Laura Friman tienasi yli 100 000 euroa ja yllättyi siitä itsekin – kertoo nyt, mitä ”äveriäs vuosi” vaati

Laura Friman löysi itsensä verokoneen kovatuloisten listalta. Saavutus tuntui samaan aikaan huumaavalta ja kauhean nololta.

Katso, ketkä ovat Suomen suurituloisimmat!

Marraskuisena aamuna käteni tärisevät hieman, kun googlaan aamutuimaan ”verokone katso verotiedot”.

Friman, Laura Merri Johanna. Pääomatulot (mitä ne edes ovat) 0 euroa, ansiotulot 104 601 euroa. Vau – se olen minä.

Miksi selvitän omia tulojani netistä? Tiedän, että tämä kuulostaa absurdilta.

Minulla on pätevä kirjanpitäjä, joka hoitaa rahaliikenteeni. Ennen kuin ulkoistin yksinkertaistenkin laskujen maksamisen hänelle, laskuni etenivät toistuvasti perintätoimistoon. Vasta ulosottoviraston logo sai minut hätkähtämään: ai niin, perkele, tuokin pitäisi maksaa. Siinä vaiheessa viidenkympin puhelinlasku oli lihonut pariksi sadaksi. Ei kovin järkevää.

Kirjanpitäjäni on lähettänyt minulle kopion veropäätöksestäni ja kirjoittanut sähköpostiin, että saan arviolta tonnin palautuksia. Minulle se tieto riittää. En koskaan avaa asiakirjaa, eli tsekkaa vuosiansioitani. Siksi Google.

Lue myös: Merja Mähkän tavoite oli tienata sijoituksilla miljoona euroa – nyt hän kertoo, mikä sijoittamisessa on tärkeintä

”Haluan selitellä, etten ole rikas”

Summa on suuri. Mistä ansiotuloni koostuvat? Miljoonasta asiasta.

Vedän radiolähetystä joka iltapäivä yhdestä viiteen. Päivätyön lisäksi juoksen aamupäivät juttukeikoilla ja kirjoitan henkilökuvia, ilmiöjuttuja ja kolumneja aikakauslehtiin ja verkkomedioihin. Käsikirjoitan silloin tällöin radio- tai tv-sarjan kauden. Kuvaan viikonloppuna olemattomassa syysvalossa uutuuskirjaa Instagramiin kaupalliseen yhteistyöhön. Otan usein radiolähetyksestä taksin juontokeikalle.

Keikalta palaan kotiin, jossa lapseni valvovat isäpuolensa kanssa, jotta ehtivät sanoa minulle edes moi. (Tässä sinulle myyttinen uraäiti.)

Typerä sanonta pienistä puroista taitaa olla totta. Vaikka olen surkea työni hinnoittelija ja teen monia muutaman sadan euron keikkoja, verokone vahvistaa, että tolkuton vääntäminen kannattaa.

Onko se työtuntieni arvoista? Useimmiten kyllä, sillä olen innoissani kaikesta, mitä teen.

Mutta kun lapset sanovat mielenosoituksellisesti, että äidillä on tyhmät työajat, en ole ihan varma. Heitä ei kiinnosta pennin vertaa, onko meillä varaa tilata monta kertaa viikossa pizzaa tai nepalilaista kotiovelle. En voi syyllistää heitä siitä, vaikka joskus tekisi mieli.

Lue myös: Ei, äitiys ei tee supersankariksi – eikä sulata aivoja! Tätä Laura Friman pyytää kaikilta

Itsensä bongaaminen ökyrikkaiden listalta on häkellyttävää ja noloa, kuten tämän kolumnin kirjoittaminenkin. (Puolisoni mielestä se on myös uhkarohkeaa. Vähän kuin pukeutuisi metsästyskaudella hirveksi ja lähtisi rytistelemään pusikkoon. Just shoot me.)

Siksi minulla on kova tarve kertoa, että en kylve samppanjassa tai ostele merkkilaukkuja. Haluaisin julistaa, että minulla on pitkällä sairauslomalla ollut puoliso, kuusihenkinen uusperhe ja näkemättä ostettu ”sijoitusasunto” yhtiössä, jossa tehdään kattavaa peruskorjausta. Eräänä sunnuntaina siitä uutisoitiin Helsingin Sanomissa otsikolla ”Helsingin kallein remontti”.

Lisäksi laitan satasia kuussa hyväntekeväisyyteen!

Toisin sanoen haluan selitellä, että en ole rikas. Tilastollisesti kuulun kuitenkin pieneen kovatuloisten kärkeen.

”Harmittaa, etten saa tehdä tuloistani numeroa”

Enkä ole ihan niin hyvä ihminen kuin edellä väitän. Toisaalta olen verotietopäivänä hajota harmitukseen, kun en saa tehdä tuloistani numeroa.

En kehtaa kertoa ansioistani edes isälleni tai äidilleni. Se ei johdu vain siitä, että tajuan tienaavani enemmän kuin he. Kotonani ei ole arvostettu mammonaa, eikä vauraudella leijuminen sovi minun tai vanhempieni vihervasemmistolaiseen ideologiaan.

Pelkään, että minun luullaan kovien tulojeni vuoksi uskovan paskaan, kuten ”jokainen on oman onnensa seppä” (pliis) tai ”Suomessa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä” (tuplapliis).

En jaa oikeistolaista näkemystä yrittämisen hankaluudesta ja maksan mielelläni enemmänkin veroja. (Nyt veroprosenttini on 37,5.) Olen täysin tietoinen siitä, miten arvokasta työtä matalapalkkaisilla aloilla tehdään.

Lue myös: Natalia Salmela, 31, vaihtoi aina uudet kengät osakesalkkuun – ”Haaveilen varhaisesta eläkkeelle jäämisestä”

Silti rinnassani tuikkii sinnikäs ilon tunne. Minä tein sen! Sain ikioman pienen firmani hyrräämään hinkattuani sitä eteenpäin yli vuosikymmenen.

Saavutus tuntuu erityisen hyvältä, koska myyn työkseni: no, itseäni. Puhettani, sanojani, kuviani, ajatuksiani – sitä, miten näen maailman. En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen älykkäänä, ahkerana tai lahjakkaana, mutta nyt minulla on todiste siitä, että strategiani toimii.

En ole mikään nallewahlroos, mutta tiedän, että korkeat tulot herättävät myös kateutta. Kadehtijat, voin lohduttaa teitä: ensi vuonna en löydä itseäni rikkaiden listalta, vaikka hakkaisin verokonetta kuinka.

Korona imaisi puolet töistäni, kuten monelta muultakin freelancerilta ja yrittäjältä. Juuri siksi kehtaan puhua urani äveriäästä vuodesta. Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Lue myös:

Kun Laura Friman kysyi ystäviensä palkoista, seurasi katastrofi – rahasta on silti puhuttava

150 suomalaista kertoi palkkansa, ja moni yllättyi – miten sinun tulosi sijoittuvat jättilistalla?

Jasmin Hamid tienasi vauvavuotena yli 120 000 euroa – näin se onnistui

Yli 170 000 suomalaisen palkka ei riitä elämiseen – Veli-Matti, 25, kertoo, millaista on työssäkäyvän köyhän arki