Isä sai potkut ja alkoi juoda, asuntolainan korko nousi 20 prosenttiin… Satu ja muut laman lapset jakavat hurjat kokemuksensa

Särkyviä perheitä, pulloon tarttuvia vanhempia, menetettyjä töitä ja koteja. Kattava uutuuskirja Laman lapset kertoo, millaista oli kasvaa 1990-luvun laman synkimpinä vuosina ja millaiset jäljet kriisi jätti.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 8.10.2021.

Huumeruiskut koulun pihassa. Ikivanhat, moneen kertaan kierrätetyt koulukirjat. Kavereiden hulppeat kodit, jotka vaihtuivat pienempiin, ja vanhemmat, jotka jäivät työttömäksi ja vaihtoivat pakon edessä alaa. Ala-asteikäiset, jotka saivat alkoholimyrkytyksen. Kaupoista varastelevat lapset. Kirpputorilta ja roskalavoilta löydetyt leikkiaarteet. Mystinen markan kellutus.

Tällaisia muistoja minulla on lama-ajalta ja sen jäljiltä. Lisäksi elämää 1990-luvun Helsingissä väritti jokin abstraktimpi: kova ja kylmä ilmapiiri. Unelmien särkyminen ympärillä ei ole omiaan lisäämään tulevaisuudenuskoa. Lama kristallisoi monelle, että kaiken voi menettää hetkessä.

Lamavuosina kasvaminen määrittää myös suhdetta rahaan. Vanhempieni avioero osui laman keskelle. Siksi he joutuivat myymään omistusasuntonsa hurjalla tappiolla, kun kummallakaan ei ollut varaa jäädä siihen.

Opiskeluaikana karsastin opintolainaa ja paiskin töitä tauotta teinistä asti. Emmin pitkään aikuisena asunnon ostamista, eikä yrittäjyys ole innostanut. Uskon, että velan karttelu ja varovaisuus työmarkkinoilla johtui lapsuudesta lama-Suomessa.

Synnyin vuonna 1987, joten kuulun ikäluokkaan, jota käytetään monesti uutisoidussa suomalaistutkimuksessa esimerkkinä laman lapsista. Artikkelit nostavat usein esille sen, miten paljon mielenterveysongelmia ikäpolvellani on.

Suomen synkkä 1990-luvun lama ajoittui vuosiin 1990–1993, mutta sen seuraukset varjostivat ihmisten elämää vielä pidempään. Useissa viime vuosien romaaneissa ja tietokirjoissa ääneen pääsevät kaltaiseni, jotka ovat kasvaneet lamavuosina.

Yksi niistä on Sanna Kajander-Ruuthin tuore tietokirja Laman lapset – mitä meille tapahtui? (S&S 2021). Tämän artikkelin kursivoidut lainaukset ovat otteita kirjassa julkaistuista haastatteluista.

Kriisiä edelsi kasarin kulutusjuhla

Eräs uutuuskirjan haastateltavista on Suvi Vaarla, joka on kirjoittanut aiheesta myös vangitsevan ja huolella taustoitetun Westend-romaanin (WSOY 2019). Se kuvaa 1980-luvun kulutusjuhlan kääntymistä 1990-luvun tragediaksi.

"Ajattelen, että hyvinvointiyhteiskunnan suuri tarina
päättyi lamaan. Siihen asti oli ajateltu, että kaikkia yhteiskunnan jäseniä voidaan auttaa", Vaarla pohtii Laman lapsissa.

Itse en muista 1980-luvun nousukautta. Laman lapset kuvaa sitä aikana, jona suomalaiset ostivat isoja taloja, matkoja, merkkivaatteita, maasturiautoja ja kesämökkejä. Koteihin ilmestyi uusia jännittäviä hyödykkeitä, kuten VHS-kasetteja, leipäkoneita, mikroja, solariumeja ja vesisänkyjä. Lapsi saattoi aloittaa hintavan harrastuksen, kuten baletin, ratsastuksen tai laskettelun.

Optimistinen ilmapiiri sai yksilöt ja yritykset velkaantumaan.

"Esko Aho on muistellut aikaa eräänlaisena kollektiivisena harhana. Hän kirjoittaa, että rahaa riitti kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin. Hulluimmatkin ideat löysivät rahoittajansa. Jos yksi pankki kieltäytyi, aina löytyi toinen, jolle heikompikin asiakas kelpasi", Kajander-Ruuth kuvailee.

Tunnelma kodeissa tulehtui

Vuonna 1990 talouskasvu hyytyi ja syöksykierre alkoi. Laman lapset kuvaa, miten tunnelma kodeissa kiristyi.

Isä oli luonnostaan säästäväinen, äiti alttiimpi kuluttamaan. Tästä aiheutui rahariitoja ja epävarmuutta. Ilmapiiri kotonamme tulehtui vähitellen. Paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei äidin yrityksellä mennyt lainkaan niin hyvin kuin päällepäin näytti. Lainan määrä kasvoi koko ajan, ja korot nousivat. Samoihin aikoihin isäni alkoi sairastella. Vähitellen elämämme muuttui sumuiseksi ja ahdistuneeksi, selviytymistaisteluksi päivästä toiseen. – Suvi Vaarla

Lamavuosina rahavaikeudet ja työttömyys repivät vanhempien hermoja, hajottivat parisuhteita, aiheuttivat itsemurhia ja lisäsivät perheväkivaltaa.

Asuntolainamme korko oli yhtäkkiä noussut pariinkymmeneen prosenttiin. Samaan aikaan isä irtisanottiin työstään vakuutusyhtiössä ja alkoi juoda. Hänen pinnansa alkoi kiristyä, käsi pusertua yhä useammin nyrkkiin. – Satu Taavitsainen

Ongelmien kanssa jäi yksin, eivätkä yhteiskunnan turvaverkot ottaneet kiinni.

Puhumattomuuden kulttuuri syvensi traumoja. Sen sijaan että olisi varattu aika terapeutille, mentiin ostamaan Alkosta pullo kossua. Hinnan maksoivat läheiset. – Satu Taavitsainen

Oli järkytys, kun isäpuolen laukut odottivat eräänä aamuna pakattuina ulko-ovella. Hän otti ja lähti tuosta vain, tuli ero. Muistan hämärästi pari edeltänyttä tilannetta, kun äiti löysi kotoa epämääräisiä kuitteja ja laskuja, jotka olivat jääneet maksamatta ja erääntyneet. Siitä aukesi iso vyyhti huonosti hoidettuja raha-asioita. Rahaa ei yksinkertaisesti ollut. Eron aikoihin kaatui isäpuolen firma. – Johanna Löyttyjärvi

Lapsuuttani varjosti vanhempieni alkoholinkäyttö ja toistuva riitely. Varhaisina vuosinani kotona poltettiin tupakkaa aamusta iltaan. Hirveä sininen käry täytti tuohon aikaan asunnot ja jopa autot, vaikka lapsia olisi ollut kyydissä. – Pia Lahti

Eräs kirjan haastateltava kertoo, miten menestyvä perhe ja isän tahto takoa lisää rahaa johti lopulta poliisin tyhjentämään kotiin, isän lahjussyytteisiin ja jättivelkaan.

Äiti otti tapahtuneen todella raskaasti. Hän ei enää mennyt töihin, vaan sulkeutui neljän seinän sisään ja alkoi juoda. En muista, että olisimme saaneet apua ystäviltä, sukulaisilta tai yhteiskunnalta. Päinvastoin – ihmiset kaikkosivat ympäriltä ikään kuin huono onni olisi tarttuvaa. – Jussi Andelin

Lopulta alkoholismi tappoi äidin.

Velkahelvetti jatkui vuosikymmeniä

Korot nousivat, konkursseja kasaantui. Kun lama syveni, yhä useampi menetti työnsä, asuntonsa tai yrityksensä.

Äidin yritys oli pakko lopettaa kannattamattomana. Valuuttalainan aiheuttamaa velkaa jäi niin paljon, että sen takaamiseen käytetty kotimme oli pakko myydä pilkkahinnalla. – Suvi Vaarla

Äitini on myöhemmin kertonut, miten ahdistavia neuvottelut tylyn ulosottomiehen kanssa olivat. Äitini osuudeksi veloista jäi noin miljoona silloista markkaa. – Kaarina Kindstedt

Velkojen takaaminen suisti läheisiäkin vuosikymmenten piinaan.

Eno alkoi kierrellä sukulaisissa ja tutuilla, kysellä eri puolilta allekirjoituksia lainojensa takauspapereihin. Erityisen hanakasti hän penäsi takauksia vanhemmiltani, varsinkin äidiltä. Eno ilmestyi lappuineen siskonsa työpaikalle usein juuri lounasaikaan, kun siellä oli kaikkein kiireisintä, eikä äiti ehtinyt syventyä siihen, mihin nimensä oikeastaan laittoi. – Tiina Piilola

Piilola kertoo, miten isä ja äiti joutuivat maksamaan velkoja pienistä palkoistaan parinkymmenen vuoden ajan. Myös suku hajosi velkariitojen vuoksi: perhejuhlat lakkasivat, eikä tiettyjä sukulaisia enää edes moikattu.

Rahavaikeuksien seuraaminen jätti jälkensä laman lapsiin: Osasta tuli holtittomia rahankäyttäjiä, ja osasta kaltaisiani ylivarovaisia, jotka karsastavat yrittäjyyttä ja velkaa. Lapsuuden traumojen vuoksi raha-asiat voivat saada hätääntymään aikuisena.

Perheiden arjet eriytyivät

Muistan myös, kuinka kotiin haettiin kylältä EU:n ruokatukikasseja. Ihmettelin, kuinka ruokaa tuolla tavalla vain ilmestyi ja kurkistelin kasseihin, joissa oli Myllyn paras -makaronia, vehnäjauhoja, nöttköttiä ja näkkileipää. Mieleeni ei juolahtanut, että avustusta saivat nimenomaan köyhät perheet. – Joonas Pesonen

Osalle oli myös kristallinkirkasta, että oma perhe on köyhä suhteessa muihin. Omassa kodissa ei välttämättä ollut ruokaa jääkaapissa, kun taas kaverin kotona oli uima-allas. Vertailu muihin oli omiaan voimistamaan häpeää ja huonommuuden tunnetta.

Ihmisten kohtalot eriytyivät: oma perhe saattoi menettää kaiken, kun taas kaverin arjessa ei muuttunut mikään. Osa myös hyötyi lamasta esimerkiksi ostamalla pakon edessä myydyn asunnon pilkkahinnalla.

Erot muistan itsekin: Näin niin hulppeita koteja kuin ahtaasti asuvia perheitä. Turvallisia koteja ja toisaalta koteja, joissa omiin ongelmiinsa uppoutuneet vanhemmat eivät välittäneet pätkääkään, missä lapset liikkuivat.

Kenties näiden erojen vuoksi lama ei ole kaikkien sen aikana kasvaneiden joukossa yhtä voimakas muisto. Jos vaikeuksia ei ole kohdannut henkilökohtaisesti, ne eivät ehkä ole painuneet mieleen.

Liian aikaisin loppunut lapsuus

Lapsen hätä saattoi jäädä huomioitta, kun aikuiset olivat syventyneet ongelmiinsa. Kukaan ei välttämättä selittänyt, mitä on meneillään, mutta lapsi aistii kriisin.

Lapsia huoletti, miten aikuiset pärjäsivät sekä mistä saataisiin ruokaa pöytään ja katto pään päälle. Laman vuoksi moni lapsi ja nuori joutui kantamaan turhan paljon vastuuta. Oli yleistä, että alaikäiset tekivät töitä koulun ohessa ja että nuoret muuttivat varhain pois kotoa.

Nyt aikuisena olen miettinyt sitä, että koti hajosi tulevaisuuteni kannalta ratkaisevaan aikaan. Äidin ja isän tuki lakkasi ja jouduin olemaan liian aikuinen liian varhain. – Jussi Andelin

Esikoisena jouduin taakankantajaksi ja vastuun jakajaksi. Muistan usein teini-ikäisenä vahtineeni nuorempia sisaruksiani, kun äiti oli iltavuorossa ja isä kotona ympäripäissään. – Satu Taavitsainen

Koska vanhemmilla ei ollut enää yhtään rahaa, jouduin ammattikoululaisena ottamaan opintolainaa, jotta saimme kaksion yhtiövastikkeet maksettua. Menetimme silti pankille sekä asunnon että perheen auton. Mummo ja pappa joutuivat ottamaan omiin nimiinsä uuden, ison lainan, jotta he eivät olisi takauksensa takia joutuneet luopumaan maatilastaan. Muistan mummon epätoivoiset puhelut, joihin ei suostunut vastaamaan meillä kotona kukaan muu kuin minä. Piti ymmärtää paljon asioita ja toimia aikuisten välikätenä ja viestinviejänä. – Pia Lahti

Kun vanhemmat riitelivät, vein veljeni yläkertaan ja painoin tyynyt heidän korvilleen. – Meri Valkama

Olisin itse tarvinnut tukea, mutta jouduin tukemaan vanhempiani. Monessa suhteessa lapsuuteni loppui todella aikaisin. Myöhemmin olen tavannut ihmisiä, joilla on ollut lapsuudessa samankaltaisia kokemuksia. Perusturvallisuuden horjahtamisen seurauksena sieluun jää tietynlainen vakavuus, tunne jonkin jäämisestä kesken. – Suvi Vaarla

Moni kirjan haastateltavista kokee, ettei laman vaikutuksista ole puhuttu tarpeeksi ja etteivät kriisistä kärsineet ole saaneet tarpeeksi tukea. Kirja on siis tärkeä keskustelunavaus.

Säästyin itse järkyttävimmiltä kokemuksilta, mutta ymmärsin Laman lapsia lukiessa, että moni muistoni ja tunteeni on samanlainen kuin muilla lamavuosina kasvaneilla. Kirja tarjoaa varmasti vertaistukea monelle – ja toisaalta avaa vaikeaa aikaa niille, joita se ei ole koskettanut tai jotka eivät ole sitä eläneet.

Lue myös:

Yli 200 suomalaista kertoi tarinansa työttömyydestä – kokemukset pysäyttävät: ”Nielen itkuni pankkiautomaatilla ja naurahdan”

Yli 170 000 suomalaisen palkka ei riitä elämiseen – Veli-Matti, 25, kertoo, millaista on työssäkäyvän köyhän arki

Päivi sammui toimistolla ja heräsi tiputuksesta – työssäkäyvät alkoholistit kertovat tarinansa