Kiira Kortelaisen työura Rinnekodeilla oli tyssätä heti alkutaipaleella muutosneuvotteluihin, mutta ne olivatkin ovi uuteen. Voimakkaasti työlle elävästä nuoresta tekijästä kasvoi perhettä arvostava ammattilainen, joka ei kanna töitään kotiin. Lue, miten työ Rinnekodeilla on kulkenut mukana Kortelaisen elämän poluilla.
Artikkeli on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Rinnekotien kanssa.
Tutustu Rinnekotien työmahdollisuuksiin ja hae mukaan »
Kiira Kortelainen aloitti työuransa jo 15-vuotiaana. Työssään kodintavaramyyjänä hän viihtyi kymmenen vuotta.
Kun Kortelainen muutaman mutkan kautta valmistui sosionomiksi, töitä olikin yllättäen vaikea löytää.
”Hain useaan eri paikkaan. Monesta vastattiin, että olet tosi nuori, eikä sinulla ole kokemusta”, hän kertoo.
Lopulta Kortelainen pääsi haastatteluun kahteen paikkaan – ja nappasi molemmat työt.
Vanhemmat neuvoivat valitsemaan paikan, joka oli lähempänä kotia. Vanhempien mielipiteellä oli aina ollut painoarvoa, mutta tällä kertaa Kortelainen päätti kuunnella rohkeasti sydäntään.
Siitä alkoi hänen polkunsa Diakonissalaitoksen konsernissa, sekä myöhemmin konserniin kuuluvassa Rinnekodit Oy:ssä.
Sydämellistä perhetyötä
Kiira Kortelaisen valitsema lastensuojelun perhetyöntekijän paikka oli kesätyö. Hänelle järjestyi kuitenkin sairauslomasijaisuus, jotta hän sai toiveensa mukaisesti aloittaa työt jo ennen kesää. Kiinnostava työnkuva, joustavuus aloituksen suhteen sekä organisaation arvomaailma puolsivat valintaa.
”Perhetyö on jäänyt sydämeeni. Se oli perheiden kokonaisvaltaista tukemista esimerkiksi lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhteissa. Perheet muuttivat ensin luoksemme perhekuntoutukseen, ja sen jälkeen jatkoimme työtä kotiympäristössä.”
Kortelainen muistelee perhekuntoutuksen työyhteisöä edelleen lämmöllä. Vaikka työporukassa oli sekä vanhempia että nuorempia, viihtyivät kaikki poikkeuksellisen hyvin yhdessä. Sieltä hän löysi myös sydänystävän, joka on Kortelaisen tavoin edelleen Rinnekodeilla töissä.
Muutosneuvottelut osoittautuivat onnenpotkuksi
Ensimmäisen työvuoden jälkeen alkoivat muutosneuvottelut. Niiden lopputuloksena perhekuntoutus lakkautettiin kokonaan. Koska Kiira Kortelaisen sopimus oli määräaikainen, hän oli varma, ettei saisi jatkaa työssään Rinnekodeilla.
Muutosneuvotteluiden päätyttyä Kortelainen sai kuitenkin soiton toisesta yksiköstä. Hänelle tarjottiin vakituista työtä lasten ja nuorten intensiivihoidon yksiköstä Kuusikosta.
Työ olisi liikkuvaan ja päivätyönä tehtävään perhetyöhön verrattuna hyvin erilaista: vuorotyötä osastolla, jossa asiakkaina olisi voimakkaasti oireilevia lapsia ja nuoria. Kortelainen päätti tarttua mahdollisuuteen.
Kortelaisen aloittaessa Kuusikossa oli töissä hyvin voimakkaita ja rempseitä persoonia, kun taas hän kuvailee olleensa ujo ja arka. Pian Kortelaisesta kuitenkin tuntui, että oma paikka oli löytynyt.
"Erilaisuus on tässäkin työssä rikkaus. Olen kääntänyt herkkyyteni vahvuudeksi."
Työkierto vahvisti omaa suuntaa
Nyt Kiira Kortelainen on viihtynyt työssään Kuusikossa yli yhdeksän vuoden ajan, ja yhteensä taival Rinnekodeilla on jatkunut jo kymmenen vuotta. Kuusikon vauhdikas arki on sekoitus tunnetyöskentelyä, kohtaamista ja toisaalta hyvin hoidollista työtä.
”Olen kasvanut hurjasti ammattilaisena ja ihmisenä. Lapset ja nuoret tarvitsevat räätälöidysti ikään ja taustaan sopivaa vahvaa läsnäoloa, sanoitusta ja ennakointia. Haasteena on myös nähdä syyt lapsen käytöksen takana.”
Viitisen vuotta sitten Kortelainen kokeili siipiään myös työkierrossa. Hän huomasi mahdollisuuden sijaisperhetyöstä perheterapeutin työparina, jota päätyi harkinnan jälkeen hakemaan. Työkierto kesti seitsemän kuukautta, eikä Kuusikon vakipaikasta tarvinnut luopua.
”Tehtävänämme oli löytää sijaishuoltoon tuleville lapsille sopivia perheitä sekä kouluttaa ja tukea heitä. Sain tehdä töitä ihanien perheiden kanssa, mistä jäi hyviä muistoja.”
Päivätyö oli mukavaa vaihtelua, ja omalle elämälle jäi enemmän aikaa. Työ oli kuitenkin pitkälti istumatyötä tietokoneella. Lisäksi isomman työyhteisön tuki puuttui.
”Silloin ymmärsin, että haluan olla enemmän lasten ja perheiden parissa. Oli kiva palata Kuusikkoon – työkierto vahvisti ajatusta siitä, että täällä haluan työskennellä. Täällä oma työryhmä on aina rinnalla ja tukena, eikä päätöksiä tarvitse tehdä yksin.”
Uusi mahdollisuus avautui oikealla hetkellä
Kun Kiira Kortelainen tapasi nykyisen puolisonsa muutama vuosi sitten, hänen elämäntilanteensa muuttui. Puolison mukana arkeen sujahtivat myös tämän kaksi tytärtä.
Yhtäkkiä kotona odottikin perhe, jolle Kortelainen halusi olla läsnä. Kun Kuusikkoon tarvittiin vajaa vuosi sitten vastaava ohjaaja, tuntuivat palaset loksahtavan yhteen.
”Vastaavana ohjaajana teen enemmän aamuvuoroja ja vähemmän iltoja ja viikonloppuja. Aamuisin on rauhallisempaa, joten silloin on aikaa tehdä myös paperitöitä.”
Aluksi Kortelaista jännitti, muuttuisiko työyhteisön dynamiikka.
”Olin jo aiemmin miettinyt päivätöiden hakemista, joten tämä pesti tuli hyvään saumaan. Se oli lopulta luonteva valinta, koska sain jäädä tuttuun paikkaan. Työkaverit ovat kannustaneet ihanasti ja olen myös saanut muilta vastaavilta ohjaajilta vertaistukea.”
Juuri työyhteisö onkin ollut tärkein asia, joka on saanut Kortelaisen jatkamaan Kuusikossa niin pitkään.
”Vaikka viime vuosina onkin ollut myös vaihtuvuutta, täällä on aina ollut hyvä olla. Nauramme yhdessä ja keskustelemme avoimesti. Jos olen itse väsyneempi, työkaverit auttavat raskaimmissa töissä.”
”Nuorempana elin voimakkaasti työlle”
Ajoittain raskaan työn vastapainoksi Kiira Kortelainen kaipaa elämäänsä tasapainoa. Huumori ja ilo oman työyhteisön ja yksikön lasten kesken on yksi suurimmista voimavaroista. Työssä joutuu käsittelemään myös negatiivisia tunteita, ja joskus väkivaltaakin.
”Jos omassa elämässä olisi isoja kriisejä, työkin tuntuisi paljon raskaammalta. Positiiviset asiat perheen, ystävien ja harrastusten parissa auttavat jaksamaan.”
Työmatkapyöräily on Kortelaiselle tärkeä oman ajan hetki, jolloin ajatukset tuulettuvat ja työasiat haihtuvat mielestä.
Työvuosien myötä karttuneen kokemuksen myötä hän ei myöskään enää kanna työasioita samalla tavalla kotiinsa kuin aiemmin.
”Nuorempana elin voimakkaasti työlle, joustin aina ja tein paljon viikonloppuvuoroja. Perheen myötä olen opetellut sanomaan ei. Teen töissä sen, minkä pystyn ja ehdin, ja se riittää.”
Miksi Kortelainen suosittelisi intensiivihoidon yksikköjä muille sosionomeille?
”Tämä työ antaa ja haastaa ammatillisesti todella paljon. Täällä pääsee oppimaan huostaanoton kokonaisprosessista ja tekemään perhetyötä. Työn pääpaino on terapeuttisessa omahoitajasuhteessa, joten hoito- ja kasvatustyötä saa tehdä arjessa lasta lähellä. Teemme moniammatillista yhteistyötä niin koulun ja sosiaalityöntekijöiden kuin tiimimme perheterapeuttien, psykologien ja lastenpsykiatrien kanssa.”
”Kannustan kokeilemaan rohkeasti! Itsekin mietin ensin, että mitenköhän tässä käy. Lopulta tykästyin työhön ja koen, että minulla on paljon annettavaa lapsille.”
5 kysymystä työelämästä
- Mitä teet ensimmäisenä töihin tullessasi? Tervehdin kaikkia työkavereita ja lapsia, ja otan kupillisen kahvia.
- Mitä ilman työpäivästä ei tule mitään? Työkavereita!
- Mitä syöt mieluiten lounaaksi? Syön töissä aina kasvisruokaa, lemppareita ovat itse tehdyt ruuat.
- Mikä on työpäiväsi kohokohta? Ehdottomasti lasten onnistumiset ja ilon hetket.
- Mikä oli lapsuuden haaveammattisi? Aina luokanopettaja.
Artikkeli on osa Rinnekotien Elämän poluilla -juttusarjaa.
Haluatko tehdä töitä täydellä sydämellä? Tutustu Rinnekoteihin työnantajana »
Lue myös
- Hae nyt sote-alan kesätöihin Rinnekodeille – ”Toivon kivaa kesätyöntekijää, joka tulee meidän kanssa ulos”
- Hoitoalan konkari Pasi on nähnyt lukuisia työpaikkoja – yksi pysäytti: ”Sydän viihtyy täällä”
- Empaattisuus oli ajaa Caritan uupumukseen – työyhteisön tuki auttoi eteenpäin: ”Minun tehtäväni on osallistaa ja tuoda asukkaille hyviä kokemuksia”
Meri-Tuuli Talsi
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
