Miiru häpesi työttömyyttä niin paljon, ettei kehdannut viedä roskia keskellä päivää – ”Ennen ajattelin, että kyllä hakevalle töitä löytyy”

Miiru Vehkala vaihtoi mielekkäästä työstä toiseen, kunnes töitä ei enää löytynytkään. Työttömyys toi mukanaan häpeän, josta Vehkala päätti vaikenemisen sijaan kirjoittaa blogipostauksen. Silloin hän ei vielä aavistanut, kuinka monen työttömän tunteet tuli pukeneeksi sanoiksi.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 25.9.2019.

"Tapaan pitkästä aikaa vanhan tutun. Aika pian tulee vastaan kysymys, jota pelkään. ’Missä olet nykyään töissä?’ Sukulainen soittaa, ja ei aikaakaan, kun kuulen ’Eikö vieläkään ole löytynyt töitä?’ Tutustun uuteen ihmiseen, ja ihan liian pian puhe kääntyy siihen, mitä teen työkseni. Naapurit ihmettelevät, miten olen kotona keskellä arkipäivää. Eihän tässä enää kohta kehtaa viedä edes roskia muuta kuin aikaisin aamulla tai illalla, siis virka-ajan ulkopuolella."

Miiru Vehkalan viimeisin työsuhde päättyi vuodenvaihteessa. Siitä asti hän on ollut – vaikkei sitä haluaisi edes ääneen sanoa – työtön. Hiljattain Vehkala kyllästyi häpeilemään ja julkaisi LinkedInissä blogipostauksen, jossa kertoi avoimesti työttömyyteen liittyvistä häpeän tunteistaan. 

Vehkala kirjoitti tekstin alunperin tehtävänä työvoimapoliittisessa koulutuksessa, mutta kouluttajan yllytyksestä päätyi julkaisemaan tekstin. Kirjoitus keräsi nopeasti satoja tykkäyksiä, kymmeniä kommentteja ja yhtä monia verkostoitumispyyntöjä. 

”Tarkoitus oli, ettei tekstiä näkisi itseni lisäksi kukaan muu kuin kouluttaja, enkä sitä julkaistessanikaan uskonut, mihin se vielä johtaa. Kommentteja tuli aivan käsittämätön määrä. Nyt uskon, että LinkedInissä voi todellakin verkostoitua, kun on itse aktiivinen.”

Kommenttien määrän lisäksi Vehkala on yllättänyt myös niiden laadusta – viesteistä käy ilmi, että Vehkala on pukenut sanoiksi myös monen muun työttömän kokemukset.

”Olin varautunut siihen, että sieltä tulee sellaista kommenttia, että mitä siellä mariset, mene töihin, kyllä tekevälle töitä riittää. Kaikki kommentit ovat kuitenkin olleet positiivisia ja kannustavia. Tekstini on selvästi koskettanut monia, ja se tietysti tuntuu äärettömän hyvältä.”

Tarjolla vain määräaikaisia työsuhteita

Miiru Vehkala on tehnyt työuransa korkeakoulumaailmassa hallinnollisissa tehtävissä muun muassa opintosihteerinä ja koulutussuunnittelijana. Omien sanojensa mukaan Vehkala on aina ollut myös hieman ”kansainvälisesti vinksahtanut”, mikä on näkynyt myös työuralla. 

Hän kertoo toimivansa enemmän tunteella kuin järjellä, mikä on johtanut välillä poikkeuksellisiin ratkaisuihin. Vuonna 2010 Vehkala irtisanoutui vakituisesta työpaikasta ja lähti kokeilemaan siipiään ulkomaille. 

”Suomeen palattuani olen saanut vain ja ainoastaan määräaikaisia työsuhteita. Nyt kun tässä on ollut työttömänä jonkin aikaa, niin on välillä käynyt mielessä, että kannattiko sinne ulkomaille lähteä. Mutta… Kyllä kannatti!” hän nauraa. 

Työttömyyttä on Vehkalalla on takana nyt lähes 10 kuukautta, eikä tilanteeseen totutteleminen ole ollut toimeliaalle naiselle helppoa.

”Olen tottunut pitämään huolen itsestäni, ollut aina töissä, ja aina olen löytänyt sen seuraavan työpaikan. Olen ehkä myös vähän syyllistynyt siihen ajatukseen, että kyllähän niitä töitä löytyy, kun on valmis hakemaan. Nyt olen joutunut nielemään niitä ajatuksia ja huomaamaan, että ei se aina menekään ihan niin.”

Häpeä iskee arjen kohtaamisissa

"Kuinka valkopesen tämän ajan työpaikkahakemuksissa? Eihän kukaan kunnon kansalainen ole kuukausikaupalla tyhjän panttina, ellei sitten ole ansaitulla vuorotteluvapaalla. Pidempi vapaa on hyväksyttävä silloin kun on käyttänyt sen ajan itsensä kehittämiseen tai vapaaehtoistyöhön. Mutta että työttömänä, se ei sovi minäesitykseeni."

Vehkala kirjoittaa blogitekstissään, ettei kehtaa edes viedä roskapussia virka-aikaan, jotta ei joutuisi selittelemään naapureille, miksi on kotona. Tilanne kuulostaa lähes huvittavalta, mutta häpeän tunne on todellinen. Ennen työttömyyttä harva edes ymmärtää, kuinka suuressa roolissa työ on arjen kanssakäymisissä.

”Aina kun tutustuu uuteen ihmiseen, kääntyy puhe aika äkkiä siihen, että mitä teet työksesi. Miksi me käyttäydymme näin? Olemmeko oikeasti kiinnostuneita vai arvotammeko ihmisiä sen perusteella, mitä he tekevät?” Vehkala pohtii ja myöntää välttelevänsä tilanteita, joissa voi joutua keskustelemaan työttömyydestään. 

”Onneksi häpeä ei kuitenkaan ole vallitseva tunne aamusta iltaan joka päivä. Eihän meistä kukaan käytä päiviään sellaisen miettimiseen, että miksei tuo nyt käy töissä, miksi se toimii noin ja miksi sillä on tuon väriset vaatteet. Itse asiassa hirveän vähänhän me välitetään siitä, mitä toinen tekee.”

Tekemättömyyden polulle on helppo lähteä

Nyt Vehkala on mukana Osaaminen myyntikuntoon -koulutuksessa – siinä samassa, jonka tehtävänä hän kirjoitti blogitekstinsä. Hän toivoo, että koulutus toisi mukanaan työkaluja asiantuntijatyön ja oman osaamisensa sanoittamiseen ja näkyväksi tekemiseen. Toisaalta koulutus tuo myös vaihtelua työttömän arkeen – Vehkala kun ei osaa olla tekemättä mitään. 

”Olen kuitenkin omasta kokemuksesta huomannut, että aika helposti sille tekemättömyyden polulle voi lähteä. On todella helppoa alkaa siirtämään asioita huomiselle, kun ei ole ihan pakko hoitaa niitä tänään. Vaikka olen yrittänyt pitää rytmin ja rutiinin päivissäni, niin olen tunnistanut ajatuksia asioiden huomiseen siirtämisestä. Se on ehkä ensimmäinen merkki siitä, että nyt pitää tehdä ryhtiliike”, Vehkala kuvailee.

Vehkala ei halua elää sitten kun -elämää, eikä suosittele sitä kenellekään muullekaan. Hän toivoo, ettei kukaan odota työttömyysaikana, että elämä alkaa vasta uuden työn myötä. Ehkä juuri siksi hän on löytänyt työttömyysajasta myös myönteisiä puolia.

”Ainakin sen olen oppinut, että kun löydän sen työpaikan, niin varmasti osaan arvostaa sitä, että olen taas yhteiskuntakelpoinen ihminen”, Vehkala sanoo ja naurahtaa. ”Toki tässä on ollut aikaa myös omille harrastuksille ja ystävyyssuhteille, vaikka tietysti varjopuolena on se, että kun ystävät ovat työelämässä, ei heillä ole aina aikaa minua viihdyttää.”

”Toivottavasti myös sellainen epävarmuuden sietokyky on kasvanut. Mutta ei tämä kyllä ole juhlaa ollut.”

”En ole luopunut unelmista”

Työelämäkeskustelua on viime vuosien aikana leimannut ajatus työn mielekkyydestä ja unelmatyön tavoittelemisesta. Miltä tällainen puhe kuulostaa työttömän työnhakijan korvaan? 

”En ole luopunut unelmista. On ollut niitä hetkiä, jolloin ajattelee vain, että nyt ihan mitä tahansa työ. Aika pian tulee kuitenkin sellainen olo, että ei nyt kuitenkaan ihan mitä tahansa”, Vehkala kertoo. ”En osaa määritellä itselleni unelmatyöpaikkaa, tällä hetkellä olisi ihan kiva päästä töihin ylipäätään.”

Vehkala kertoo, että on työttömyysjaksonsa aikana varastoinut reppuunsa valtavasti energiaa. Palkkatyön lisäksi hän haaveilee tulevaisuudessa myös yrittäjyydestä. 

”Kyllähän tällaiseen ohjaukseen ja neuvontaan liittyvä työ on ominta aluettani. Tavalla tai toisella olisi kiva jatkossakin jakaa sitä hyvää, mitä esimerkiksi tämä blogikirjoitus sai aikaiseksi. Ainakin reaktioista päätellen olen onnistunut antamaan ihmisille jotain hyvää”, Vehkala pohtii. 

”Niin kauan kun on unelmia, niin ollaan nenä veden pinnan yläpuolella.”

Lue myös:

Yli 200 suomalaista kertoi tarinansa työttömyydestä – kokemukset pysäyttävät: ”Nielen itkuni pankkiautomaatilla ja naurahdan”

Miten selität CV:n aukot työhaastattelussa? Koostimme selitykset yleisimpiin työttömyysjaksojen syihin

Miira, 22, häpesi työtään postinjakajana – haluaa nyt murtaa tabuja: ”Toivoin, ettei kukaan tuttu tulisi vastaan”

Hanna Lehmusvirta-Riihimäki on tehnyt ja hakenut töitä aina – silti aktiivimalli iski kovaa: ”Ahdistus työn menettämisestä paheni”