Anna Brotkin tiesi, ettei kirjoittajan ura ollut helppo tai varma valinta. Aikuiset-sarjan käsikirjoittaja pääsi unelmiensa alalle sinnikkyydellä ja vuosien työllä.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 17.2.2019.
Suomessa on ehkä noin 200 elokuva- ja tv-käsikirjoittamisen ammattilaista. Se ei ole paljon, eikä joukkoon ole helppoa päästä. Esimerkiksi vuonna 2017 Aalto-yliopiston elokuva- ja tv-käsikirjoittamisen linjalle pääsi opiskelemaan kaksi ihmistä, kun hakijoita oli 140. Sisäänpääsyprosentti oli tällöin 1,4.
Käsikirjoittaja Anna Brotkin, 31, selvitti kyseiset pääsykokeet ja valmistui unelma-ammattiinsa vuonna 2016. Brotkin tunnetaan muun muassa Putouksen pääkäsikirjoittajana ja varsinkin ensimmäisestä omasta tv-sarjastaan Aikuiset.
Brotkin sanoo aina tienneensä, että käsikirjoittaminen on sitä, mitä hän haluaa tehdä. Siksi hän on ollut valmis tekemään töitä unelmansa eteen.
Brotkin pääsi ylioppilaaksi keväällä 2007 ja haki jo silloin Teatterikorkeakouluun dramaturgilinjalle. Ovet alaa opiskelemaan eivät auenneet, joten Brotkin suuntasi Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan puheviestintää ja luovaa kirjoittamista.
”Kirjoitin koko viestinnän opintojen ajan novelleja ja lyhytelokuvia. Tiesin aina, että haluan kirjoittaa, vaikka fakta on, että aika harva sillä elää. Siksi ajattelin, että on järkevää tehdä ohessa myös muita asioita, jotka minua kiinnostavat”, Brotkin kertoo urapolustaan.
Hän teki lähes kymmenen vuotta toimittajan töitä freelancerina. Työ oli mukavaa, mutta Brotkin sanoo suoraan, ettei ”ollut mikään Suomen kunnianhimoisin toimittaja”. Siksi alkuperäinen uraunelma pysyi mielessä. Brotkin pyrki uudelleen opiskelemaan käsikirjoittamista – ja tällä kertaa myös pääsi.
”Siitä lähtien vain vahvistui ajatus, että olen ollut lapsesta asti oikeassa: minun kuuluu kirjoittaa. Kun valmistuin viiden vuoden opintojen jälkeen, oli tosi selvää, että tätä haluan tehdä ammatikseni.”
Yksi työ johtaa toiseen
Anna Brotkin käsikirjoitti opintojensa lopputyönä puolituntisen komediaelokuvan Rehtori. Putous-viihdeohjelman silloinen pääkäsikirjoittaja Niklas Lindgren näki lyhytelokuvan, tykästyi siihen ja pyysi Brotkinia tarjoamaan sketsejä Putouksen seuraavalle kaudelle.
Niin Brotkin teki ja lopulta nousi jo ohjelman pääkäsikirjoittajaksi.
Brotkin myöntää, että Suomen tv- ja elokuva-alalla suhteet ovat kaikki kaikessa. Käsikirjoittajan avoimia työpaikkoja ei näe työpaikkailmoitusten keskellä koskaan.
”Ala on niin pieni, että kun on tehnyt yhden jutun, sinua kysytään seuraavaan. Työ on myös sitä, että itse synnyttää sen työpaikan. Iso osa työtäni on sitä, että edistän ideoitani siihen pisteeseen, että niistä tehtäisiin sarjoja.”
Ei koskaan normaaliin päivätyöhön
Oman idean eteenpäin viemisestä syntyi myös Anna Brotkinin ensimmäinen oma tv-sarjakonsepti Aikuiset, jota esitetään Ylellä. Brotkin haaveili omasta sarjasta pitkään.
Tv-tuotannot ovat pitkiä prosesseja, ja siksi käsikirjoittajan työ on sirpaleista ja epäsäännöllistä.
”Työ on tavallaan palapeliä – vuosi koostuu monesta projektista. Olen onneksi huomannut olevani luonteeltani sellainen, että se sopii minulle.”
Epäsäännöllinen työtahti istuu Brotkinille jopa niin hyvin, että hän ei lähtisi enää ”normaaleihin päivätöihin”.
”Minua ahdistaa, jos on liikaa aikatauluja. Tulee olo, että joku pakottaa minua johonkin – että miten niin täytyy olla kolmelta paikalla, enkö muka saa itse päättää”, Brotkin sanoo ja nauraa.
”Ajankäytössä olen tullut itsenäiseksi ja tottunut siihen, että saan itse päättää ja johtaa tekemistäni. Tykkään, että on valtaa ja vastuuta – asiat ovat omissa käsissäni päivittäisen työn suhteen. Kukaan ei valvo, koska töitä teen ja missä, vaan ainoastaan, tulevatko ne tehdyksi ja onko ne tehty hyvin vai ei.”
Hömpän tekeminen ei leimaa
Putous on kaikilla kausillaan herättänyt ihmisissä paljon tunteita – puolesta ja vastaan. Ohjelmaa vihataan ja rakastetaan, ja etenkin sosiaalisessa mediassa katsojat laukovat mielipiteitään suoraan ja tekijöiden tunteista välittämättä.
”Totta kai sitä toivoo, että ihmiset pitäisivät omista töistä. Sen takiahan niitä tekee – ei kukaan tee mitään toivoen, että mahdollisimman moni vihaisi ja pitäisi sitä ihan paskana. Olisi hurskastelua väittää, että sillä ei ole mitään väliä. Seuraan kyllä, mitä ihmiset sanovat.”
"Mutta suhtaudun myös niin, että eri jutuilla on erikokoisia yleisöjä. Esimerkiksi Aikuiset on parikymppisille nuorille kaupunkilaisille suunnattu. Totta kai toivon, että myös oululainen mummeli rakastuu sarjaan, mutta lähtökohta on eri kuin Putouksessa, jota tehdään koko Suomelle."
”Olisi ahdistavaa, jos haluaisi jokaiselle työlle miljoona katsojaa. Silloin saisi olla masentuneena koko ajan, koska se on tosi harvinaista.”
Etenkin Putouksen ensimmäisillä kausilla julkisuudessa keskusteltiin siitä, viekö sketsiohjelmaan osallistuminen näyttelijältä – tai käsikirjoittajalta – uskottavuuden. Brotkin yrittää sivuuttaa työssään ajatuksen siitä, onko vaikkapa komedian tekeminen jonkun mielestä noloa tai hömppää.
”Tärkeintä on, että saan toteuttaa itseäni työssäni. On ihmisiä, jotka pitävät kaikkea valtavirtaa tyhmänä. Yritän sen miettimistä, mitä minusta ajatellaan ja onko jokin noloa. Mieluummin valitsen elämässä asioita, jotka kiinnostavat ja joista voin oppia uutta.”
”On turha pelätä koko ajan epäonnistumista”
Rohkeus ja varmuus omasta työstä kumpuaa Anna Brotkinista. Hän sanookin, että menee mieluummin kohti pelottavia asioita kuin jättää niitä tekemättä.
"Esimerkiksi Putouksen suhteen oli olo, että tuo on varmasti tosi vaikeaa – ja niin olikin laajan yleisön takia. Välillä on parempi tehdä asioita, joista ei ole varma, että pystynkö tuohon, kuin sellaisia, joita on tehnyt sata vuotta. On hyvä elää ammatillisesti vähän reunalla."
Brotkin epäilee myös stressaavansa keskivertoihmistä vähemmän.
”Tulen luultavasti mokaamaan tässä elämässä monta kertaa. Siksi on turha käyttää hirveästi energiaa siihen, että pelkään koko ajan epäonnistumista.”
”Stressaan kyllä ja välillä valvon öitä ja mietin töitäni, mutta olen myös paljon vapaalla ja yritän ajatella tietoisesti muita asioita kuin töitä, jotta rentous säilyisi enkä pingottaisi siitä, että on pakko olla sikahyvä.”
Parhaat ideat tulevat vapaa-ajalla
Samasta syystä Anna Brotkin myös erottaa toisistaan tiukasti työn ja vapaa-ajan. Hänellä on erillinen työhuone, eikä hän koskaan työskentele kotona. Se on yksi Brotkinin selviytymiskeinoista ison työmäärän kanssa.
Työhuoneella tapaa työkavereita, mikä on hyvää vastapainoa yksinäiselle kirjoitustyölle. Lisäksi periaatteena on, että kun Brotkin perjantaina sulkee työpäivän jälkeen tietokoneensa, hän avaa sen seuraavan kerran vasta maanantaiaamuna.
”Teen paljon töitä ja olen työorientoitunut, mutta yritän tiukasti pitää kiinni siitä, että minulla on myös vapaa-aikaa. Se auttaa jaksamaan.”
Vapaa-ajalla myös syntyvät ne parhaat ideat.
”Usein ne tulevat havainnosta, jonka tekee omasta tai kavereiden elämästä. Monesti jostain ihan omituisistakin pienistä yksityiskohdista voi syntyä uusi ajatus.”
”Senkin takia on tärkeää viettää vapaa-aikaa – että ehtii elää elämää, jotta saa ideoita, joista sitten kirjoittaa. Parhaat jutut kertovat aina tästä oikeasta maailmasta.”
Lue myös:
Laura Glad
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Uutiskirje
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
