Työaika ja vapaa-aika kietoutuvat toisiinsa – mutta pitääkö asiasta huolestua?

Työelämässä puhutaan 24/7-yhteiskunnasta, jota jäsentää jatkuva läsnäolo ja tavoitettavuus. Lisäksi työtä voidaan nykyisin tehdä missä ja milloin tahansa. Työaika onkin saanut uusia merkityksiä tietotyössä.

Yhdeksi uuden ajan työelämää jäsentäväksi ilmiöksi kuvataan usein työn ja vapaa-ajan sekoittuminen ja limittyminen. Etätyö, mobiilityö ja liukuva työaika ovat muuttaneet tyypillisen työajan merkityksiä samalla, kun vuorotyö on monilla aloilla lisääntynyt. Silti työaikalaki mainitsee edelleen käsitteen epätyypillinen työaika, joka perustuu pitkälti teollisen aikakauden standardeihin.

Keskustelu jäsenneltyjen työaikojen merkityksestä perustuu pitkälti niin kutsutun 24/7-yhteiskunnan käsitteeseen. Sillä viitataan yleisellä tasolla aikakäsityksen ja elämänrytmin muutokseen, jota jäsentää jatkuva läsnäolo ja yhteydenpito. Työhön 24/7-yhteiskunnassa sisältyy sekä uhkia että mahdollisuuksia – mutta onko kuvattu muutos edes todellinen?

Käsitteestä työaika pitää kenties puhaltaa pölyt päältä

Työaikalaissa työaika tarkoittaa työhön käytettyä aikaa sekä aikaa, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Molemmissa rajauksissa on liikkumavaraa, kun ajatellaan nykyaikaista tietotyötä.

Työhön käytetyn ajan käsitteellinen ongelmallisuus liittyy juuri siihen, että työaika ja vapaa-aika sekoittuvat toisiinsa. Työsähköpostien selaaminen vapaa-ajalla lienee nykypäivänä jokseenkin tyypillistä ainakin asiantuntijatyössä. Siltikään työnantaja tai työntekijä itse eivät välttämättä miellä tällaista aikaa ”viralliseksi” työajaksi.

Määrättyyn fyysiseen työpaikkaan työ on yhä vähemmän sidoksissa. Tämä koskee ennen kaikkea tietotyötä, sillä esimerkiksi kaupassa ja teollisuudessa kaikkea työtä ei voida suorittaa etänä. Etätyö on yleistynyt erityisesti korkeasti koulutettujen keskuudessa.

Työnantajan velvoitteiden näkökulmasta paikkaan sitomaton työ on hankala asia. Työajan seuranta on työnantajan tehtävä, mutta etätyössä seuranta vaikeutuu. Voidaan ajatella, että kun työn vaatimukset kasvavat, työsuojelullinen kontrolli vähenee.

Miten tietotyöläinen leimaa kellokorttinsa?

Tietointensiivistä työtä jäsentää yleensä henkilökohtainen vastuullisuus ja projektiluonteisuus. Työhönsä sitoutuneilla tietotyöläisillä nämä elementit voivat edesauttaa työn ja vapaa-ajan hämärtymistä. Työntekijät saattavat helposti tinkiä omasta palautumisajastaan, mikä lisää henkistä kuormitusta ja saattaa vaarantaa terveyden. Aivojen palautuminen on työkuorman hallinnan kannalta yhtä oleellista tietotyössä kuin lihasten palautuminen on fyysisessä työssä.

Työ voi kuormittaa myös välillisesti. Vaikka 24/7-yhteiskunnassa toimiminen olisi työn puolesta luontevaa, voi kollektiivisen aikakäsityksen puuttuminen näkyä muilla elämän osa-alueilla. Mitä enemmän työn ja vapaa-ajan käsitteet limittyvät, sitä vaikeampaa voi olla esimerkiksi sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen.

Jos kuvitellaan työajasta riippumattoman sitoutumisen kasvavan yhdessä vastuun kanssa, ovat työaikalain ulkopuolella työskentelevät ylimmän johdon edustajat työsuojelun kannalta riskialtteinta ryhmää. Heidän venyviä työpäiviään ei välttämättä seuraa kukaan.

Mikä muuttuu?

Työn ja vapaa-ajan limittyminen ei ole pelkästään uhka. Positiivisesti ajateltuna aikaan ja paikkaan sitomaton työ mahdollistaisi arjen joustavamman sommittelun. Työ, perhe, harrastukset ja vapaa-aika voidaan periaatteessa sovittaa yhteen sitä helpommin, mitä liukuvampi työajan käsite on. Uudessa aikakäsityksessä on siis puolensakin.

Mutta onko 24/7-yhteiskunta todellinen? Kansainvälisessä vertailussa epätyypilliseen aikaan työskentely on Suomessa varsin yleistä. Tilastojen mukaan epätyypillinen työaika ei kuitenkaan ole kokonaisuutena yleistynyt ihmisten arjessa – Suomessa tai muuallakaan Euroopassa.

Vuorotyö on lisääntynyt 1970-luvulta 2010-luvulle tultaessa, ja siten tietty osa palkansaajista työskentelee epätyypillisemmin kuin ennen. Silti valtaosa tietotyöläisistäkin työskentelee kello seitsemän ja viiden välillä arkisin. Jatkuva läsnäolo näyttääkin tarkoittavan lähinnä sitä, että palvelutaloudessa joku on aina töissä ja tavoitettavissa. Mutta eivät kaikki ja koko ajan. Työsuojelun näkökulmasta tämä on hyvä asia.

Saatat olla kiinnostunut myös seuraavasta artikkelista: Työaika – näin työnantaja saa teettää sinulla töitä

Lähteet:
Pasi Pyöriä – Työelämän myytit ja todellisuus (Gaudeamus)
Mauri Saarinen – Työsuhteen pelisäännöt (Talentum)
TTK – Työsuojelu ja työhyvinvointi asiantuntija- ja toimistotyössä
Työaikaan
TEK