Jokaiselle tulee elämässä vastaan pysäyttäviä ja käänteentekeviä muutoksia, joissa oman työyhteisön tuki muodostuu korvaamattomaksi. Suurten elämänmuutosten ohella inhimillisyyden merkitys on kiistaton myös tasaisen arjen keskellä. Jussi, Tarja ja Elisa jakavat tarinansa, miten he ovat saaneet kokea inhimillisyyden voiman.
Artikkeli on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä DNA:n kanssa.
Inhimillisyys loistaa osasta työpaikoista poissaolollaan jopa tänäkin päivänä, vaikka työ on vain yksi osa elämää. Työyhteisön tuleekin ymmärtää ja kuunnella toisia yksilöinä arjessa.
Tämän vuoksi DNA on luvannut mahdollistaa työntekijöilleen inhimillisen ja omanlaisen arjen. Työntekijät ansaitsevat työpaikan, jossa heitä aidosti kunnioitetaan. Nyt DNA:laiset kertovat, mitä he ovat oppineet inhimillisyyden tärkeydestä.
Jussin ilo vaihtui suurimmaksi mahdolliseksi suruksi – ”Empatian oppitunti oli rankka”
Jussi, toimitusjohtaja, DNA
"Meille syntyi ensimmäinen lapsi toukokuussa 2002. Synnytys ja perhe-elämän ensimmäiset askeleet sujuivat hienosti, kunnes kotiinlähdön aika koitti. Kotiinlähtötarkastuksessa Tuomas-pojaltamme löytyi sydämestä sivuääni, joka todettiin synnynnäiseksi sydänviaksi. Seuraavaksi riensimme ambulanssilla lastenklinikan teho-osastolle.
Leikkaus tehtiin heti seuraavana päivänä, mutta leikkauksen yhteydessä ilmeni komplikaatioita. Leikkauksen aikana pojan sydän pysähtyi, ja häntä jouduttiin elvyttämään.
Hän menehtyi kahden viikon ikäisenä keuhkokuumeeseen.
Nuorille vanhemmille tämä oli järkyttävä tilanne, jossa syöksyimme onnen kukkuloilta suureen suruun. Läheisten ja koko työyhteisön tuki oli tuolloin ensiarvoisen tärkeää. Saimme aikaa ja tukea surun käsittelyyn, ja käsittelimme tapahtunutta päivä kerrallaan.
Kun palasin takaisin töihin, ymmärtäväisyys ja kuunteleminen olivat läsnä kaikissa keskusteluissa. Se oli todella arvokasta. Työnantajani ja esihenkilöni tuki oli täysin korvaamatonta.
Omalla kohdallani empatian oppitunti oli rankka, mutta äärimmäisen opettava. Jokaiselle tulee matkan varrella haasteita elämässä vastaan. Siksi inhimillisyys on todella tärkeää, jotta jokainen voi olla ilojen ja surujen kanssa oma itsensä töissä. Oman työyhteisön tulee olla tukena näissä tilanteissa.
Työelämässä tarvitaan enemmän inhimillisyyttä, sillä jokainen meistä on yksilö. Ymmärretään tilannetta, annetaan joustoa ja tuetaan silloin kun sitä tarvitaan."
Työyhteisö on elänyt mukana Tarjan adoptioprosesseissa – ”Kun välillä on iskenyt epäusko, työyhteisö on tukenut”
Tarja, prosessiasiantuntija, DNA
"Meillä on kaksi adoptoitua lasta Thaimaasta. Olemme käyneet läpi kaksi, yhteensä kymmenen vuoden mittaista adoptioprosessia, joista emme olisi selvinneet ilman työyhteisön tukea.
Tuoreimpana muistissa on se, mitä tapahtui, kun sain tiedon toisesta lapsestamme.
Oli marraskuu 2014, ja ensilumi oli juuri satanut. Olin puhelinpalaverissa auton ratissa, ja ajokeli oli hirveä. Kännykkäni piippasi yllättäen tekstiviestistä, jossa luki ”Kun ehdit, niin soittaisitko. Tämä on nyt se tieto.” Hädissäni huikkasin heipat linjoilla oleville työkavereilleni ja yritin epätoivoisesti saada miestäni kiinni.
Kun hän lopulta vastasi, mieheni luuli minun ajaneen kolarin itkiessäni ja nauraessani niin paljon. Sanoin hänelle, että ei – vaan meillä on nyt tyttö!
Soitin heti lähipiirille ilouutisesta, ja heistä ensimmäisten joukossa oli henkilöstöjohtajamme. Kysyin häneltä, olisiko minulla mahdollisuus päästä etätöihin ulkomaille pidemmäksi aikaa. Nyt tuli nimittäin se lapsitieto.
Jos minulla oli kyyneleet silmässä, niin oli linjojen toisessa päässäkin herkistymistä. Se puhelusta on jäänyt parhaiten mieleen, että pohdin miten kaikki järjestyy. Henkilöstöjohtajamme vakuutti kaiken järjestyvän kyllä.
Elämämme on mullistunut adoption myötä, ja se on tarvinnut järjestelyitä. Olen muun muassa jäänyt mieheni kanssa vuorotellen lapsen kanssa kotiin ja tehnyt lyhyempää työviikkoa.
Koko työyhteisö on elänyt pitkissä adoptioprosesseissa mukana. Moni ulkopuolinen ei voi edes käsittää, miten paljon eri kiemuroita prosessiin liittyy ja kuinka se imaisee sinut mukaansa. Kun välillä on iskenyt epäusko, työyhteisö on tukenut.
Adoptioprosessi on erittäin herkkä aihe, sillä usein sitä edeltää tahaton lapsettomuus. Sen myötä inhimillisyys on todella tärkeää, että sinut otetaan vastaan juuri sellaisena kuin olet. Sinua kuunnellaan, ja juuri sinun tarinaasi kunnioitetaan."
Työsuhdejuristi-Elisa vaihtaa vapaalla Metsämörri-Elisaksi
Elisa, työsuhdejuristi, DNA
"Minulle on aina ollut tärkeää olla luonnossa – etenkin jo pienenä lapsena. Opiskeluaikoinani kuitenkin kadotin yhteyteni luontoon. Kun löysin jälleen luontorakkauteni kipinän, siitä tuli järisyttävä osa identiteettiäni.
Mietin pitkään, että haluan luonnon olevan yhä suurempi osa elämääni. Olen työsuhdejuristi – miten luontoharrastus sopisi päivätyöhöni? Lopulta ymmärsin, että voin yhdistää työminäni tähän Metsämörri-Elisan rooliini.
Olen pystynyt työni ohessa esimerkiksi kouluttautumaan luontoliikuttajaksi ja Metsämörriohjaajaksi vapaaehtoistoimintaan. Olen näin voinut tuoda elämääni minulle tärkeitä asioita, vaikka päivätöissä teen aivan muuta.
Minulle on ollut suuri nautinto, että olen pystynyt tekemään työtäni metsäpoluilta, järvenrannalta ja kallioilta. Minusta tuntuisi todella vieraalta, että työtä pitäisi tehdä jostain tietystä paikasta, jos työ aidosti mahdollistaa sen. Ihmiset haluavat tehdä eri paikoista töitä. Se tuo paljon virtaa arkeen.
On ollut ihana huomata, että pystyn olemaan tällainen kuin olen. En voisi esimerkiksi kuvitella esihenkilöäni pyörimään metsässä. Hän ei ole silti ikinä kyseenalaistanut valintojani tai tuonut esiin, että ne olisivat kummallisia.
Koen, että myös tiimini on hyötynyt luontoharrastuksestani. Olen vienyt tiimiläisiäni metsään muun muassa osana luontoliikuttaja-koulutukseni näyttöä ja yhden jopa uimaan meressä marraskuussa. He ovat saaneet tätä kautta uusia kokemuksia. Toivon myös voivani hyödyntää luontokoulutustani esihenkilövalmennuksissa, ja viedä esihenkilöitä luontoon oppimaan.
Arki on monella hektistä. Jos työelämässä ei ole joustoa toteuttaa omia intohimojaan, arjesta tulee helposti puuroa.
Voisin itse paljon huonommin ilman inhimillisyyttä. Työelämässä tarvitaankin lisää mahdollisuuksia olla oma itsensä."
Lue myös
Martina Mutikainen
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
