Vallitseeko työpaikallasi ”kyttäyksen kulttuuri”? Näin vapaa työaika voisi toimia Suomessa

Joko olisi aika jättää kellokortit historiaan? Vaihtoehtona perinteiselle kahdeksasta neljään -rytmille ehdotetaan nyt vapaata työaikaa – näin se toimisi.

Kukapa meistä tietokoneella työskentelevistä ei joskus eksyisi selaamaan Facebookia, maksamaan laskuja tai unohtuisi katsomaan suloista kissavideota? Niinpä – vaikka moni istuu viikossa 37,5 tuntia toimistolla tuijottamassa näyttöä, ei se tarkoita, että töitä olisi tehty saman verran. 

Toisaalta moni saattaa innostua lukemaan työhönsä liittyvää kirjaa ilta-aikaan tai herätä yöllä kirjoittamaan timanttisen idean ylös. Voidaanko tämä laskea työajaksi? 

Muun muassa näitä asioita pohtivat Halme, Karas, Manninen, Marttinen, Murto ja Teikari kirjassaan Työelämän kapinalliset – Totuuksia kellokorteista ja kahvihuoneista (Otava 2019). Facebookin Ompeluseura-ryhmästä kipinänsä saaneessa kirjassa työelämä halutaan tuoda nykyaikaan – ja työaika, jos jokin, on liian usein jämähtänyt 70-luvulle.

Kirjassa muistutetaan, että siinä missä manuaalista, tuottavaa työtä tehdessä tai vuorotöissä työajan tarpeellisuus ja merkitys on selvä, ei jatkuvasti lisääntyvässä asiantuntijatyössä työajan määrittäminen ole yhtä yksinkertaista – tai edes järkevää. 

Kirjan kirjoittajat uskovat, että työtä tulisi mitata tulosten, ei työtuntien avulla. Tässä artikkelissa esitellään yksi vaihtoehto kellokorteille ja työajanseurannalle: vapaa työaika – näin se voisi toimia käytännössä.

Lue myös: Näin työnantaja saa teettää sinulla töitä »

Merkitystä tulisi olla sillä, mitä saadaan aikaan

Työajalla on luonnollisesti arvonsa, sen myöntävät myös Työelämän kapinalliset -kirjan kirjoittajat. Työaika on väline, joka luo turvaa työntekijälle ja asettaa selkeät rajat sille, milloin työntekijä on työnantajan käytettävissä ja milloin ei. Työnantajan kannalta merkitystä pitäisi kuitenkin olla vain sillä, mitä työpaikalla saadaan aikaa. 

Urakkapalkalla työskenteleville rakennusalan ammattilaisille työn tulos on selkeä konkreettinen mittari. Asiantuntija- ja ajatustyössä tuloksen mittaaminen on luonnollisesti vaikeampaa, ja määrälliset mittarit usein keinotekoisia.

Todennäköisesti työajan mittaukseen tukeudutaan usein edelleen lähes raamatullisesti kellokorttien ja työajanseurannan keinoin juuri siksi, ettei mittamiseen ole löydetty järkevämpiä keinoja.

Työtä kannattaa tehdä tuottavina tunteina

Perinteisesti ajatellaan, että oikein töitä tekevä ihminen aloittaa työpäivänsä virkeänä kello kahdeksan, tauottaa päivänsä sopivasti, syö ravitsevan lounaan puolen päivän aikaan ja työskentelee tehokkaasti kello neljään saakka. 

Oikein töitä tekevä ihminen pyhittää illat vapaa-ajalle ja menee ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa herätä taas seuraavana aamuna. 

Kaikki eivät kuitenkaan tähän rytmiin taivu – paitsi ehkä pakon edessä. Se taas on harvoin hedelmällistä. 

Työpaikkojen olisi aika tunnustaa, että ihmiset toimivat eri tavoin. Siinä missä jollekin säännöllinen kahdeksasta neljään rytmi toimii, on se toiselle täysi katastrofi.

Kuulostaa ehkä itsestäänselvyydeltä, mutta työtä kannattaa tehdä silloin, kun ihminen on tuottavimmillaan. Parhaiten tehokkaimmat tuntinsa tunnistaa luonnollisesti työntekijä itse. Eikä kyse ole vain yksilön mielekkäästä arjesta, sillä tuottavat työntekijät johtavat luonnollisesti myös yrityksen menestykseen. 

Kyttäyksen kulttuuri myrkyttää ilmapiirin

Vapaat työajat eivät tarkoita, että työntekijän tulisi tehdä töitä tai olla tavoitettavissa kellon ympäri. Se ei toisaalta tarkoita myöskään sitä, etteikö työntekijä olisi velvoitettu olemaan tavoitettavissa tai viestimään työskentelystään tiimilleen.

Vapaat työajat herättävät usein huolen siitä, kuka vahtii, että töitä todella tehdään. On selvää, että vapaisiin työaikoihin luottava työpaikka tarvitsee yhteiset pelisäännöt siitä, miten työnteon tavat turvataan ja vältetään työilmapiirin myrkyttävä kyttäyksen kulttuuri.

On pelkästään luonnollista tarkkailla oman tekemisensä lisäksi myös kollegan työskentelyä, mutta toisten vahtiminen pilaa nopeasti koko ajatuksen vapaista työajoista. Vapaissa työajoissa on tärkeää, että jokaisella on aidosti vapaus päättää omasta työskentelyrytmistään tulematta tuomituksi lintsariksi. 

Lisäksi tarvitaan tarvitaan malli siihen, ettei kukaan tee liikaa töitä ja että jokainen saa edelleen palautumisaikansa. Jokainen työntekijä ansaitsee, tarvitsee ja on suorastaan velvollinen viettämään vapaa-aikaa. 

Vapaus ei tarkoita laiskuutta

Vapaus ei tarkoita laiskuutta, muistuttavat kirjan kirjoittajat – oikeastaan päinvastoin. Kun työntekijällä ei ole velvollisuutta olla työpaikalla tiettyyn aikaan, vaatii se työntekijältä uudenlaista kurinalaisuutta. 

Kun työnteko ei ole enää vain aikasidonnaista suorittamista, nousevat itsensä johtamisen taidot arvoon arvaamattomaan. Jos ei tunne omia vahvuuksia ja heikkouksia tai osaa arvioida omaa kuormitustaan, johtavat vapaat työajat helposti ongelmiin. 

Miten omaa työajankäyttöään voisi sitten oppia hallitsemaan ja johtamaan entistä paremmin? Kirjan kirjoittajat suosittelevat ajattelemaan työaikaa projekteina. 

On projekti, siihen kuuluvat tehtävät, mahdolliset deadlinet ja oma rooli projektissa. Kun johtaa omaa projektiaan, johtaa samalla kuin huomaamatta työajankäyttöään, huolehtii asioiden etenemisestä, rytmittää tekemistä ja pitää kiinni sovituista vaiheista. Projektimainen työskentely helpottaa usein myös oman työn tuloksellisuuden seuraamista.

Vapaat työajat vaativat laadukasta johtamista

Vapaammissa työajoissa korostuu erityisesti johtamisen laatu. Huono johtaminen ja vapaat työajat ovat yhdistelmä, joka johtaa lähes väistämättä tehottomuuteen. 

Työelämän kapinalliset -kirjassa painotetaan, että vapaita työaikoja noudatettaessa työntekijän tulee tietää, mitä häneltä odotetaan, mitkä hänen työtehtävänsä ovat ja mikä on hänen vastuunsa oman työn johtamisessa.

Hyvä johtaja osaa keskustella alaistensa kanssa työpaikan toimintatavoista ja odotuksista puolin ja toisin. Parhaassa tapauksessa esihenkilöt antavat työntekijälle tilaa, mutta myös tukevat tätä työajan hallinnassa. 

Luottamuksen ja odotusten tasapaino toimii parhaiten silloin, kun sovitaan yhdessä, mitä ollaan tekemässä. Silloin voidaan vain seurata töiden toteutumista.

Työaika-ajattelun muutoksessa voittavat parhaassa tapauksessa kaikki – työntekijä saa vapauden toimia itselleen ja samalla työnantajalleen tehokkaimmin, eikä ihmisiä kuormiteta turhalla seurannalla. 

Lähde: Halme, Karas, Manninen, Marttinen, Murto & Teikari – Työelämän kapinalliset – totuuksia kellokorteista ja kahvihuoneista (Otava 2019)

Lue myös:

Kuluvatko työtuntisi turhaan sähläämiseen? Tunnista yleisimmät ajanhallinnan ongelmat ja opi priorisoimaan

Oletko työpaikan hyssyttelijä vai riidankylväjä? Nämä opit kannattaa molempien ottaa haltuun – ratkaisu hyvin suomalaiseen ongelmaan

Pomodoro-tekniikka – tomaateilla tehokkuutta ajanhallintaan