Maailmalle voi lähteä töihin myöhemminkin kuin nuorena. Ero pitkästä parisuhteesta sai nelikymppisen Maija Selkämön punnitsemaan elämäänsä ja suuntaamaan ulkomaille. Vapaaehtoistyön avulla löytyi kokonaan uusi ammatti Hollannissa.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 19.9.2020.
”Olin aina haaveillut, että vielä jossain vaiheessa lähden ulkomaille töihin”, Rotterdamissa asuva Maija Selkämö muistelee tilannettaan kolme ja puoli vuotta vuotta sitten.
Kaukokaipuu oli kova jo nuorena. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen 19-vuotias Selkämö muutti puoleksitoista vuodeksi Kreikkaan Kosin saarelle, jolla hän työskenteli vaatekaupassa ja matkaoppaana.
Sitten koitti aikuisuus ja sen mukana ajatukset siitä, mitä aikuisen pitäisi tehdä.
”Pitäisi ja pitäisi”, Selkämö sanoo nyt.
Hän palasi Suomeen opiskelemaan. 26-vuotiaana tuoreena tradenomina Selkämö sai vakituisen viran Satakunnan käräjäoikeuden haastevirkailijana. Työ oli antoisaa. Niin antoisaa, että vuodet vierivät, ja ajatus ulkomailla työskentelystä hautautui pitkäksi aikaa.
Pitkän parisuhteen loppu herätteli
Vasta ero pitkästä parisuhteesta sai Maija Selkämön kaivamaan nuoruuden haaveen naftaliinista.
”Minulla ei ole lapsia. Ymmärsin, että nyt jos koskaan minulla on tilaisuus toteuttaa unelmani.”
Selkämö osti oman asunnon ja rakensi itsenäisen elämän, mutta takaraivossa kolottava ajatus työstä jossain muualla ei jättänyt rauhaan.
”Lopulta sanoin itselleni, että ota ja lähde. Tajusin, että jos en tee sitä nyt, katuisin myöhemmin.”
Ennakkoluulottomuus auttoi uudelle uralle
Päätöksen tehtyään Maija Selkämö alkoi systemaattisesti kartoittaa vaihtoehtojaan.
”Normaalisti ulkomaille lähdetään parikymppisenä niin kuin minäkin ensimmäisellä kerralla. Minä olin 44-vuotias, mutta en missään vaiheessa ajatellut, etteikö uusi ura Suomen ulkopuolella olisi yhä mahdollinen.”
Työ käräjäoikeudessa ei luonteensa vuoksi tarjonnut mahdollisuutta kansainvälisiin kuvioihin. Oli mietittävä jotain ihan muuta.
”Aloin etsiä mitä tahansa työtä mistä tahansa. En rajannut sen kummemmin, mitä voisin tehdä, vaan aloin tutkia mielenkiintoisia vaihtoehtoja.”
Tässä kohtaa ikä osoittautui eduksi. Vuosien aikana Selkämö oli pystynyt keräämään taloudellista puskuria sen verran, että uutta työtä pystyi etsimään avoimin mielin riippumatta siitä, toisiko se heti hyviä ansioita vai ei. Niinpä hän laajensi työnhakuaan myös vapaaehtoistyön maailmaan.
Lue myös: Auttaisitko sinäkin? 10 syytä, miksi vapaaehtoistyö antaa valtavasti
Etelä-Amerikka vaihtui Hollanniksi
Sopivaa tekemistä löytyi yllättävän paljon. Pian Maija Selkämö oli jo lähdössä Etelä-Amerikkaan avustamaan prostituoitujen tukipalveluissa. Hanke kuitenkin kariutui – ja samaan aikaan elämä toi eteen iloisen yllätyksen koti-Suomessa.
”Tapasin hollantilaisen miehen, ja suhteemme lähti nopeasti kehittymään. Sen seurauksena aloin rajata hakujani Hollantiin ja etsiä, mitä mahdollisuuksia maassa on. Niin löysin Rotterdamin merimieskirkon.”
Rotterdamissa sijaitsee Euroopan suurin satama. Siksi kaupunki tuntui luontevalta paikalta Raumalla meren rannalla kasvaneelle Selkämölle. Myös muiden Alankomaissa oleskelevien suomalaisten kohtaaminen kiinnosti, joten hän vastaanotti vuoden kestävän vapaaehtoispestin.
”Paikassa oli paljon positiivisia puolia. Se vahvisti entisestään ajatustani siitä, että nyt tai ei koskaan. Ajattelin myös, että pääsen aina Suomeen takaisin, jos tämä menee mönkään.”
Hyvät sosiaaliset taidot auttavat työssä kuin työssä
Vapaaehtoistyö Rotterdamin merimieskirkolla sisälsi kaikkea maan ja taivaan välillä. Maija Selkämö siivosi, leipoi, vieraili laivoilla suomalaisten merenkulkijoiden luona, kuljetti heitä maissa, kohtasi suomalaisia kirkolla ja kävi heidän kanssaan syvällisiä ja kevyitä keskusteluja.
Selkämö ymmärsi, että samat vahvuudet, jotka auttoivat häntä haastevirkailijana, olivat etuja myös uudessa työssä.
”Tehtäväni oli toimittaa ihmisille henkilökohtaisesti sellaista postia, jota moni ei halua saada, esimerkiksi rikos- ja velkomushaasteita sekä siviiliriitoja koskevia papereita. Jotta onnistuin työssäni, minun piti osata kohdata ihminen kunnioittavasti ja arvostaen, riippumatta siitä, minkälaiseen kotiin menin.”
Myös merimieskirkolla näkyy elämän koko kirjo, ja vapaaehtoistyöntekijän on oltava valmis kaikenlaisiin tehtäviin. Avarakatseisuus ja nöyryys ovat osoittautuneet valteiksi.
Vuoden maassa oleskelun jälkeen Selkämö puhuu jo niin hyvää hollantia, että hän pärjää sillä arjessa. Eniten vapaaehtoistyö on kuitenkin kasvattanut omaa luonnetta.
”Olen oppinut suvaitsevaisuutta. Olen luonteeltani aika räiskyvä. Nykyään ymmärrän, että minun ei tarvitse aina edes sanoa omaa mielipidettäni. Joskus voi vain kuunnella, mitä muilla on sanottavana.”
”Olen myös oppinut pois siitä, että elämää pitäisi jatkuvasti suunnitella eteenpäin. Nyt osaan rennommin antaa elämän kuljettaa ja uskallan katsoa, mitä sillä on annettavana.”
Vapaaehtoisuus johdatti palkkatyöhön
Maija Selkämö tarvitse rentoa asennettaan erityisesti viime keväänä, kun koko Rotterdamin merimieskirkko suljettiin koronaviruksen takia.
Vapaaehtoistyöstä ei saanut palkkaa eikä kotiin jääminen muuttanut siten taloudellista tilannetta, mutta toimettomuus oli raskasta koko ikänsä työntekoon tottuneelle Selkämölle.
Samaan aikaan hän alkoi miettiä jälleen tulevaisuuttaan. Hän halusi jäädä Hollantiin, mutta vapaaehtoisvuoden jälkeen tavoitteena oli palkkatyö. Sekin löytyi lopulta vapaaehtoistyön ansiosta.
”Olin kirkon töiden puolesta tavannut laivakäynnillä erään merikapteenin. Kuukauden päästä kävin samalla laivalla uudestaan, ja silloin tämä merikapteeni sanoi, että hänellä olisi minulle työ.”
Selkämön persoonallisuus oli tehnyt niin suuren vaikutuksen, että merikapteeni tarjosi hänelle työtä uudesta suomalaisesta varustamosta, jonka toimipaikka on niin ikään Rotterdam. Työt alkavat tänä syksynä.
”Tulen pyörittämän henkilöstöä ja monenlaista käytännön toimintaa, eli ihmissuhdetaidoille tulee taas käyttöä.”
Pääoma, jota ei saa mistään muualta
Maija Selkämö ei ole kokenut varsinaista kulttuurisokkia, mutta arjen rakentaminen vieraaseen maahan on vaatinut vaivannäköä. Ajoittain se on vienyt rutkasti energiaa.
Silti Selkämö ei ole katunut irtiottoaan hetkeäkään.
”Tämä on ottanut paljon, mutta antanut vielä paljon enemmän.”
Työnteosta ulkomailla haaveilevia Selkämö kannustaa tavoittelemaan unelmaansa iästä riippumatta.
”Puhutaanpa nuoresta tai vanhasta ihmisestä, kannattaa lähteä vaihto-oppilaaksi tai työkomennukselle, jos vain on mahdollisuus. Lähtö kartuttaa pääomaa, jota ei saa mistään opinnoista tai millään rahalla ostettua.”
Jos oman alan työtä ei löydy, mutta jonkinlainen taloudellinen turva löytyy, unelmansa voi toteuttaa Selkämön tavoin määräaikaisessa vapaaehtoistyössä. Vapaaehtoisuus voi auttaa löytämään itsestään jotain uutta, jos on jo pitkällä urallaan tai lähestyy eläkeikää.
”Vuosi ulkomailla, olkoon missä tahansa, sivistää aina enemmän kuin vuosi kotikaupungissa.”
Koskaan ei myöskään tiedä, mitä pesti ulkomailla voi poikia. Esimerkiksi Selkämö ei tällä hetkellä suunnittele kotiinpaluuta.
”Joskus vuosi voi venyä pidemmäksikin ajaksi.”
Lue myös: