Pienessä pudasjärveläisessä kylässä Pasi Nymania kutsuttiin Puhoksen kultakurkuksi. Lapsesta asti keikkailu tuhatpäisille yleisöille valoi Nymaniin rohkeuden kohdata uutta. Sittemmin laulaminen jäi vain harrastukseksi, mutta rohkeus säilyi ja on kantanut monivaiheisella hoitoalan uralla.
Artikkeli on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Rinnekotien kanssa.
Tutustu Rinnekotien työmahdollisuuksiin ja hae mukaan »
Rohkeus. Sitä tarvitaan sekä tuhansille ihmisille esiintyessä, että omannäköistä urapolkua rakentaessa. Pasi Nymanille rohkeus on ollut läpi elämän kantava punainen lanka.
Kyky luottaa omaan tekemiseen ja kohdata avoimesti uutta löytyi jo lapsena, kun hän lauloi isoille yleisöille kotipaikkakunnallaan Puhoksella. Rohkeutta on vaadittu myös silloin, kun Nyman on tehnyt yllättäviäkin suunnanmuutoksia urallaan.
Ammatinvalinta ei ollut Nymanille vaikea, sillä hän on aina arvostanut hoitajien tekemää työtä. Nyt Nymanilla on takanaan yli 20-vuotinen ura alalla.
Lähihoitajana työt aloittanut Nyman on kulkenut urallaan ensin hoivakodista sairaalamaailmaan, kouluttautuen matkalla sairaanhoitajaksi. Muutaman mutkan kautta hän tutustui johtamistyöhön, josta löysi työhönsä uutta merkityksellisyyttä. Viimeiset puolitoista vuotta hän on johtanut ikääntyneiden asukkaiden Kairos-kotia Oulussa.
Nyt hän kertoo, miltä matka on näyttänyt.
”Ensihoitoon en lähde koskaan”
Rohkeudesta ja avoimuudesta huolimatta oli kuitenkin alue, jota Pasi Nyman karttoi työpaikkana.
"Ajattelin, että ensihoitoon en koskaan lähde, sillä se on niin hektistä."
Sairaalassa työskennellessään hän kuitenkin tutustui ensihoitoon ja yllättäen kiinnostui alasta. Vaikka kokemusta oli jo kertynyt, toi kouluttautuminen ensihoitotyöhön elämään ison muutoksen.
Työvuosista ambulanssissa Nyman sai vankkaa uskoa omaan osaamiseensa samalla, kun vahvuudet kirkastuivat. Kaikki tämä siivitti onnistumisiin myös seuraavassa työssä akuuttisairaalan yöhoitajana.
Maalta kaupunkiin – johtamistyö imaisi mukaansa
Elämä käänteineen on johdattanut Pasi Nymania myös työuran poluilla. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, itsekin sairaanhoitajana työskennellyt vaimo ehdotti muuttoa Ouluun.
Nymanin silloiset vaativat yösairaanhoitajan tehtävät vaihtuivat uuteen, suurempaan kaupunkiin ja päivätyöhön tiimivastaavana. Raskaan yötyön jälkeen päivätyö tuntui elämäntilanteeseen sopivammalta.
Sitten syntyi toinenkin lapsi. Nymanin tarkoituksena oli palata kliiniseen hoitotyöhön esimerkiksi päivystys- ja yövuoroihin, kunhan lapset hieman kasvaisivat.
Johtamistyö imaisi kuitenkin mukaansa, ja Nyman eteni yksikön johtamistehtäviin.
Innokas asenne uutta kohtaan sai hänet kotiutumaan Ouluun nopeasti. Synnyinkoti Puhoksella on edelleen tärkeä, vaikka Nyman ei kaupunkilaistuttuaan enää sinne muuttaisi.
”Kun sinne lähtee perjantaina ajelemaan lasten kanssa, syke laskee jo matkalla. Liikumme paljon luonnossa esimerkiksi laavuilla ja marjastamassa.”
Positiivinen asenne kantaa vaikeilla hetkillä
Vaiherikkaaseen uraan ja elämään on mahtunut paljon onnistumisen tunteita, mutta myös lannistumisia. Niistä Nyman pyrkii ottamaan opikseen ja muistaa katsoa myös peiliin.
”En jää koskaan märehtimään, vaan jatkan eteenpäin positiivisella asenteella”, hän kuvailee suhtautumistaan.
Selkeä kasvun paikka oli avioero, joka laittoi elämän prioriteetit uusiksi.
Lapset olivat pieniä, kun Nyman jäi heidän kanssaan kolmistaan. Silloin tiimiesihenkilönä työskennellyt Nyman joutui jäädyttämään myös johtamisen opintonsa ylemmässä ammattikorkeakoulussa.
”Aika ei enää riittänyt kaikkeen. Minun piti tarkastella omaa työtäni ja arkeani, jotta perhe-elämällekin jäi aikaa. Olen opetellut ajankäytön hallintaa kantapään kautta.”
Viime vuodet ovat olleet tärkeitä kasvun paikkoja myös johtajana: Nyman on saanut jatkuvasti kehittyä ja haastaa itseään.
”Johtamisessa ei tule koskaan valmiiksi. Vuodet ovat opettaneet tunnistamaan myös omat rajani, mikä on tärkeä ominaisuus. Nykyisin tunnistan rauhoittumisen tarpeen ja osaan ottaa sille aikaa.”
”Sydän viihtyy tässä työssä”
Nyman on viihtynyt hyvin työpaikoissaan. Silti nykyinen työ Rinnekotien Kairos-kodin palveluyksikön johtajana tuntuu erityiseltä: jo hakuvaiheessa organisaation arvot kiinnittivät hänen huomionsa.
”Toisten kunnioittaminen ja lämminhenkisyys näkyvät kaikissa kohtaamisissa. Alusta alkaen yksikköni tuntui aivan mahtavalta, kun saimme porukan kasaan ja asioita yhdessä kuntoon. En osaa ajatella lähteväni täältä mihinkään – sydän viihtyy tässä työssä.”
Nyman kehuu Rinnekotien kattavaa perehdytystä sekä tiivistä esihenkilöiden ja eri yksiköiden verkostoa, joka on tukena jokaisena päivänä.
”Saan esihenkilööni yhteyden aina, kun tarvitsen. Nopea reagointi on ollut mahtavaa. Ongelmien kanssa ei tarvitse jäädä yksin.”
”Monipuolisen yhteistyön ansiosta voin viedä omaa ammattitaitoani muihin yksiköihin ja tarvittaessa olla apuna kliinisissäkin asioissa. Lisäksi työnantaja joustaa tarvittaessa niin paljon, että mielelläni itsekin joustan”, hän lisää.
Entä miltä näyttää tulevaisuus?
”Tavoitteenani on saattaa opinnot vihdoin loppuun. Nautin yksikön johtajan roolista, mutta Rinnekodeilta löytyy vielä paljon etenemismahdollisuuksia. Tällä hetkellä oma elämä tuntuu kuitenkin erittäin hyvältä”, Nyman summaa.
5 kysymystä työelämästä
- Mitä teet ensimmäisenä töihin tullessasi? Käyn tarkastamassa tilanteen kolmessa ryhmäkodissamme.
- Mitä ilman työpäivästä ei tule mitään? Tietokonetta.
- Mitä syöt mieluiten lounaaksi? Tonnikalaa suoraan purkista. Se on nopea ja helppo lounas, ja kannan purkkeja aina mukana laukussa.
- Mikä on työpäiväsi kohokohta? Kahvitauko henkilöstön kanssa. Siellä nousevat esiin tärkeät ilot ja surut.
- Mikä oli lapsuuden haaveammattisi? Tämä on selkeä: laulava sheriffi! Olen tehnyt paljon piirustuksia, joissa sama toistuu.
Artikkeli on osa Rinnekotien Elämän poluilla -juttusarjaa.
Haluatko tehdä töitä täydellä sydämellä? Tutustu Rinnekoteihin työnantajana »
Lue myös
- Sosionomi Kiira luuli menettävänsä työnsä – yllättävä puhelu veikin unelmien uralle: ”Käänsin herkkyyteni vahvuudeksi”
- Hae nyt sote-alan kesätöihin Rinnekodeille – ”Toivon kivaa kesätyöntekijää, joka tulee meidän kanssa ulos”
- Empaattisuus oli ajaa Caritan uupumukseen – työyhteisön tuki auttoi eteenpäin: ”Minun tehtäväni on osallistaa ja tuoda asukkaille hyviä kokemuksia”
Meri-Tuuli Talsi
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
