Mummonikin on sosiaalinen muttei sovi meille töihin – Aki Ahlroth lataa suorat sanat työnhaun ja rekrytoinnin kliseistä

Miksi sosiaalinen voi pärjätä paremmin isoäitinä kuin työntekijänä? Miksi naureskelemme kliseille, mutta kirjoittelemme niitä itse pää märkänä? Aki Ahlroth pohtii kolumnissaan, miksi rekrytointi ja työnhaku saavat fiksut ihmiset toimimaan urposti.

Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran 28.9.2017.

Mikä yhdistää työnantajia ja työnhakijoita? Ainakin se, että molemmat turvautuvat kaikkein väsyneimpiin kliseisiin kuvaillessaan itseään.

Kun rekrytoivan organisaation korkeakoulutettu HR-koordinaattori ryhtyy hakkaamaan työpaikkailmoitusta nettiin, hänen normaalisti 20 000 sanaa käsittävä sanavarastonsa suppenee hetkessä kahteensataan.

Vaatimusoksennus, joka myös työpaikkailmoituksena tunnetaan, koostuu edelleen adjektiiveista, joille naureskeltiin jo kaksikymmentä vuotta sitten.

Asia kyllästyttää minua jo siinä määrin, että mieleni tekisi kivuta dynaamisin askelein näköalapaikalle ja heittäytyä sieltä pää edellä alas.

Lue myös: Mikä ihmeen näköalapaikka? Tätä työpaikkailmoitusten kuluneet vaatimukset ja lupaukset tarkoittavat oikeasti

Faktat työstä jäävät pöhinän jalkoihin

Työpaikkailmoituksissa maalataan usein työnantajan kulttuurista kuvaa, jossa ei kuohuviinilasien kilistelyltä ja säkkituolilla löhöilyltä riitä aikaa työnteolle. Meillä on hyvä meininki ja maailman parhaat työkaverit!

Yrityksen verkkosivuilta löytyvässä videossa Pyry-Petteri skeittaa toimitusjohtajan työpöydällä ja heittää pomonsa kanssa yläfemmat kesken ollien. Kukaan ei vaivaudu kuitenkaan kuvailemaan, mitä työtä yrityksessä tehdään vai tehdäänkö mitään.

Palkka on kilpailukykyinen siinä mielessä, että aina löytyy jokin kälviäläinen puhelinmyyntifirma, joka maksaa vielä huonommin.

Kaikki ovat energisempiä kuin peruskoulun pihalla tärisevin käsin pokémoneja jahtaavat ES-jonnet.

Myyntiäkään ei tarvitse tehdä, sillä inbound-markkinoinnin perusteet opiskellut myyntijohtaja on valinnut strategiaksi aggressiivisen odottamisen.

Tyypillinen työnhakija on kuin mummoni

Myös työhakemustaan rustaavalle työnhakijalle tapahtuu kummallinen taantuminen, kun hän päätyy kuvailemaan itseään täsmälleen samoilla adjektiiveilla kuin kaikki muutkin hakijat.

Jonkin häiriintyneen teorian mukaan työpaikkailmoitusta kirjoittaessa pitää vaikuttaa huonolta markkinoijalta, joka ei erotu edes makuuhuoneensa tapetista.

Tyypillinen työnhakija on sosiaalinen, ihmisten kanssa hyvin toimeentuleva ja pirteä. Eli tismalleen samanlainen kuin mummoni, josta ei kuitenkaan ole – ainakaan nyt yli 80-vuotiaana – startup-yrityksen asiakaspalveluvastaavaksi.

Rehellisesti sanottuna paljon hauskempaa olisi lukea hakemusta, jossa hakija kertoo olevansa sisällä viihtyvä, introvertti vampyyri, joka rakastaa A-verityypin asiakkaita.

Lue myös: Oletko sinäkin sortunut näihin? Katso työhakemusten pahimmat kliseet – ja miten erotut joukosta

Erottautuminen ei ole luovien alojen yksinoikeus

Minulle kerrottiin joitakin vuosia sitten absoluuttisena totuutena, että vain luovilla aloilla suvaitaan massasta erottuvia työhakemuksia.

Kymmenen vuotta rekrytointeja tehnyt henkilö on niin turtunut työhakemuksiin, etteivät korkeakoulun asiakirjamallin mukaan tehdyt tönkköhakemukset saa viisaria värähtämään. Tällaisen elämänhalunsa jo vuosikausia sitten menettäneen kyynikon voi kuitenkin herättää tekemällä asiat toisin.

Jos siis jokin kuulostaa kliseeltä omissakin korvissasi, jätä se hemmetti soikoon pois hakemuksestasi.

Mikäli rekrytoija on lukenut saman fraasin kahdessa tuhannessa hakemuksessa, seuraava voi saada kamelin selän katkeamaan. Työnhakijan on pystyttävä erottautumaan alasta riippumatta. Muuten on tuomittu loppuiäkseen ehkä-pinoon.

Huonot työpaikkailmoitukset tuottavat huonoja hakemuksia

Työnantajilla on kliseiden selättämisessä iso vastuu.

Niin kauan kun rekrytoijat kilpailevat siitä, kuka pystyy kirjoittamaan uuvuttavimman työpaikkailmoituksen, työnhakijatkin katsovat olevansa oikeutettuja olemaan kuolettavan tylsiä ja välttelemään heittäytymistä.

Värikästä ja persoonallista työpaikkailmoitusta on mukavaa lukea, kunhan se keskittyy kuvaamaan itse työtä, eikä ulkoammatillista hapatusta.

Itse olen tällä hetkellä siinä mielessä onnellisessa asemassa, että satun työskentelemään katutasolla sijaitsevassa toimistossa. Tällöin näköalapaikalta heittäytymisestä voi hyvinkin selvitä hengissä.

Kaipaatko apua työpaikkailmoituksen kirjoittamiseen? Katso vinkit täältä tai ota yhteyttä asiantuntijoihimme!

Lue myös:

Seitsemän syytä, joiden vuoksi viisikymppinen ei työllisty

”Kloonaaminen” on yleinen virhe rekrytoinnissa – näin vältät kalliiksi käyvät kompastuskivet

Työhakemus helvetistä – tämä klassinen virhe pilaa mahdollisuutesi