Suomi tunnetaan maailmalla muustakin kuin Kekkosesta, saunasta, Sibeliuksesta ja makkarasta. Siitä pitävät huolta ulkomailla suurlähetystöissä työskentelevät suomalaiset. Yksi heistä on Satu Järveläinen, joka päätyi töihin Yhdysvaltoihin.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 7.7.2019.
”Tässä kaupungissa on paljon junantuomia, jotka tekevät uraa esimerkiksi politiikan tai talouden parissa. Tunnen ihmisiä, jotka tekevät 70-tuntisia työviikkoja”, sanoo Satu Järveläinen nykyisestä kotikaupungistaan Washingtonista.
Hän itse tekee onneksi vain 40-tuntista viikkoa.
Järveläinen, 28, on työskennellyt vuodesta 2017 viestintäkoordinaattorina Suomen Washingtonin-suurlähetystössä, johon hänet on paikalta palkattu. Tämä tarkoittaa suomalaisen työnantajan ulkomailla palvelukseen ottamaa työntekijää. Työt tehdään ulkomailla, verot maksetaan Suomeen.
Washingtonin-suurlähetystön tehtävänä on edistää Suomen ja Yhdysvaltain poliittisia ja taloudellisia suhteita. Aivan yhtä keskeisessä osassa ovat yhteyksien luominen ja vahvistaminen kulttuurin, tieteen, tutkimuksen, järjestöjen ja kansalaisten välillä.
Järveläisen työnkuva on monipuolinen. Se sisältää viestinnän koordinointia lähetystön kotisivuilla ja sosiaalisessa mediassa sekä podcastin tekemistä. Hän myös suunnittelee yleisötapahtumia suurlähetystön maakuvatiimin kanssa Suomi-saliin. Aiheet ja teemat voivat vaihdella laidasta laitaan: äitiyspakkaus, arktiset asiat, koulutus, ympäristöteemat.
”Kuolisin varmaan tylsyyteen jos istuisin kahdeksan tuntia päivässä jossain kellarissa”, Järveläinen sanoo ja naurahtaa.
Järveläinen tekee töitä enimmäkseen suomalaisessa tiimissä, mutta suurlähetystössä tehdään tiiviisti yhteistyötä myös pohjoismaalaisten kollegoiden kanssa.
”Huomenna menemme kaikki Pride-kulkueeseen. Norjalaiset ovat vuokranneet valtavan viikinkipaatin”, Järveläinen kertoo.
Pihtipudas, Helsinki, Englanti, Skotlanti…
Satu Järveläinen kasvoi Keski-Suomen Pihtiputaalla, jossa kirjoitti myös ylioppilaaksi. Hän opiskeli Metropolian ammattikorkeakoulussa radio- ja tv-toimittajalinjalla medianomiksi.
Erasmus-vaihdon kautta hän päätyi Chesterin yliopistoon Englantiin. Järveläinen teki tutkintoon kuuluvat työharjoittelunsa Yleisradiossa Noin viikon uutiset -ohjelmassa ja euroviisuissa. Opiskelujen lisäksi hän onnistui saamaan BBC:ltä töitä komediafestivaaleilla Skotlannissa, ensin vapaaehtoisena ja sitten palkallisena.
Yleisradio tarjosi harjoittelun jälkeen määräaikaisia verkkotoimittajan ja tuottajan töitä, ja silloin tällöin Järveläinen pääsi myös radiopuolelle.
”Toimittajan koulutus on antanut minulle tiedonjanon ja opin nykyiseen työhön.”
Puhelu oudosta numerosta johdatti Washingtoniin
Silppumaisia työsuhteita kesti liki kolmen vuoden ajan ennen ulkomaille muuttoa. Yhtenä päivänä Satu Järveläinen huomasi netissä työpaikkailmoituksen. Washingtonin-suurlähetystö etsi viestintäkoordinaattoria, joka osaisi editoida videoita.
Järveläinen ajatteli aluksi, että kaikissa valtion pesteissä pitäisi olla vähintään maisterintutkinto taskussa. Hän päätti kuitenkin rustata työhakemuksen töihin Yhdysvaltoihin. Hän lisäsi myös esittelyvideon itsestään, vaikka sitä ei erikseen pyydetty.
Oudosta numerosta soitettiin Järveläiselle juuri, kun hän oli katsomassa Veep-sarjaa, joka sijoittuu Washingtonin poliittisiin ympyröihin. Suurlähetystö halusi palkata Järveläisen kahden vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen.
”Rekrytoija oli vaikuttunut siitä, että olin ainoa hakija, joka oli lähettänyt videon.”
Järveläinen perusteli alanvaihtoa itselleen sillä, että hän olisi edelleen ”töissä Suomella” – vain kertomassa Suomen tarinaa eri näkökulmasta.
Ihmiset hakevat Yhdysvalloissa rohkeammin töitä
Hakuprosessi kesti noin kaksi kuukautta. Yhdysvaltalaisessa ja suomalaisessa rekrytointiprosessissa ja työpaikkojen hakemisessa Satu Järveläinen näkee kulttuurieroja.
”Usein suomalaiset ajattelevat, että jos kaikki kohdat eivät täsmää työnkuvauksessa, paikkaa on turha hakea. Yhdysvalloissa työpaikkailmoituksessa sanotaan usein kuvauksen olevan suuntaa-antava. Ihmiset hakevat paikkoja rohkeammin.”
Yhdysvaltoihin muuttaminen kävi lopulta kivuttomasti. Järveläinen sai vuokrattua edellisen työntekijän asunnon ja osti tältä myös huonekalut. Asunto oli kohtuullisen hintainen. Yksiöt Washington DC:ssä saattavat maksaa jopa 2 200 dollaria kuukaudessa.
”Muutin kahden matkalaukun kanssa, joissa oli muutama sukkiin kääritty muumimuki.”
Järveläinen on matkustanut teini-ikäisestä lähtien. Kipinä ulkomailla työskentelyyn syttyi jo 17-vuotiaana, nuorisovaihdon kautta Uudessa-Seelannissa.
”Pidän Yhdysvalloissa avoimuudesta ja kulttuurien moninaisuudesta. Ihan erilaisia kohtaamisia kuin Pihtiputaalla.”
Työnantaja auttoi viisumin hankkimisessa
Satu Järveläinen oli kuullut etukäteen pelottelua yhdysvaltalaisesta byrokratiasta, erityisesti paikallisesta maahanmuuttovirastosta. Lopulta työnantaja auttoi viisumin hankkimisessa, ja itse piti hakea ainoastaan Yhdysvaltain sosiaaliturvatunnus.
”Virkailija pyysi anteeksi minulta, koska ei osannut ääntää sukunimeäni”, Järveläinen kertoo.
Ensimmäiset työviikot sujuivat rauhallisesti, Järveläinen istui tavoistaan poiketen kokouksissa hiirenhiljaa. Avokonttoriin tottuneelle toimittajalle oma työhuone tuntui aluksi oudolta.
”Suurlähetystö on turvallinen tapa laskeutua työmaailmaan. Tilanne olisi aivan erilainen, jos menisi yhdysvaltalaiseen yritykseen. Täällä tapaa yllättävän paljon suomalaisia tyyppejä, joita headhuntataan esimerkiksi ajatuspajoihin.”
Järveläinen pitää työssään siitä, että voi käyttää luovuutta, testailla ja kehittää asioita.
”Ensimmäisenä vuonna on epävarma kaikesta, esimerkiksi tapahtumista. Toisena vuonna osaaminen syventyy. Uskon, että kolmantena vuonna on jo mahdollisuus kehittää asioita parempaan suuntaan.”
Suomeen voi aina palata
Satu Järveläinen haluaa kannustaa ja rohkaista muitakin lähtemään maailmalle, jossa suomalaiselle koulutustaustalle ja osaamiselle on kysyntää.
”Työpaikkoja ja erilaisia harjoittelumahdollisuuksia on valtavasti. Suomi odottaa aina, ja sinne voi koska vain tulla takaisin.”
Järveläinen haluaisi tulevaisuudessa tehdä töitä YK:n tiedotuskeskuksessa ja mahdollisesti asua New Yorkissa. Toinen kiinnostuksen kohde on Farm Radio International, ja kolmas haave BBC:n World Service.
”Haluan tulevaisuudessakin päästä hyödyntämään viestintäosaamistani ja tekemään kansainvälisiä töitä median parissa. Haluan yhdistää rakkauttani radioon ja järjestötyöhön.”
Kaikkiaan työ suurlähetystössä on vienyt Satu Järveläistä mielenkiintoisiin paikkoihin.
"Mieleenpainuvin kokemus oli, kun Pihtiputaan likka pääsi ministerivierailun aikana Pentagoniin kättelemään Yhdysvaltain entistä puolustusministeriä James Mattisia."
Lue myös:
Ero ja uusi rakkaus saivat toteuttamaan nuoruuden unelman – Maija, 45, löysi uuden uran Hollannista
Johannes Roviomaa
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Uutiskirje
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
