Purkutyö on rentoa ja fyysistä hommaa, jossa oman työn jäljen näkee nopeasti. Joonas ja Tarja pääsivät Amikon kautta purkutöihin ilman aiempaa alan kokemusta. Töitä riittää, ja pitkillä päivillä pääsee halutessaan tienaamaan hyvin.
Tämä artikkeli on kirjoitettu Duunitorin haastattelujen pohjalta kaupallisessa yhteistyössä Amikon kanssa.
Amiko hakee parhaillaan purkutyöntekijöitä rakennuspurkuihin – lue lisää ja hae mukaan ≫
Seinäpaneelit lentävät seinästä lattialle, yhteistyökyvytön ovi aukaistaan voimalla. Täällä ei tarvitse liikaa varoa, sillä kaikki mitä näet, revitään kohta irti.
Olemme tulleet Espoon keskuksessa sijaitsevalle purkutyömaalle. Henkilöstöpalveluyritys Amikon kautta näissä hommissa työskentelevät Tarja, 25, ja Joonas, 20, ovat lupautuneet näyttämään, mistä purkutyössä on todella kyse.
Pääsemme kierrokselle vanhaan virastotaloon. Sähköt on jo vedetty poikki, joten kahdenksankerroksisen rakennuksen autioissa käytävissä suunnistetaan otsalampun valossa. Työmaa kuuluu Amikon asiakasyritykselle Purkupihalle.
Nyt menossa on sisäpurku. Joonas osoittaa sormellaan ja listaa kaiken, mitä tästä huoneesta otetaan irti: lamput, sähkölaitteet, johdot, seinäpaneelit, listat, patterit, kattohuovat, äänieristeet… Tämän jälkeen materiaalit lajitellaan tarkasti omiin pinoihinsa.
Purettava virastotalo on yksi lukuisista Purkupihan työmaista. Purkupiha on suomalainen perheyritys, joka tekee massiivi- ja saneerauspurkua valtakunnallisesti.
Joonaksen mielestä on mukavaa, että työtä saa painaa sen kummempia miettimättä tai vaikkapa pintoja varomatta, sillä monesti tilat menevät kokonaan purkuun.
”Ei haittaa, jos jokin asia menee rikki, koska se romutetaan kuitenkin”, Tarja lisää.
Amikon kautta purkutöihin pääsee nopeasti sisälle ilman aiempaa kokemusta
Tarja ja Joonas ovat tehneet Amikon kautta töitä Purkupihalla nyt vajaan vuoden ajan. Ala ei ollut ennestään tuttu, mutta molemmat lähtivät rohkeasti kokeilemaan, kun siihen tarjoutui mahdollisuus:
”Purkutyö myytiin minulle sillä, että täällä on rento meininki, eikä välttämättä niin tarkkaa kuin vaikka raksalla. Se on pitänyt paikkaansa”, Joonas sanoo.
Ahkerille tekijöille töitä onkin sittemmin riittänyt. Tarjan mielestä Purkupihan porukkaan on ollut helppoa päästä mukaan: ”Ei erotella, oletko vakiporukkaa vai vuokratyötä, mies tai nainen. Ihan samoja työtehtäviä tehdään ja samalla asenteella ollaan liikenteessä”, Tarja kuvailee.
Sisäpurun lisäksi purkutehtäviä löytyy esimerkiksi tikun keruusta, jossa muovit, puutikut ja muut materiaalit kerätään erilleen kaivinkoneen hajottaman betonin seasta. Vesimiehen tehtävissä puolestaan huolehditaan vesiletkun avulla siitä, ettei betoni pääse pölyämään työmaalla.
Purkupihan vastaavan työnjohtajan Matti Purhon mielestä purkutyö sopii oma-aloitteiselle työhön tarttujalle. Siihen ei edellytetä aiempaa kokemusta purku- tai rakennustöistä, mutta hyvää asennetta työhön senkin edestä.
”Meillä annetaan mahdollisuus ja vapaus oman työn tekemiseen, koskaan ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Tätä tehdään yhdessä, mutta jokainen vastaa omasta sorkkaraudastaan”, Matti sanoo.
Joustavat työajat – pitkää tai lyhyttä päivää, tarpeen mukaan
Vapauteen kuuluu myös mahdollisuus vaikuttaa paljon siihen, miten paljon töitä haluaa tehdä. Pääsäntöisesti purkutöissä tehdään nelipäiväistä viikkoa maanantaista torstaihin. Pidemmät työpäivät mahdollistavat kolmipäiväisen viikonlopun.
Joonas kertoo tekevänsä maanantaista keskiviikkoon usein pidempiä, noin 10–12 tuntisia päiviä. Lisätöitä voi halutessaan tehdä omien menojen ja jaksamisen puitteissa. Ylityöt ja lisät näkyvät palkkakuitissa mukavasti.
”Töitä on kyllä riittänyt. Mutta pitkiin päiviin on tottunut nopeasti, ja se on kiva, että perjantai on vapaa. Sitten on aikaa kaikkeen muuhun.”
Tarjalle työajan joustot ovat helpottaneet arkea merkittävästi: ”Vuoroviikkovanhempana teen joka toinen viikko vähän lyhyempää päivää, suunnilleen 7 tuntia päivää pojan päivähoitoaikataulujen mukaan. Sitten joka toinen viikko pystyn painamaan pidempää, noin 11 tuntista päivää. Tämä sopii minulle oikein hyvin.”
Purkutöissä työn tuloksen näkee ja tuntee
Purkurauta, tuttavallisemmin sorkkarauta, kulkee tottuneesti Joonaksen olalla. Se on tässä työssä tärkein väline. Nyt se kuitenkin laitetaan hetkeksi sivuun, sillä vuorossa on kalusteiden tyhjennys ulos rakennuksesta.
Tarja heilauttaa hyllykön ikkunasta jätelavalle tottunein ottein. Tarjan mielestä purkutöissä pärjää peruskunnolla hyvin. Tehtävät vaihtelevat työpäivän aikana paljon ja niihin voi itse vaikuttaa.
Parasta on työstä syntyvä tulos. Päivän huhkimisen jälkeen näkee todella näkee, mitä on saanut aikaan. Jäljellä ovat pelkät seinät, ja nekin kolataan pian Bobcatilla alas.
”Siitä tulee hirveän hyvä fiilis, kun näkee sen oman työn jäljen. Ja tietenkin se tunne kun päivän jälkeen pääsee kotiin. Sohvalle lösähtäessä tietää, että on tehnyt töitä, eikä vaan istunut tuolilla”, Tarja sanoo ja nauraa.
Lue myös
Vilma Flinkman
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
