Nina, 35, jätti vakityön ja palasi opiskelijaksi – tulotaso romahti ja arki mullistui, mutta rohkea hyppy kannatti

Jos työ ei enää motivoi ja innosta, alanvaihto saattaa olla ainut oikea ratkaisu. Nina Lindström päätti hypätä vakityöstään opiskelijaksi, vaikka hänen tulonsa laskivatkin roimasti. Aikuisopiskelu kannatti.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 22.9.2021. Julkaisemme uudelleen suosituimpia artikkeleitamme.

Talviaurinko kimmelsi kirkkaana Helsingissä keskiviikkoaamuna 9. tammikuuta 2019. Hento lumi leijaili Pasilan kaduilla, kun Nina Lindström, 35, asteli hymyssä suin kohti uutta opinahjoaan. Haaga-Helia ammattikorkeakoulun johdon assistentin opinnot odottivat häntä.

”Kun olin ensimmäistä päivää opintovapaalla, minusta tuntui kuin koko maailma olisi avautunut. Olin pitkästä aikaa vapaa aiempien työtehtävieni taakasta. Tulevaisuus alkoi tuosta päivästä. Fiilis oli ihan kuin elokuvissa”, Lindström muistelee iloiten.

Vuosien varrella helsinkiläinen Lindström on työskennellyt muun muassa tarjoilijana, saippuakauppiaana ja ratikkakuskina. Hän on kouluttautunut myös maskeeraaja–meikkaajaksi, mutta sen alan töitä hän ei ole tehnyt päivääkään.

Lopulta kahdeksan vuoden työputki liikennetyön johtajana johdatti Lindströmin takaisin opiskelemaan – tällä kertaa kutsui aikuisopiskelu.

”Olin tehnyt pitkään vain töitä, töitä ja töitä. Kuvittelin, etten enää ikinä lähtisi opiskelemaan. Löysin kuitenkin oman juttuni, henkilöstöjohtamisen, enkä jarrutellut enempää. Uskoin, että pärjään myös opiskelijana monen vuoden työuran jälkeen.”

Lue myös: Joensuulainen Minna toteutti monen suomalaisen unelman – ei haaveile menneeseen elämäänsä: ”Nyt kaikki on mahdollista”

”Kaipasin enemmän päätäntävaltaa”

Miten idea alanvaihdosta sitten syntyi? Kun Lindström oli toiminut esihenkilön roolissa saman työnantajan palveluksessa yli kuusi vuotta, hänen mielessään alkoi kyteä isoja kysymyksiä: Mitä oikeasti haluan tehdä tulevaisuudessa työkseni? Mikä minua motivoi? Olisiko alanvaihto varteenotettava vaihtoehto? 

”Kaipasin aiemmassa työssäni enemmän itsenäisyyttä, vapautta ja päätäntävaltaa. Halusin, että voisin jakaa samat arvot työnantajani kanssa.”

Erään esihenkilöille suunnatun seminaarin aikana Lindström selaili somea ja huomasi silloisen Markkinointi-instituutin koulutustarjonnassa henkilöstöpäällikön tutkinnon. Lindström tuumasi, että tutkinto olisi juuri häntä varten.

Määrätietoinen nainen ei aikaillut vaan haki opintoihin melkein siltä istumalta. Lindström maksoi koulutuksen kokonaan omasta pussistaan ja opiskeli vuoden ajan töidensä ohella. Tämän jälkeen aikuisopiskelu jatkui korkeakoulussa.

”Koulutus innosti minut Vaasan avoimen yliopiston johtamisen perusopintoihin ja sen myötä lopulta kokopäiväiseksi opiskelijaksi Haaga-Helia ammattikorkeakouluun. Vihdoin tiesin tasan tarkkaan, mitä haluan tehdä”, Lindström kertoo.

Lue myös: Juha toteutti haaveensa 20 vuoden jälkeen ja aloitti opinnot aikuisena – katso vinkit alanvaihtajalle

Aikuisopiskelu poiki harjoittelupaikan ja vakityön 

Motivaatiota Lindströmiltä ei puuttunut. Hänellä oli kaksi selkeää tavoitetta: suorittaa opinnot mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvillä arvosanoilla. Niinpä hän tiivisti kolmen ja puolen vuoden tutkinnon kahteen vuoteen.

”Vaikka opiskelu oli intensiivistä, se oli mielestäni helpompaa kuin tekemäni kolmivuorotyö. Lisäksi sain luettua joitakin kursseja hyväksi aiemmista opinnoistani, mikä helpotti tutkinnon suorittamista.”

Toista opiskeluvuotta leimasi koronatilanne, ja koulussa siirryttiin kokonaan etäopetukseen. Lindström oli kuitenkin opinnoissaan jo niin pitkällä, ettei korona muuttanut juurikaan hänen suunnitelmiaan. Hän meni kesän 2020 jälkeen työharjoitteluun ja teki loppuvuodesta enää muutamia kursseja ja opinnäytetyötään.

Vaikka sopivaa työharjoittelupaikkaa oli aluksi hankala löytää, Lindström pääsi lopulta assistentiksi valmennusyritykseen. Hän koki, että vihdoin hänen ja työnantajan arvot kohtasivat. Myös työtehtävät olivat mielekkäitä.

Merkityksellinen työ sai jatkoa, kun Lindström vakinaistettiin harjoittelun jälkeen. Nyt hänen tittelinsä on Welcome Manager, ja työhön kuuluu muun muassa uusien työntekijöiden auttamista sekä perehdytysprosessien kehittämistä.

Lue myös: Yksi tekijä sai Johanna Nurmen, 30, lykkäämään unelmaansa poliisiksi opiskelusta vuosia – sitten hän päätti toimia: ”Moni ihmetteli, olenko tosissani”

Opiskelijabudjetti pisti venyttämään euroa

Lindström tiedosti jo alun alkaen, että hyppääminen vakituisesta pestistä täysipäiväiseksi opiskelijaksi tietäisi tulojen laskua. Silti sitä oli vaikeaa sisäistää heti.

Edellisessä työssään hänellä jäi käteen 2 500 euroa kuukaudessa, mutta opintojen aikana tilille tipahti kuukausittain aikuiskoulutustukea 1 400 euroa. Lisäksi hän nosti opintolainaa 3 000–4 000 euroa kaksi kertaa vuodessa.

”Tärkeintä oli, että pystyin maksamaan laskut, ostamaan ruokaa ja pitämään katon pään päällä. Ajattelin, että voin elää hyvin vaikkapa ilman kampaajaa. Palo opiskelemaan oli niin kova”, Lindström sanoo.

Käytännössä laskujen maksun ja muiden pakollisten kulujen jälkeen tilille jäi kuukausittain enää muutamia kymppejä – pahimmillaan euroja. Säästäväisyydestä tuli kiinteä osa arkea, mutta samalla se opetti, että vähemmälläkin tulee toimeen.

”Etsin marketista tarjouksia. Tarkistin ensin pankkitilini saldon, voinko mennä ystävieni kanssa ravintolaan. Katsoin Niksi-Pirkasta, miten pitkälle tomaattikeittoa voi jatkaa”, Lindström luettelee naurahtaen.

Taloudellista turvaa Lindströmille toi puoliso, jonka ansiosta pariskunnan yhteinen talous pysyi plussalla. Lindström halusi kuitenkin hoitaa oman tonttinsa yhteisistä kuluista niin hyvin kuin pystyi.

”Jos mies maksoi syömiset ravintolassa, minä maksoin kahvilassa.”

Niin sanotun hupitilin Lindström perusti, jotta hän pystyi silloin tällöin ilahduttamaan itseään pienillä kivoilla jutuilla, kuten kukkakimpulla.

Lue myös: Mia vaihtoi alaa, vaikka palkka puolittui ja vastuu hirvitti – pahin pelko toteutui, mutta päätös kannatti: ”Tämä työ tekee nöyräksi”

Opiskelu kirkasti tavoitteita

Opintojen ja alanvaihdon myötä Lindströmille on kirkastunut se, mitä hän toivoo työelämältä. Lindströmille ei enää riitä pelkkä työpaikka, vaan sen pitää myös edustaa arvoja, jotka hän pystyy itse allekirjoittamaan. Vain silloin hän voi olla onnellinen työssään.

”Kun työntekijän ja työnantajan arvot kohtaavat, ollaan menossa jo valmiiksi samaan suuntaan. Tällöin työntekijän ei tarvitse sopeutua johonkin, joka ei tunnu hyvältä”, Lindström toteaa.

Lindström on oppinut arvostamaan myös kykyjään uusin silmin. Esimerkiksi empaattisuus ei ole hänen mielestään suinkaan heikkous vaan tärkeä taito nykypäivän työelämässä – etenkin johtamistyössä. Esihenkilö voi kysyä työntekijöiden kuulumisia ilman, että jokin on vialla.

Lindström on kulkenut rohkeasti kohti omia unelmiaan ja kannustaa siihen myös muita. Hän suosittelee haalimaan ympärilleen luottamuksellisen turvaverkon, joka auttaa vaikean paikan tullen. Lindströmille arvokkain tukipilari on ollut oma puoliso. Myös opiskelukaverit tarjosivat vertaistukea.

”Yllätyin siitä, että vaikka valtaosa opiskelukavereistani oli yli 10 vuotta nuorempia, ystävystyimme todella helposti. Meistä tuli tiivis yhteisö, ja nyt tsemppaan heitä opinnäytetöiden kanssa.”

Koulunpenkillä Lindström huomasi, että jokainen vuosi työelämässä on antanut hänelle valtavasti tietoja ja taitoja, joita voi hyödyntää opiskeluissa. Koskaan ei siis ole liian vanha opiskelemaan. Hän rohkaisee jokaista alanvaihtoa harkitsevaa sysäämään turhat ennakkoluulot syrjään.

”Kun löytää oman intohimonsa, antaa vain palaa. Opiskella voi juuri omalla tyylillä: esimerkiksi osa-aikaisen työn ohella, viikonloppuisin tai iltaisin”, Lindström vinkkaa.

Lue myös:

Alanvaihto harkinnassa? Kysy ainakin nämä kaksi kysymystä itseltäsi

Roope, 28, oli kurkkua myöten täynnä työtään – idea alanvaihtoon tuli yllättävältä taholta

Kannattaisiko vaihtaa työpaikkaa? Työelämätutkija kehottaa vastaamaan yhteen ratkaisevaan kysymykseen

Sari ja Ari jättivät varmat ansiot – hyppy oravanpyörästä teki unelmista totta: ”Tienaamme enemmän kuin palkkatyössä”