Onko pomon kehuja perseennuolija? Laura Friman sanoo nyt sen, mitä kukaan ei haluaisi kuulla johtajista

Kukapa ei mielestään tiedä pomoja paremmin? Laura Friman tyrmää yleisen harhaluulon johtajista ja antaa heille rakentavaa palautetta.

Paljastan sinulle nyt suurimman salaisuuden pomoista. Oletko valmis? Kuvittele tämä kuiskattuna: he ovat itse asiassa enimmäkseen ihan kivoja.

Tiedän, väite on pöyristyttävä. Sillä kyllä, meillä kaikilla on joskus ollut paska pomo. Vallanhaluinen, välinpitämätön, välttelevä, vääristelevä. Joustamaton, kaksinaamainen, epäreilu. Lapsellinen ja laiska. Kaikkea tätä ja paljon muuta.

Itse olen kestänyt yhtä pomoa, joka tenttasi alaisten kellokorttileimoja minuuttitasolla, ja toista, joka ei viitsinyt opetella puoleen vuoteen nimeäni. 

He ovat suorastaan ällöttävän korkeamoraalisia.

Valtaosa esihenkilöistä ei kuitenkaan ole edes yhtä yllä luettelemistani adjektiiveista.

Tunnen paljon johtajia. He todellakin kantavat työnsä kotiinsa. He jaarittelevat dilemmoistaan ja tuskastaan säännöllisesti niin pitkään, että jonkun on pakko sanoa heille jopa ystävien illanvietoissa, että voisimmeko jo pliis puhua jostakin tärkeämmästä, niin kuin vaikka siitä, onko American vai Holiday parempi dippi.

Ja vaikka esihenkilöasemassa olevat avautuvat ja avautuvat, he puhuvat kaikesta hienovaraisesti, alaisiaan suojellen. Joskus, kun kyse on oman alani ihmisistä, yritän naarata epäeettisesti esiin, kenestä on kyse. Tahdon nimiä!

Ihan turhaan: pomot eivät paljasta. He ovat suorastaan ällöttävän korkeamoraalisia.

Lue myös: Laura Friman karkasi salaa töistä terapiaan – laukoo nyt suorat sanat monen työyhteisön ongelmasta

Mielistelyä, pyrkyröintiä ja perseennuolemista?

Tiedän, että teen näillä puheillani potentiaalisen sosiaalisen itsemurhan. Myönteinen suhtautuminen esihenkilöihin on tapana lukea aivan kategorisesti mielistelyksi, pyrkyröinniksi ja perseennuolennaksi.

Alaisen tehtävä ei missään nimessä ole pitää pomonsa tyytyväisenä ja motivoituneena. Sitä varten ovat korkeampi palkkaus ja työnohjaus, ja onneksi johtajallakin on usein johtaja.

Ehkä olisi kuitenkin aika päästä yli käsityksestä, jonka mukaan esihenkilöt ovat jonkinlaisia yli-ihmisiä, jotka eivät tarvitse verbaalista tukea ja tunnustusta työyhteisön sisältä.

Tänä vuonna olenkin testannut radikaalia toimintatapaa ja kehunut esihenkilöitäni useaan otteeseen. Valtaosa heistä on ollut ilmiselvästi mielissään – ei pollean itseriittoisella ”senhän minä jo tiesinkin” -tavalla, vaan ennen kaikkea yllättyneinä, inhimillisinä ja epävarmoina. Niin kuin kaikki me muutkin, kun saamme kehuja erityisosaamisestamme.

Täh, minäkö? No… Kiitos.

3 x kiitos hyvälle pomolle

Mistä sitten olen kiittänyt? Ainakin näistä asioista:

Kiitos Maria, kun istuit kesken satunnaisen työpäivän hetkeksi eteeni ja kerroit spontaanisti ja seikkaperäisesti, missä olen lahjakas ja onnistunut viime kuukausina työssäni.

Tulin nähdyksi juuri toivomallani tavalla ja tajusin, että työpanostani oikeasti tarkkaillaan ja arvostetaan. Sain kaksiminuuttisesta inspiraatiota seuraavaksi puoleksi vuodeksi.

Kiitos Jenni, kun kannattelet työryhmääsi olemalla systemaattisesti rauhallinen ja optimistinen hulluimmassakin tilanteessa. Osoitat, että tehokkaimman pomon valtti voi olla lempeys.

Tiukimmatkin hoputusmeilisi on kirjoitettu enkelten kielellä – ei lässyttäen, mutta lämmöllä. (Alaiselle on ihan sama, vaikka tämä olisi vain pintää ja huutaisit samalla kotonasi, että teloitan tämän vätyksen heti huomenna.)

Kohtelet samalla pitkämielisyydellä ja armolla vaikeimpiakin yhteistyökumppaneita. Se on vaikuttavaa.

Kiitos Minna, että asetat alaistesi jaksamisen ja henkisen hyvinvoinnin kaiken muun edelle. Työtä ei koskaan tehdä mielenterveyden ehdoilla.

Huolehtiminen ja huomioiminen eivät ole hyysäystä ja paapomista, vaan optimaalisen lopputuloksen edellytykset. Vain huono pomo ei tajua tätä.

Lue myös: Tunnistatko oman pomosi? 6 ominaisuutta, jotka tekevät hyvän johtajan

”Herraviha luo yhteenkuuluvuutta meidän työläismuurahaisten välille”

Tietenkään en onnistu aina ymmärtämään kaikkia pomojani. (Mikä se idea ”hauskasta” työporukan karting-ratapäivästä oli, ihan oikeasti? Ja missä viipyy tunnustuspalkinto siitä, että huomioin aina kollegoiden syntymäpäivät ja ostan kukat omaan piikkiini?)

Sitä paitsi pomoangstilla on funktionsa. Herraviha on toimiva tapa luoda yhteenkuuluvuutta meidän työläismuurahaisten välille: ne eivät tajua meidän tuskaamme, kunhan golfaavat menemään!

Ja mikä olisi helpompaa ja tyydyttävämpää kuin neuvoa etäältä, miten asiat kannattaisi hoitaa?

Pomon larppaaminen on kuitenkin aika lailla eri juttu kuin todellinen homma ja vastuun kantaminen.

Mieleen tulevat tämän kesän lukemattomat futiksen EM-kotikatsomot, joissa vaahdotaan, miten tuosta ja tuosta olisi pitänyt tehdä maali. Avoin paikka, jessus!

Tässä villi teoria Mbappésta ja sinun pomostasi: ehkä hän on satunnaisista virheistään huolimatta aivan helvetisti sinua lahjakkaampi hommassaan? Ja villimmäksi menee: entä, jos joskus kertoisit sen hänelle?

Lue myös:

Hyvä työilmapiiri vaatii hyvää johtamista – tämä lannistava tapa voi myrkyttää työyhteisön

Näistä syistä johtaminen on niin usein surkeaa – jokainen tunnistaa 3 nihkeää pomotyyppiä

Laura Friman paljastaa, keitä kadehtii kipeiten, ja laukoo suorat sanat tunteesta: ”Kusipään kadehtiminen tuottaa raivoa ja myrkkyä rintakehään”

Itsetyydytystauko ja töihinpaluuketutus – näin Laura Friman kumoaa 5 typerintä harhaluuloa lomailusta