Onko perinteinen työhaastattelutyyli tullut tiensä päähän? Näistä syistä revolverihaastattelu tärvelee hakijakokemuksen

Moni työnhakija on hikoillut kuumottavissa työhaastatteluissa. Haastaminen on toisinaan paikallaan, mutta yksisuuntainen piinapenkki voisi jo vaihtua tasa-arvoiseksi keskusteluksi, pohtii Duunitorin viestintäjohtaja Aino Salonen.

Haastattelijat tapittavat tuimina pitkän pöydän toisesta päästä. Heitä on monta, ja he istuvat uhkaavassa rivissä. Kun hakija puhuu, pokerinaamoista on mahdoton päätellä, mitä he ajattelevat.

Vastausten jälkeen haastattelijat tykittävät liudan tiukkoja ja uskomattoman vaikeita kysymyksia. Joukossa on sekä työhaastattelujen klassikkoja että hämmentäviä yllätyshyökkäyksiä.

Haastattelussa ei jää riittävästi tai ollenkaan aikaa työnhakijan kysymyksille muuten kuin lopussa, jossa haastattelijoilla on jo kiire seuraavaan tapaamiseen.

Kuulostaako tutulta?

Työhaastattelujen hakijakokemus unohtuu

Jo vuosia on puhuttu, että työnhaku muuttuu hakijalähtöisemmäksi ja että hyvä hakijakokemus rakentaa houkuttelevaa työnantajakuvaa. Tässä ideaalimaailmassa työhaastattelu on kahden kauppa, jossa myös työnhakija saa tietoa työtehtävästä ja työnantajasta – siis selvittää, onko paikka oikea juuri hänelle.

Perinteinen revolverimainen työhaastattelu elää ja hengittää silti vahvasti.

Samaan aikaan moni ala kärvistelee osaajapulassa. Silloin kutsuvan työnantajakuvan ja sujuvan työnhakijakokemuksen merkitys korostuu entisestään. Kun osaajista käy kova kilpa, heitä ei missään nimessä kannata pyytää täyttämään monimutkaista työnhakulomaketta ja kutsua grillattavaksi. (Tosin mielestäni näin ei pitäisi tehdä muulloinkaan.)

Toisinaan käy niin hassusti, että kysytty osaaja päätyy piinapenkkiin vastattuaan headhunterin yhteydenottoon. On todella nurinkurista, jos tässä tilanteessa tapaaminen on revolverihaastattelu. Kun ensimmäinen aloite tulee työnantajan puolelta, on erityisen tärkeää myydä työpaikka kandidaatille. Kun tämän kiinnostus herää, kandidaatin voi toki vielä olla tarpeen myydä oma motivaationsa työnantajalle. Mutta silloinkin tilanteen pitäisi olla ennemmin tasapuolinen työkeskustelu kuin vain hakijaa haastava työhaastattelu.

Tervetuloa yksisuuntaiseen grilliin

Klassikot ovat yleensä klassikkoja syystä, ja näin on varmasti myös ikivihreiden työhaastattelukysymysten kohdalla. Väitän kuitenkin, ettei haastattelija itsekään osaisi vastata useimpiin niistä. Vai mitä heittäisit lonkalta, jos sinulta kysyttäisiin, mikä on suurin saavutuksesi tai epäonnistumisesi?

Geneeriset kysymykset ovat yksinään köyhiä myös siksi, ettei niitä ole muokattu hakijan mukaan. Voisi kuvitella, että hakupapereihin perehtynyt rekrytoija haluaisi kysyä jotain nimenomaan kyseiseltä hakijalta tämän taustaan peilaten.

Grilli on yksisuuntainen. On herkullista kuvitella tilanne, jossa työnhakija hiillostaisi rekrytoijaa samaan tyyliin kuin tämä hakijaa. Työpaikkailmoitus antaa harvoin kattavasti tietoa paikasta, joten olisi luontevaa ja ihanteellista, että haastattelu olisi tasa-arvoinen vuoropuhelu.

Piinapenkin tarkoitus tuntuu toisinaan olevan hakijan virheiden ja heikkouksien löytäminen. Mitä jos lähtokohta olisikin, että työnantaja pyrkii selvittämään haastateltavan vahvuudet?

Revolverihaastattelu on introvertin painajainen

Revolverityyli suosii tietynlaisia persoonallisuuksia. Kuumottava grilli voi saada itsevarman ja temperamentiltaan nopean ekstrovertinkin hermoilemaan, mutta varsinkin moni introvertti punnitsisi mielellään rauhassa vastauksiaan.

Joku saattaa jännittää ja siksi mokata haastattelun, vaikka sopisi mainiosti tehtävään. Ja ripeä ekstroverttikin saattaisi vastata jotain järkevämpää, jos voisi pohdiskella monimutkaista asiaa hetken pidempään.

Eikä kyse ole vain persoonallisuuksista. Kaikenlaiset tyypit arvostavat inhimillisyyttä ja ystävällisyyttä.

Viime vuosina on puhuttu paljon empatian ja psykologisen turvallisuuden merkityksestä työelämässä ja johtamisessa. Miksi samoja asioita ei pidetä yhtä oleellisina työnhaussa? Eikö ymmärtäväinen ja turvalliselta tuntuva ilmapiiri olisi tärkeä myös työhaastattelussa?

Onko haastaminen aina tarpeen?

Grillauksen puolustaja sanoo nyt, että haastattelun idea on haastaa. Ja tilanteessahan selviää, miten hakija toimii paineen alla.

Joo ja ei. Tietyissä työtehtävissä paineen kestäminen ja nopea reagointi on tärkeää, mutta onko revolverihaastattelu paras tapa testata näitä ominaisuuksia? Ja ovatko ne niin tärkeitä kaikenlaisissa työtehtävissä? Useimmat meistä kun eivät ole aivokirurgeja tai pääministereitä.

Toimitusjohtajan on kestettävä painetta eri tavalla kuin vaikkapa ensimmäistä kesätyötään hakevan nuoren. Uskon kuitenkin, että myös kokeneen ja vastuulliseen tehtävään hakevan kandidaatin osaamiseen ja asenteeseen voi tutustua ilman armotonta kuulustelua.

Hyvän haastattelukokemuksen resepti

Jos siis rekrytoit ja haluat tehdä hyvän vaikutelman hakijaan, tässä villi idea: kokeile olla ihan vain mukava. Varmaan kuitenkin haluat haastateltavankin ajattelevan, että työpaikkakin on paitsi dynaaminen ja ajan hermolla myös reilu ja kiva?

Bonusta saat, jos tarjoat tietoa työpaikasta, kuuntelet hakijaa ja annat tälle suunvuoron.

Jos oikein innostut, kysy jotain, josta käy ilmi, että olet tutustunut hakijan taustaan kunnolla. Usein painotetaan, kuinka työnhakijan on tärkeää räätälöidä hakemuksensa työpaikan mukaan ja valmistautua työhaastatteluun huolella. On ihan kohtuullista odottaa samaa myös rekrytoijalta.

P.S. Tarjoa hakijalle vähintään kahvia ja teetä.

Lue myös:

Yksi virhe toistuu työhaastatteluissa työnantajan puolelta – lähes naurettavan helppo tapa parantaa hakijakokemusta

Mitä kysyä työhaastattelussa? Tässä 5 osuvaa kysymystä

Kerrohan itsestäsi! Tätä työhaastattelujen klassiset kysymykset tarkoittavat oikeasti

”Mitä tekisit, jos jäisin huomenna bussin alle?” – työnhakijat paljastavat karmeimmat kokemuksensa työhaastatteluista