Jani putosi pohjalle konkurssin vuoksi – sai niskaansa jättivelat ja menetti kotinsa: ”Unelmat menivät murskaksi”

Millaisia konkurssikokemuksia tavallisilla ihmisillä on? 10 konkurssin tehnyttä kertoo tarinansa kirjassa. Jani Asunmaa menetti konkurssin vuoksi kotinsa ja sai niskaansa jättivelat. Lue, kuinka hän selvisi.

”Joka vuosi Suomessa kahdesta kolmeen tuhatta yritystä haetaan konkurssiin. Suhteutettuna yritysten kokonaismäärään kyseessä on pieni joukko, alle prosentti, mutta valtaosalle yrittäjistä konkurssi on kaikkea muuta kuin pieni juttu.”

Näin alkaa Taina Ahtelan kirjoittama teos 10 tapaa tehdä konkurssi – ja selvitä siitä (Gummerus 2023). Kirjassa pureudutaan erilaisiin konkurssitarinoihin sekä siihen, miksi konkurssin tekeminen voi yhä aiheuttaa häpeää. Kirja haluaakin hälventää konkurssiin liitettyä epäonnistumisen leimaa ja osoittaa, että elämä jatkuu myös konkurssin jälkeen.

”On tietenkin eri asia, ajautuuko konkurssiin lainoja itse taannut pienyrittäjä, sijoittajien rahoilla toimiva tuore startup vai vaikkapa sukupolvelta toiselle siirtynyt perheyritys. Aina konkurssi on kuitenkin vähintään pettymys, jossa usein vuosien työ valuu hiekkaan”, Ahtela sanoo kirjan alkupuheessa.

Kirjassa kerrotaan monenlaisia konkurssikokemuksia

Kirjassa kokemastaan konkurssista kertoo 10 suomalaista yrittäjää – designliikkeestä maatilaan ja startupista perheyritykseen. Yksi heistä on Jani Asunmaa, jonka ravintola-alan yritys Bigboat Oy teki konkurssin vuonna 2010. Hän päätyi ravintolayrittäjäksi sattuman kautta, ja projekti oli kunnianhimoinen.

”Taloudelliset riskit olivat aika suuret. Varmaankaan kukaan täysijärkinen ihminen ei olisi tuossa elämäntilanteessa siihen ryhtynyt”, Asunmaa toteaa kirjassa.

Ensimmäinen, Porvoossa sijainnut ravintola kuitenkin menestyi – myynti veti ja tästä innostuneena Asunmaa avasi lopulta yhteensä kuusi ravintolaa yhtiökumppaneidensa kanssa. Niihin tarvittiin paljon investointeja – jotka osoittautuivat huonoiksi ratkaisuksi siinä vaiheessa, kun uudet ravintolat eivät menestyneetkään.

Asunmaa oli ottanut ravintoloita varten paljon lainaa. Laskupino kasvoi kasvamistaan, eikä Asunmaa pystynyt maksamaan velkojaan.

”Helpoimpia olivat perintätoimiston laskut. Niissä oli kauheat korot, mutta sieltä ei sentään kukaan yrittäjä soitellut sydäntäsärkeviä puheluita, että heiltä on rahat loppu, voisitteko maksaa laskun tai osan siitä”, Asunmaa sanoo.

Konkurssi tuntui aluksi häpeältä ja mahdottomalta

Asunmaa toteaa nyt, että konkurssi olisi siinä vaiheessa ollut paras ratkaisu.

”Kunpa joku olisi tullut silloin sanomaan, että hei Jani, sinähän teet ihmisille palveluksen, kun panet lapun luukulle”, hän sanoo kirjassa.

Silloin se kuitenkin tuntui mahdottomalta – ja hirveältä häpeältä. Konkurssin tekemisen sijaan hän päätyi ottamaan aina vain lisää lainaa. Yritys ajautui kierteeseen, jossa eri tahot yrittivät maksua vastaan auttaa sitä.

Lopulta yritys päätyi konkurssimenettelyyn monen käänteen jälkeen. Asunmaa oli laittanut oman nimensä lähes kaikkiin lainapapereihin, joten perintäkirjeitä sateli hänelle kotiin. Velkoja ja velkojia oli valtavasti ja lopulta Asunmaa joutui myöntämään, ettei pystyisi maksamaan lainojaan pois.

”Piti tuottaa kaikille pettymys. Kertoa sukulaisille ja kavereille, että en pysty maksamaan kenellekään mitään.”

Jani ajautui pohjalle ja kesti vuosia maksaa velat

Asunmaa alkoi hukuttaa murheitaan viinaan, ja sitä jatkuikin pitkään. Hän menetti konkurssissa kotinsa ja kaksi sijoitusasuntoa.

”Pohja ei tullut millään vastaan. Olin varmaankin puoli vuotta masentuneena ja mietin, miten tästä selvitään. Jollakin ilveellä sitä halusi kuitenkin uskoa, että asiat vielä järjestyvät.”

Lopulta hänet pelasti uusi parisuhde ja yhteiset unelmat. Kului silti vuosia ennen kuin Asunmaa pääsi kaikkien velkojiensa kanssa yksimielisyyteen velkojen suuruudesta ja siitä, kuinka ne maksetaan.

”Aina välillä heräsi toivon kipinä, että nyt on päästy eteenpäin ja ollaan selvittämässä tätä sotkua. Sitten taas muutama yritys kieltäytyi neuvottelemasta. Monesti kupsahdin ojan pohjalle ja kaadoin viinaa päälle. Usko katkesi, kun unelmat menivät murskaksi ja taas palattiin lähtöpisteeseen”, Asunmaa kuvailee kirjassa pahimpia hetkiä.

Lopulta hän sai tehtyä kaikkien kanssa maksusuunnitelman, ja tunnelin päässä alkoi näkyä valoa. Seuraavat viisi vuotta Asunmaan palkasta menisi kuitenkin osa velkojen maksuun ulosottomiehen kautta.

Asunmaa oli raitistunut ja löysi satoja työpaikkoja haettuaan lopulta myös työn itselleen. Vuonna 2019 – yhdeksän vuotta konkurssin jälkeen – hän maksoi viimeiset velkansa ja sai luottotietonsa takaisin. Hän toteaa kirjassa, että konkurssi ei olekaan maailmanloppu.

”Jos sen pystyisi ymmärtämään, että raha on rahaa. Tärkeintä olisi saada oma pää kuntoon ja keskittyä asioihin, joihin pystyy itse vaikuttamaan”, hän sanoo.

Lähde: Taina Ahtela – 10 tapaa tehdä konkurssi (Gummerus 2023)

Lue myös:

Mitä konkurssi tarkoittaa ja miten se tehdään – lue kaikki, mitä konkurssista tulee tietää

Kun Taru Alvarezin yritys ajautui konkurssiin, ihmetytti häntä etenkin yksi asia ihmisten suhtautumisessa

Elias Riihelä, 20, laittoi säästönsä likoon, otti lainaa ja perusti yrityksen – firman dramaattinen kaatuminen ei lannistanut nuorta yrittäjää

Jethro Rostedtilta kovaa kritiikkiä Suomen konkurssisysteemistä: ”Siinähän yrität, perseelleen menee”