkunsa myös Lemströmin ura.
Auttaminen alkoi kuitenkin kääntymään itseään vastaan, ja Lemström joutui pohtimaan ammatti-identiteettinsä uusiksi.
Lue Lemströmin uratarina siitä, miten vastoinkäymiset ovat tehneet hänen elämänpolustaan vahvemman.
Työt alkoivat tyhjältä pöydältä
Carita Lemström valmistui lähihoitajaksi vuonna 2014 ja aloitti saman tien vuorotyössä Rinnekotien kehitysvammaisten ja autismin kirjon asiakkaiden asumisyksikössä.
”Rinnekodit on ensimmäinen alan työpaikkani, jos satunnaista keikkatyötä vanhustyössä ei lasketa.”
Vaikka kokemusta alalta ei juurikaan ollut, työskentely kehitysvammapalveluissa kiinnosti Lemströmiä omakohtaisten kokemusten vuoksi.
”Minulla on pikkuveli, jolla on lievä kehitysvamma. Minulla oli myös hieman kosketuspintaa kehitysvammaisten parista seurakunnan kerhojen kautta.”
”Muuten aloitin työt täysin tyhjältä pöydältä.”
Lähellä uupumusta
Työt veivät nuoren Carita Lemströmin mukanaan, ja hän motivoitui siitä, että näki kättensä jäljen.
”Varsinkin kehitysvammaisten parissa työskentely on välitöntä. Palautetta tulee välittömästi, jos tekee jotain hyvin tai huonosti.”
Työ tuntui tärkeältä, mutta se alkoi myös yllättää vaativuudellaan. Yksikössä oli esimerkiksi asiakkaita, joilla on erittäin vaikeita käyttäytymisen erityispiirteitä.
”Minun oli vaikea hyväksyä sekä työssä että yksityiselämässä, etten voinut auttaa kaikki ihmisiä ympärilläni. Tunne siitä, etten pystynyt helpottamaan toisen oloa, alkoi vaivata minua.”
Tilanne johti melkein uupumukseen. Onneksi Lemström sai heti apua.
”Pääsin tapaamaan työterveyden kautta hyvää työpsykologia ja kävin keskusteluja myös esihenkilöni kanssa. Koin, että niistä oli paljon apua.”
Vaikka auttamisen halu ei ole hävinnyt tänä päivänä mihinkään, ammatillinen kasvu on tuonut Lemströmille varmuutta ja auttanut häntä tiedostamaan omat rajansa.
”Nykyisin näen asian niin, että olen täällä asiakkaiden tukena ja kuljen heidän rinnallaan. Minun tehtäväni ei ole parantaa heitä, vaan osallistaa ja mahdollistaa heille hyviä kokemuksia.”
Työkierto on tuonut joustoa ja vaihtelua työhön
Yhdeksän Rinnekodeilla vietetyn vuoden aikana Carita Lemström on työskennellyt eri yksiköissä. Työkierto on tuonut ennen kaikkea vaihtelevuutta työtehtäviin, mutta myös kehittänyt ammatillisesti.
”Meillä on paljon erilaisia yksiköitä, mikä mahdollistaa työkierron. Yksi urani kohokohdista oli, kun pääsin avaamaan uutta yksikköä ja tekemään kehitystyötä.”
Työnantaja on myös joustanut Lemströmin elämäntilanteen mukaan. Esimerkiksi raskaaksi tultuaan Lemström vaihtoi yksikköön, jossa työ oli kevyempää. Lapsen aloitettua päiväkodin Lemström vaihtoi vuorotyön päivätyöhön.
”Päivätyössä olen koko ajan läsnä asiakkaideni kanssa. Asumisyksikön puolella asiakkaille annettiin enemmän kotirauhaa, ja työnkuvani ei sisältänyt niin paljon osallistamista kuin nyt.”
Jousto on yltänyt myös elämän kipukohtiin.
”Rinnekodeilla ymmärretään, että ihmisillä on muutakin elämää kuin pelkkä työ. Työnantaja tuki esimerkiksi avioeroni yhteydessä, jolloin sain vapaapäiviä asioiden järjestämiseen.”
Asiakkaat ja tiimi antavat voimaa työhön
Asiakkaat ovat Carita Lemströmille kaikkein palkitsevinta työssä.
”Asiakkaat ovat minulle voimavara – heidän aitoutensa ja ilonsa lämmittävät valtavasti mieltä. Kun tulen töihin, unohdan kaiken muun.”
Lemström suositteleekin työskentelyä kehitysvammaisten parissa kaikille.
”Jos haluaa naurua ja iloa elämään, täältä sitä saa. Kannattaa rohkeasti kokeilla. Me autamme ja neuvomme sinua kaikissa tilanteissa.”
Samaa lempeää kannustusta Lemström olisi toivonut aikoinaan nuorelle itselleen. Silloin hänen oli vielä vaikea pyytää apua.
”Kukaan ei ole täydellinen. Meillä ei ole yksilöpelaajia, koska tiimityöllä on isompi voima. Sillä saa enemmän aikaiseksi kuin yksin pähkäilemällä.”
5 kysymystä elämästä
1. Mitä teet ensimmäisenä töihin tullessasi? Vaihdan työvaatteet.
2. Mitä ilman ei työpäivästä tule mitään? Aamukahvi työkavereiden kesken.
3. Mitä syöt mieluiten lounaaksi? Syön hiilihydraatteja, proteiinia, vitamiineja ja salaattia sisältävän lounaan, jotta jaksan hyvin. Myös välipalat ovat minulle tärkeitä.
4. Mikä on työpäivän kohokohta? Iltapäivähetki työkavereiden kanssa, jolloin pääsemme purkamaan työpäivää yhdessä.
5. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi? Hoitaja ja psykologi, mutta kyllä hoitaja on aina ollut se ykkönen.
Artikkeli on osa Rinnekotien Elämän poluilla -juttusarjaa.
Haluatko tehdä töitä täydellä sydämellä? Tutustu Rinnekoteihin työnantajana »
Lue myös
- Hae nyt sote-alan kesätöihin Rinnekodeille – ”Toivon kivaa kesätyöntekijää, joka tulee meidän kanssa ulos”
- Hoitoalan konkari Pasi on nähnyt lukuisia työpaikkoja – yksi pysäytti: ”Sydän viihtyy täällä”
- Onnettomuus muutti yhdysvaltalaisen Rachelin elämän – päätyi vieraaseen maahan sosionomiksi: ”Mitään ei häviä kokeilemalla”
Kati Marjamaa
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
