Työttömiin liitetään yhä paljon stereotypioita – heitä voidaan pitää laiskoina tai muuten vaan kakkosluokan kansalaisina. Näin työttömät itse kertovat kokemuksistaan ja siitä, kuinka heihin suhtaudutaan.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 3.5.2019.
Miten työttömiä kohdellaan ja miten he itse kokevat työttömyytensä? Millaisia tuntemuksia ja käytännön kokemuksia työttömyys tuo?
Työttömyys koskettaa monia jossakin vaiheessa elämää eivätkä työttömät ole yhtenäinen ryhmä. Silti helposti ajatellaan, että työttömät ovat kaikki samankaltaisia – jollakin tapaa syrjäytyneitä, sairastuneita tai ongelmaisia. Tämä ilmenee psykologian tohtori Katri Romppaisen vuonna 2018 ilmestyneestä väitöskirjasta.
Julkisessa keskustelussa keskitytään usein hyvin pieneen joukkoon työttömiä, ja esimerkiksi mediassa kuva työttömyydestä ja työttömistä on kapea.
Lue myös: Miiru Vehkala häpesi työttömyyttä niin, ettei kehdannut edes viedä roskia virka-aikaan – ”Ennen ajattelin, että kyllä hakevalle töitä löytyy”
Työttömyys tuo tunteen hyödyttömyydestä
Usein työttömistä keskusteltaessa myös unohdetaan kysyä heiltä itseltään, millaista työttömyys on – keskustelu jää helposti pyörimään tutkimustuloksissa ja asiantuntijalausunnoissa. Työterveyslaitos kuitenkin toteutti vuonna 2017 kyselyn, jossa haastateltiin 24:ää vaikeassa työmarkkina-asemassa olevaa henkilöä.
TTL:n erityisasiantuntija Kirsi Unkilan mukaan monia työttömiä vaivasi etenkin kokemus hyödyttömyydestä.
”Ihmisellä on kova tarve olla hyödyllinen ja arvokas yhteiskunnan jäsen, ja meillä hyödyllisyys liittyy vahvasti palkkatyön tekemiseen. Sen katkeamisen jälkeen moni kärsii hyödyttömän ihmisen leimasta ja identiteetistä”, Unkila luonnehtii TTL:n artikkelissa aiheesta.
Lisäksi yksinäisyys korostui Unkilan toteuttamissa haastatteluissa.
”Se on herkkä asia. Jos ihminen syrjäytyy kotiinsa, hän ei tunne kuuluvansa oikein mihinkään.”
”Joka puolelta pompotetaan muualle” – tällaista on työttömän arki
Duunitori pyysi työttömyyden kokeneita kertomaan kokemuksistaan. Kysely toteutettiin sosiaalisessa mediassa, ja vastauksissa nousi esille samankaltaisia kokemuksia kuin TTL:n haastattelututkimuksessa. Vastanneiden nimet on muutettu.
Monet kertoivat häpeävänsä työttömyyttä, ja jopa välttävänsä sen mainitsemista. Ihmisiltä saa osakseen ihmettelyä, kummastelua ja ajattelemattomia tokaisuja. Työttömyys vaikutti vahvasti vastaajien hyvinvointiin, arkeen ja koko elämään.
”En yleensä puhu kenellekään työttömyydestä. Se on elämäni häpeäpilkku. Jos joku kysyy mitä teen, yleensä vastaan olevani jossakin arkisessa työssä kuten kassalla tai varastolla. Jos olen rehellisesti maininnut olevani työtön, saan kuulla olevani luuseri, lusmu, loinen tai verolomailija”, Maija kertoo.
”Monesti myös huudellaan, että ”mee töihin köyhä”. Ei auta selittää, ettei niin vain mennä mihinkään, sillä suurin osa huutelijoista ei ole koskaan ollut työttömänä eivätkä he tiedä, mitä on kamppailla yhdestä paikasta 40 muun työnhakijan kanssa. Suurin syy hylkäyksilleni on se, että minulla ei ole kaupan alan tutkintoa. Kokemusta minulla on yhteensä viisi vuotta, sillä ei tunnu olevan merkitystä.”
Maija kertoo olevansa sosiaalinen ja pitävänsä uusien ihmisten tapaamisesta ja erilaisten näkemysten vaihtamisesta. Työttömyys on kuitenkin vaikuttanut osaltaan myös sosiaalisiin suhteisiin.
”Loukkaannun välittömästi jos saan negatiivista kommenttia työttömyydestäni ja vaikka olenkin oppinut suodattamaan suurimman osan naljailusta, sattuu se silti todella paljon. On loukkaavaa tuntea olonsa turhaksi, merkityksettömäksi ja loiseksi. En minä halua joutua pyytämään rahaa muilta, enkä yleensä edes suostu lainaamaan rahaa, jollen oikeasti sitä tarvitse esimerkiksi laskuihin tai ruokaan. Jos ei ole varaa huvitteluille, en sitä tee”, hän kuvailee.
Töitä löytää, jos vain hakee, vai löytääkö?
Toinen vastaaja, Mikko, puolestaan kertoo kohtelun olleen pääosin asiallista.
”Vaikkakin vähän sellainen toisen luokan kansalaisen leima on päällä. Työttömyys vaikuttaa myös yksilön psyykkiseen hyvinvointiin ja voi tulla lamaantunut ja toivoton olo kun tuntuu, ettei pääse työttömyydestä eroon.”
Moni vastaajista oli saanut kuulla samaa kommenttia siitä, kuinka töitä kyllä löytää, jos vain haluaa.
”Sain hitaita katseita ja ihmettelyä ja päivittelyä, kun kerroin, etten ole töissä. Tukitöissä koin syrjimistä ja yhteisön ulkopuolelle jättämistä niiden osalta, jotka olivat oikeissa töissä. Kelasta sain nöyryytystä, ja pidettiin tyhmänä. Jotkut korottivat ääntäänkin viranomaistahoilla asioidessa ja tukiin turvautuessa. Kaupassa kohtasin etuilua – sanottiin, että sulla on aikaa odotella. Tiivistettynä en ollut mitään. Nyt kun olen töissä, statukseni ihmisenä on ihan toinen”, Hanna tiivistää kokemuksensa työttömyydestä.
Viisi vuotta työttömänä ollut Olli puolestaan kertoo lähettäneensä paljon työhakemuksia ja käyneensä haastatteluissa – mutta turhaan.
”Joka paikasta tulee tyrmäys hyvälle työntekijälle. Joka puolelta pompotetaan muualle ja välissä saa karenssia, kun ei löydy mitään. Työttömän arki on tätä ja vierestä kuulee pukumiehen sanovan, että työttömyys on ihmisen oma vika. Ei ole kivaa.”
Vaikka työttömänä olleiden kokemuksissa korostuivat pitkälti negatiiviset asiat, kerrottiin myös arjen hyvistä ja positiivisemmista puolista.
”Viihdyn laulamassa karaokea. Se tekee minut onnelliseksi. Ja vaikka olenkin nuori, en juuri koskaan juo alkoholia vaan liikun autolla ja jätän ryyppäämisen muille. Joskus on vain kiva päästä irti arjesta.”
Lue myös:
Petteri, 29, valittiin alansa parhaaksi – irtisanottiin koronan takia: ”Ihan jäätävä tunnekokemus”
Mitä tehdä, kun työttömyys osuu kohdalle?
Inka sai kahdet potkut peräkkäin – kertoo nyt, miltä irtisanominen tuntuu
Ida, 28, irtisanottiin ilman ennakkovaroitusta – ”Näin heti, että tulossa on jotain helvetin ikävää”
Työnantaja, tämän vuoksi kannattaa palkata työttömänä ollut ihminen
Laura Glad
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Uutiskirje
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
