Vierasblogi: Kuinka paljon uraansa voi suunnitella työelämän murroksessa?

Duunitorin vierasblogissa Stina Henrikssonia mietityttää urasuunnittelu työelämän murroksessa. Onko tunnettava huonoa omatuntoa, jos omat tavoitteet eivät ole selvät tai ne muuttuvat alituisesti?

Jo usean vuoden ajan mediassa, työpaikoilla ja korkeakouluissa on puhuttu työelämän murroksesta. Murroksessa suuri osa nykyisistä työtehtävistä katoaa, jopa kokonaiset alat saattavat kadota. Moni jäljelle jäävistä tehtävistä muuttuu keikka- tai projektiluonteisiksi. Vaikka kyseessä olisikin selviävä ala, sillekin alalle voi ilmestyä ns. disruptio-yritys muuttamaan perinteisiä toimintatapoja. Harvalla alalla tullaan pärjäämään pelkästään tähän mennessä opituilla taidoilla kymmenen vuoden päästä.

Mitä on siis järkevää lähteä opiskelemaan tällaisessa murroksessa? Opiskelualan valinta on monelle jo valmiiksi suuri ja hankala päätös, eikä epävarmuus tulevaisuuden työelämästä tee siitä yhtään helpompaa. Onko edes järkevää opiskella jotakin, jos ala voi kadota tulevaisuudessa?

Epävarmuus tuo myös vapautta

Kun valmistuin lukiosta vuonna 2014 ja oli opiskelupaikan ja tulevan ammatin valinnan aika, talous oli toipumassa pahimmasta ahdingosta, mutta BKT oli edelleenkin laskussa, eikä työllisyys kuitenkaan kasvanut niin nopeasti kuin oli toivottu. Tulevaisuuden työnäkymät eivät huokuneet positiivisuutta. Samalla aloin kuulla disruptio-yrityksistä ja työelämän murroksesta, keikkataloudesta ja talouskasvun kestämättömyydestä ilmastolle. Kaikki nämä muodostivat hankalan yhtälön, josta piti jotenkin löytää oman paikansa lukion jälkeen. Tilanne on samankaltainen tänäkin vuonna valmistuneille ja muillekin tulevaisuuttaan miettiville nuorille.

Tulevaisuuden työelämässä liikkuvuus alasta toiseen on luultavasti suurempaa.

Olin halunnut opiskella muotisuunnittelua yhdeksänvuotiaasta asti. Koitin useaan otteeseen miettiä ”järkevämpää” ammattia, jossa työllisyysnäkymät olivat paremmat. Työelämän murroksessa ja yleisessä työelämän epävarmuudessa on kuitenkin hyvät puolensa. Ajatus siitä, että työelämä voi muuttua milloin vain on oikeastaan lohduttava – jos mikä tahansa ala voi kadota tulevaisuudessa, miksi en lähtisi opiskelemaan unelma-alaani. Jos ”järkeväkin” ala voi kadota tulevaisuudessa ja kaikki on yhtä epävarmaa, onhan sitten parempi tehdä sitä, mistä pitää niin kauan kuin voi.

On mielekkäämpää oppia uusia taitoja ja soveltaa osaamistaan alalla, josta pitää, kuin sellaisella, jonka on valinnut pelkästään käytännön syistä.

Olemme eläneet yhteiskunnassa, jossa työ on monelle yksi vankkumaton tukipilari. Ihmiset, jotka lähtevät kypsällä iällä vaihtamaan alaa, ovat olleet rohkeita poikkeuksia. Tulevaisuudessa yhä useampi tulee varmasti joutumaan vaihtaa suuntaa jossain vaiheessa. Tai – saa mahdollisuuden vaihtaa suuntaa. Tulevaisuuden työelämässä liikkuvuus alasta toiseen on luultavasti suurempaa, eikä ollenkaan harvinaista.

Mukautumiskykyä voi myös oppia

Itselleni tärkeää on ollut, että alani opinnoissa on opetettu paljon luovuutta. Enkä tarkoita pelkästään taiteellista luovuutta, vaan varsinkin opintojen ensimmäiset puoli vuotta olivat hyvin bisnespainotteisia. Silloin harjoiteltiin rutkasti ryhmätyötaitoja ja luovaa ajattelua, bisnesmielessä.

Silloin ymmärsin, että luovaa ajattelua – sitä laatikon ulkopuolella miettimistä – voi oppia ja harjoitella, ja siitä on epäilemättä hyötyä tulevaisuuden työelämässä. Ellei suoranaisesti omalla alalla tai omalla työpaikalla, luova ajattelu voi auttaa näkemään mahdollisuuksia siellä missä niitä ei ennen ole huomannut. Tämä lienee hyvä elämäntaito, mitä ikinä työelämän murroksessa tapahtuukaan.

Monipuolisuus on valttia

Joskus olisi helpompaa, jos tietäisi tarkalleen, mitä uraltaan haluaa ja keskittää kaikki voimansa siihen. Useimmilla meistä on kuitenkin joukko mielenkiinnon kohteita ja eri suuntavaihtoehtoja omalle uralle. Oma polkuni on kulkenut muotiopinnoista markkinointiin, ja takaisin muotiopintoihin, joiden sivussa teen markkinointityötä. Minusta on siis ollut pelkästään plussaa, että olen saanut kokeilla eri asioita. Välillä olen ajautunut näihin puolivahingossa, mutta silti nämä taidot ovat rikastuttaneet osaamistani huomattavasti ja auttaneet näkemään uusia mahdollisuuksia.

Kun eri alat muuttuvat tulevaisuudessa, yhden alan kokemuksesta voi yllättäen olla hyötyä aivan toisella alalla. Verkostojen luominen useiden alojen osaajiin ei myöskään voi olla haitaksi, ja eri aloilla vietetty aika antaa tilaisuuden luoda verkostoja kyseisillä aloilla.

Mukautumiskyvyllä ja uteliaisuudella pääsee pitkälle. Jos oppii olemaan pelkäämättä muutoksia, muuttuvaan työelämään on helpompi suhtautua.

Kokonaiskuva ratkaisee

Omaa tulevaisuuden uraansa kannattaakin katsoa osana suurempaa kuvaa. Kuinka uravalinta istuu omiin arvoihin ja tavoitteisiin elämässä? Ja mikä on oman työn rooli osana laajempaa työelämän kehitystä?

Arjessaan keskittyy helposti yksityiskohtiin ja pieniin valintoihin. Välillä on kuitenkin hyvä keskittyä laajempaan kuvaan ja muistuttaa itseään siitä, mikä oikeastaan omalla urataipaleella on oleellista ja mikä ei.

Mukautumiskyvyllä ja uteliaisuudella pääsee pitkälle. Jos oppii olemaan pelkäämättä muutoksia, muuttuvaan työelämään on helpompi suhtautua.

En voi olla täysin varma missä ja minkä parissa työskentelen kymmenen vuoden kuluttua, mutta se ei enää huoleta minua. Oikeastaan olisi todella tylsää, jos elämä kulkisi selkeää uraputkea. Olen oppinut luottamaan siihen, että maailmasta löytyy kaikenlaisia uramahdollisuuksia, kunhan pitää mielensä avoimena.

Stina Henriksson

Kirjoittaja opiskelee Tanskassa Via University Collegessa, Design, Business& Technology-linjalla ja työskentelee markkinointivastaavana tanskalaiselle Trendhim-yritykselle.