Cleber jätti hyväpalkkaisen työn koodarina unelmansa vuoksi – laittoi kaikki säästöt peliin: ”Riski oli suuri”

IT-asiantuntija Cleber Gonçalves ihastui Suomeen reppureissullaan ja muutti maahan asumaan. Kun koodaaminen alkoi riittää, hän perusti suosituksi nousseen Coolhead-pienpanimon.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 29.5.2021.

Vappuna Helsinkiin avautui uusi käsityöolutbaari ja kauppa, kun Tuusulassa aiemmin toiminut Coolhead-panimo avasi ovet Viikissä. Avajaisten auringossa käyskenteli iloinen mies, jonka matka menestyväksi olutyrittäjäksi on sisältänyt monta käännettä.

Tarina alkaa São Paulon miljoonakaupungista Brasiliasta.

Cleber Gonçalves halusi lukion jälkeen kahta asiaa: opiskella biologiaa tai ostaa moottoripyörän. Opiskelupaikka löytyi, mutta pyörä voitti, ja muutama vuosi kului mukavasti kaksipyöräisellä.

Oli vuosi 1995, kun Gonçalves huomasi kulkiessaan erään yliopiston ohi, että pääsykokeet tietojenkäsittelytieteeseen olivat käynnissä. Hän oli pärjännyt aina tietokoneiden kanssa ja päätti tarttua tilaisuuteen – ja opiskelupaikka aukesi.

Gonçalves aloitti brasilialaiseen tapaan työt jo opintojen aikana, ja valmistumisen jälkeen hommia riitti. Hän hoiti palvelimia graafisen alan yrityksessä useamman vuoden, kunnes väsyi.

”Tietokonehommista maksettiin ihan hyvin, ja päätin lähteä reppureissaamaan Eurooppaan pariksi kuukaudeksi; Espanjaan, Ranskaan ja Italiaan”, Gonçalves sanoo.

”Ajattelin, että Suomessa on kaduilla jääkarhuja”

Tien päällä seikkailu piteni, ja maita tuli lisää. Suomeen Gonçalves jäi vähän pidemmäksi aikaa, kunnes päätti palata kotiin – vain hetkeksi, kuten pian kävi ilmi.

”Suomeen jäi yksi nainen, joka houkutteli minua takaisin.”

Gonçalves palasi. Vaikka suhde ei kestänyt, hän päätti silti kokeilla, millaista olisi asua hieman pidempään Euroopassa. Ensimmäiset ennakkoluulotkin olivat jo karisseet.

"Kun tulin ensi kertaa Suomeen, ajattelin että täällä on kaduilla pingviinejä ja jääkarhuja, ja ihmiset ovat kuusi kuukautta sisällä, kun lumi tukkii ovensuut. Tiesin vain, että Linus Torvalds on Suomesta, koska olin käyttänyt paljon Linuxia ja ihailin häntä."

Suomessa inhimillisempi työkulttuuri

Gonçalves teki aluksi tiskarin ja siivoojan töitä, mutta pääsi lopulta oman alansa tehtäviin. Silloin elämänlaatu parani.

”Tienasin 2–3 kertaa enemmän kuin Brasiliassa, mutta tein vähemmän töitä”, hän sanoo.

Suomessa työpäivät olivat lyhyempiä ja työpaikat paremmin organisoituja kuin Brasiliassa.

”Kun olin tehnyt päivän tehtävät, aikaa jäi vaikka ulkoiluun”, Gonçalves muistelee. 

São Paulon liikenteessä työmatkaan kului helposti puolitoista tuntia suuntaansa, ja työpäivät olivat pitkiä. Niiden jälkeen jaksoi enää mennä työkaverien kanssa oluelle odottelemaan, että ruuhka hiljenee ja pääsee kotiin nukkumaan.

Suomessa Gonçalves oli ensin töissä konsulttifirmassa, mutta perusti pian oman yrityksen, jonka kautta toimi konsulttina monille yrityksille.

Hän palasi vielä kerran takaisin Brasiliaan ja sai töitä, mutta kaipasi Suomen työkulttuuria, ja sitä pientä haastetta, joka tulee vieraan kulttuurin parissa asumisesta. Niinpä hän palasi Suomeen.

Viimeisin iso asiakas Gonçalvesilla Suomessa oli Nokia, jolle hän teki hommia niihin aikoihin, kun Nokia myi puhelinliiketoimintansa Microsoftille.

”Silloin ajattelin, että työt voivat loppua, pitää keksiä jotain muuta.”

IT-alalta oluen pariin

Gonçalves oli kyllästynyt tekemään aineetonta työtä, koodaamista. Olisi kivaa nähdä oma kädenjälki ja hikoilla rahan eteen, hän tuumi. 

Gonçalves teki ja joi ystävänsä kanssa kotiolutta niin paljon, että sitä olivat kaikki paikat täynnä, ja laatukin tuntui olevan kohdallaan.

”Ajattelin, että miksi en yrittäisi myydä sitä ja lähtisi uuteen seikkailuun.”

”Tiesin että riski oli suuri, ja päätös voi olla tyhmä, koska Suomi on alkoholin myynnin sääntelyssä tiukka”, Gonçalves sanoo.

Panimon perustaminen on kallista: alkuinvestointi nousee helposti yli 200 000 euroon. Gonçalves kuitenkin näki, että käsityöolut oli kasvava markkina, ja halusi mukaan.

”Ajattelin, että pahimmassa tapauksessa menetän kaikki säästöni, mutta ei sen pahempaa.”

Panijan vaikea alku

Parin vuoden ajan Gonçalves suunnitteli ja valmisteli panimoa ja teki puolipäiväisesti konsultin töitä. Lupahakemuksien kirjoittamisessa meni puolisen vuotta.

Firman hän laittoi pystyyn vuonna 2014, ja pari vuotta myöhemmin hänellä oli Tuusulassa oma tila ja yksi tankki, jolla hän teki yhden oluen kuukaudessa.

Ensin hän ajatteli myydä oluen itse. Hän oli jo Suomen kansalainen, ja kielikin alkoi jotakuinkin kulkea, joten Gonçalves tarttui puhelimeen ja alkoi soitella baareihin.

”Sanoin puhelimeen suurin piirtein, että ’Olen panija. Panen olut Tussulassa. Haluatko ostaa sen?’”

Kaikki nauroivat ja löivät luurin korvaan, eikä Gonçalves ymmärtänyt, mikä oli vialla. Lopulta yksi vastaaja nauroi ensin ja selitti sen jälkeen, mitä ”paneminen Tussulassa” myös tarkoittaa.

”Silloin tajusin, että tarvitsen apua.”

Coolhead haluaa olla vihreä panimo ja hyvä työnantaja

Panimolle palkattiin vähitellen lisää väkeä, hankittiin lisää laitteita ja lisää tilaa. Kahden vuoden päästä liiketoiminta saatiin kannattavaksi, minkä jälkeen Gonçalves pystyi maksamaan itselleenkin palkkaa, ja IT-hommat saivat jäädä.

Nyt Coolheadilla on töissä Gonçalvesin lisäksi 13 henkeä, ja jos Viikin baari menestyy, lisää voidaan palkata. Hän haluaa panimosta miellyttävän työpaikan.

”Toistaiseksi kaikki vakituiseen työhön meille tulleet ovat edelleen talossa.”

Yrityksen kasvaessa Gonçalves haluaa antaa palkankorotuksia, ja jo nyt henkilökunnalla on mahdollisuus ostaa yrityksen osakkeita.

”Minulle on tärkeää, että olemme yhdenvertainen työnantaja”, Gonçalves sanoo.

Häntä on häirinnyt se, että töihin hakee melkein pelkästään miehiä. Nyt balanssia on saatu vähän korjattua, ja mukaan on saatu muutamia naisiakin.

Toinen hänen arvojensa mukainen kehityskohde on kestävyys. Gonçalves haluaisi tehdä panimosta hiilineutraalin, mutta se ei ole helppoa.

”On halvempaa tehdä likaisesti.”

Erikoistuminen on tärkeää

Käsityöolutmarkkina kasvaa edelleen, ja uusia panimoja perustetaan tiuhaan. Gonçalvesin mukaan markkinoilla on tilaa uusille yrittäjille, mutta kilpailu on koventunut, ja tulokkaiden olisi hyvä löytää oma lokeronsa.

Coolheadin erikoistumisalana ovat olleet hapanoluet. Gonçalvesin mukaan Coolhead oli ensimmäinen käsityöläispanimo Suomessa, joka alkoi tehdä ja myydä moderneja sour-oluita kaupallisesti.

”Jotkut baarimikotkin sanoivat aluksi, että olut oli mennyt pilalle, se oli hapantunut”, hän muistelee.

Trendi oli kuitenkin jo alkanut muualla Euroopassa, ja pian Coolheadin suuta mutristavat hapanoluet alkoivat käydä kaupaksi. Niiden avulla yhtiö pääsi kasvuun, ja edelleen noin 70 prosenttia panimon tuotannosta on hapanta. 

”Uuden mikropanimon kannattaa erikoistua ja käyttää sitä kasvun ja tilan valtaamisen työkaluna”, Gonçalves vinkkaa.

Laatuvaatimukset ovat nykyään kovemmat kuin viisi vuotta sitten.

”Ennen riitti, että teki kohtuullista olutta ja oppi matkalla. Nyt pitää tulla markkinoille valmiilla tuotteilla. Mutta on menestyminen edelleen mahdollista.”

Lue myös:

Heikki Ylinen vaihtoi menestyvän koodarin uran olueen – kohtaaminen lapsuudenystävän kanssa oli käänteentekevä

Tärkeä oivallus sai Arttu Muukkosen palaamaan kotikaupunkiinsa – nyt hän valmistaa Suomen parasta kahvia Lappeenrannassa: ”Kuin unelmien Berliini”

Jussi Niemelä kyllästyi työhönsä ja päätti ottaa ison riskin – alanvaihto kannatti: ”Olin jo jättämässä koko leikin kesken”