Mistä syntyy ”hyvä fiilis” työpaikalla? Alf Rehn osoittaa virheen, johon moni pomo sortuu

Vallitseeko työpaikallasi hyvä fiilis vai painostava tunnelma? Alf Rehn pohtii kolumnissaan tunteiden roolia työelämässä ja työyhteisöissä.

Kirjailijana, johtamisen professorina sekä mielipidevaikuttajana tunnettu Alf Rehn jakaa Duunitorin kolumnistina ajatuksiaan luovuuden ja innovatiivisuuden roolista urapolun eri vaiheissa.

Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran 9.12.2018.

Tunnistatko tilanteen? Töissä pitäisi olla objektiivinen, analyyttinen ja järkevä – ja silti ne penteleen tunteet voivat välillä lyödä läpi. On pelkoa ja ihastuksia, hermoilua ja kateutta, hellyyttä ja huolia.

Silti nämä kaikkien tuntemat ilmiöt näkyvät hyvin vähän vakavastiotettavassa liike-elämän keskustelussa. Tiede, etenkin liiketaloustiede, on ollut erityisen huono vangitsemaan tunteita.

Samalla tunteista työpaikalla puhutaan välillä hyvinkin paljon, joskin hyvin epämääräisesti. Etsitään työpaikkoja joissa on ”hyvä fiilis” ja sellaisia, joissa ei ”pönötetä”, vaan joissa on ”pöhinää”, ”hyvä boogie” tai ”kiva olla”.

Kun sitten yrittää tivata mitä tämä oikeastaan tarkoittaa, vastaukset ovat usein hapuilevia. Puhutaan tunnelmasta, siitä miten työkaverit ovat hyviä tyyppejä, siitä miten paljon nauretaan yhdessä. Mitään hirvittävän tarkkaa määritelmää hyvästä fiiliksestä harvemmin saa.

Tämä johtunee siitä, että puhumme jostain sellaisesta, jota ei vangita vain aivoilla vaan koetaan koko keholla. Tunnelma tunnetaan ennemmin kuin tiedetään. Ja vaikka me ihmiset hallitsemme tämän hyvin, emme osaa analysoida sitä. 

Tunnelma syntyy pienistä teoista ja tilanteista

Jokainen tietää, miltä tuntuu mennä työpaikalle, kun siellä on painostava tunnelma. Mutta mistä se kumpuaa? Se on se hieman liian pitkä hiljaisuus tai puuttuva katsekontakti. Se on sitä, miten ihmiset liikkuvat huoneessa tai sitten eivät.

Sama pätee työpaikkaan, jossa on hyvä tunnelma. Se voi koostua iloisista silmistä tai siitä, miten ihmiset istuvat innostuneina eivätkä lannistuneina. Sen tuntee pienistä äänenpainojen vivahteista ja tavasta, jolla johtaja juttelee. Välillä sen voi jopa tuntea tuoksuista, kun joku on tuonut pyyteettömästi pullaa, tai kuulla hersyvänä nauruna. Siitä kaikesta on fiilis tehty.

Maailmassa on vieläkin pomoja, jotka toteavat, että kaikki tämä on hömppää, höttöä ja epämääräistä sopertamista. Kunnon työpaikalla tehdään, ei tunnustella.

Koska tunnelmasta on mahdotonta antaa selvää listaa tai prosessikaaviota, tällainen pomo toteaa, ettei sitä varmaan ole olemassakaan kuin ihmisten korvien välissä.

Jos joku valittaa toimiston tunnelmasta, samainen pomo vaatii selkeitä esimerkkejä. Ei kuitenkaan ole kovin helppoa selittää, mistä lannistuminen ja latistuminen rakentuvat.

Nosta tunteet pöydälle

Meillä on siis tässä keskeinen nykypäiväisen työn ongelma ja kehityskohta. Meidän ei silti tarvitse laatia sääntökirjaa tunnelmalle tai palkata fiiliskonsultteja.

Sen sijaan olisi tärkeää alkaa puhumaan siitä, mitä koemme. Tämän pitäisi onnistua ilman pelkoa siitä, että kehollisen kokemuksen kuvailemisen väistämätön epämääräisyys aiheuttaisi paheksuntaa tai väheksymistä. Meidän on otettava tunnelma aidosti mukaan keskusteluun organisaatioista ja työelämästä, vaikka siitä ei KPI:tä saataisikaan.

Kun liike-elämä kehittyy kohti yksinkertaisen puurtamisen automatisointia, on yhä tärkeämpää, että organisaatiot tukevat luovuutta, uuden oppimista ja kykyä muuttua. Kaikki nämä ovat asioita, jotka vaativat tukea, tunnelmaa ja tekemisen meininkiä. Vaikka fiilistä ei voi itsessään mitata, se ei tarkoita, etteikö se voisi tuottaa mitattavia tuloksia.

Jos johtaja haluaa varmistaa, että hänen organisaationsa on sellainen, jossa tapahtuu, jossa luodaan ja johon halutaan kuulua, hänen tulisi nostaa katse Excelistä ja lähteä rakentamaan fiilispohjaa.

Ohjeet hyvän fiilispohjan rakentamiseen:

1. Luota keholliseen tietoon

Ihmiset ovat äärettömän hyviä tunnistamaan pieniäkin muutoksia tunnelmassa, vaikka eivät aina kykene kuvailemaan, mitä on tapahtunut. Valveutunut johtaja tai kollega ei väheksy tätä, vaan ottaa vähemmänkin selkeät huomiot kulttuurin energiatasoista vakavasti.

2. Puhu tunnelmasta

Moni organisaatio kärsii hiljaa, koska kukaan ei uskalla kertoa tuntemuksistaan. Huono fiilis myös ruokkii epäilyjä ja pelkoja, mikä voi vahvistaa epävarmuutta entisestään.

Olisi hienoa, jos yhä useampi johtaja uskaltaisi nostaa kissan pöydälle ja avata keskustelun siitä, miltä ihmisistä tuntuu tulla töihin, missä vaiheessa lannistus iskee ja miten tätä voitaisiin ehkäistä. Kun keskustelusta tehdään luonnollinen osa organisaation kulttuuria, tunnelmasta on helpompaa pitää kiinni.

3. Tarkkaile pieniä viestejä

Tunnelma ei siis rakennu yksittäisestä asiasta. Se on monen tuhannen, usein häilyvän asian summa. Huono fiilis syntyy sekin pienistä, myrkyllisistä toimista, jotka yhdessä voivat lamaannuttaa koko organisaation. Hyvä johtaja ei siis etsi yhtä isoa syytä, vaan seuraa tarkalla silmällä niitä hyvin, hyvin pieniä.

Kertomieni asioiden tulisi olla selviä myös ilman pönöttävän professorin puheenvuoroa. Silti monessa organisaatiossa näitä asioita ei vieläkään oteta vakavasti.

Toivon, että kun teknologia ja robotit kehittyvät, ja ihmisten ja organisaatioiden on osoitettava arvonsa maailmassa, tunnekeskustelun tärkeys nousee vahvemmin esille. Ehkä joskus jopa liiketaloustieteessä…

Lue myös:

Alf Rehn kertoo, miten tulet sopivasti luovaksi

Miksi työpaikkaan sitoudutaan kuin avioliittoon? Vaihtamalla paranee, uskoo Alf Rehn

Lue myös muut Alf Rehnin kolumnit Duunitorilla