Suosittelijat työnhaussa – onko niillä väliä? Lue myös, mikä on laitonta

Suosittelijat ja niiden tarve rekrytoinnissa jakavat mielipiteet. Ovatko nämä puhelut yhä välttämätön osa työnhakua vai turha muinaisjäänne? Näin rekrytoijat ajattelevat suositteluista.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 20.7.2019.

Usein työnhakija kertoo suosittelijat CV:ssä, työhakemuksessa tai työnhakulomakkeessa. Viimeistään rekrytointiprosessin loppupuolella, kuten työhaastattelussa tai sen jälkeen, työnantajilla on tapana kysyä yhtä tai useampaa suosittelijaa. Kenelle voimme soittaa kysyäksemme sinusta lisätietoa?

Tilanne voi aiheuttaa ylimääräistä stressiä niille hakijoille, jotka eivät ole osanneet varautua tilanteeseen etukäteen.

Laki määrää, kenelle työnantaja voi soittaa

Lain mukaan työnantaja ei saa olla yhteydessä muihin kuin hakijan nimeämiin henkilöihin. Tämä on työnhakijan kannalta edullista, koska hän saa valita itselleen mieluisimmat suosittelijat: yleensä työtuttavat, joiden myönteiseen arvioon hän vahvimmin luottaa.

Suosittelija voi olla esimerkiksi entinen – tai joskus jopa nykyinen – esihenkilö, asiakas tai vaikkapa kollega.

Pomo tai asiakas ovat rekrytoijan ja palkkaavan esimiehen kannalta mieluisia suosittelijoita, kun taas kollegan sanaan saatetaan luottaa vähemmän. Epäilys molemminpuolisesta sopimuksesta (eiköhän kehuta toisiamme puolin ja toisin?) ei hevillä katoa rekrytoijan mielestä.

Lue myös: Työnhakija, muista oikeutesi – nämä asiat eivät kuulu työhaastatteluun

Entä jos en osaa nimetä suosittelijaa?

Kun minua on kysytty suosittelijaksi, olen pyrkinyt kuvailemaan työntekijää mahdollisimman rehellisesti, koska oma maineeni olisi vaakalaudalla, jos muuntelisin totuutta. Uskon useimpien pyrkivän toimimaan samoin.

Joskus on käynyt niinkin, ettei työnhakijalla ole antaa ainoatakaan suosittelijaa. Tämä on ymmärrettävästi kielteinen signaali rekrytoijan näkökulmasta. Eikö kukaan todella ole valmis suosittelemaan hakijaan? Onko hänessä jotakin vikaa?

Millaisen arvon sitten voi antaa työnhakijan nimeämän ja oletusarvoisesti häntä ylistävän suosittelijan lausunnolle päätöksenteossa? Onko suositteleminen silkkaa ajanhukkaa vai välttämätön osa rekrytointiprosessia?

Itse en ole koskaan antanut suositteluille kovin suurta painoarvoa. Mutta koska halusin kerätä asiasta mielipiteen laajemmalta ihmisjoukolta, esitin kysymyksen LinkedInissä, jossa sain kymmeniä vastauksia rekrytointia tekeviltä.

Lue myös: Katso 30 hyödyllistä työhaastattelukysymystä – ja älä unohda tärkeää seikkaa

1. Suosittelijat ovat tärkeitä

Osa vastaajista suhtautui suosittelijoihin myönteisesti:

”Yleensä yritän saada edellisiltä esihenkilöiltä tai kollegoilta kuvausta siitä, miten henkilö toimii tilanteissa, mitkä ovat olleet hänen varsinaiset tehtävät ja vastuut sekä mistä kehityskohteista ja vahvuusalueista on puhuttu hänen kanssaan. Eli käytän tätäkin menetelmää muodostaakseni kokonaiskuvaa siitä, onko henkilön osaaminen kohdillaan ja viihtyisikö hän meillä tässä nimenomaisessa pestissä.” – Henkilöstöjohtaja

”Soitan vähintään yhdelle suosittelijalle. Se kuuluu tärkeänä osana rekrytointiprosessiin meillä. Lähtökohtaisesti jatkoon harvemmin päätyvät ne, joilla ei suosittelijaa ole antaa (ja kyllä, näitäkin hakijoita löytyy). Itse pidän näitä puheluita erittäin merkittävinä. Ja alalla, jolla toimin, suosittelija ei läheskään aina varauksetta ylistä hakijaa.” – Henkilöstökonsultti

”Oikeilla kysymyksillä suosittelijalta saa kyllä lisää arvokasta tietoa päätöksen ja mahdollisen tulevan yhteistyön tueksi.” – Palvelujohtaja

”Koen suosittelijapuhelut edelleen tarpeellisiksi. Jos roolissa on isommat kengät, mielelläni kilautan parille suosittelijalle. Päätökset kuitenkin tehdään itse, eikä suosittelun pohjalta. Usein suosittelijan kanssa keskustelu joko vahvistaa tai heikentää jo olemassa olevaa mielikuvaa hakijasta.” – Projektipäällikkö

Lue myös: 5 syytä ottaa yhteyttä työnantajaan hakemuksen lähetyksen jälkeen

”Toimivat todennäköisesti parhaiten vahvuuksien kiteyttämisessä ja validoinnissa. Kehitysalueisiin liittyen kysyisin spesifejä, toimintaan linkittyviä asioita.” – Konsultti

”Hyödyllisintä on ollut jutella suosittelijan kanssa siten, että sen jälkeen on vielä hakijan haastattelu. Ja kysyä, mikä hänen mielestään hakijalla olisi juuri tähän tehtävään se osa-alue, joka voisi olla haasteellinen (olettaen, että jokaisella on jokin), ja sen jälkeen syventää aihetta hakijan haastattelussa.” – Henkilöstöjohtaja

”Olennainen osa ja yleensä muutama mieluiten. Loppujen lopuksi se on rekrytoijan vastuulla tehdä suodatus ja tulkinta palautteesta. Sokeasti ei suosittelijan sanaan voi luottaa, ei hyvässä tai pahassa.” – Asiakaspäällikkö

”Pyydän ehdokkailta työreferenssejä, en suosittelijoita. Referenssikeskustelut täydentävät usein kuvaa hakijasta, eli hyvä lisä ammattimaisessa rekrytointiprosessissa. Ei päätöksenteon perusta, mutta useimmiten hyödyllinen osuus.” – Suorahakukonsultti

2. Suosittelijat ovat toisinaan tarpeellisia

Osa vastaajista ei suhtautunut suosittelijoille soittamiseen yhtä yksiselitteisesti:

"Riippuen positiosta (vastuullisuus, haastavuus, kesto) hyvin merkittäviä tai lähes ajan tuhlausta. Jos haastattelusta on jäänyt kysymysmerkkejä, niitä saa selvitettyä suosittelijalta. Nimenomaan päätöksenteon tukena, kuten soveltuvuustestit – ei niin, että päätös painottuu suosituksiin.

Toisaalta hakijana huojentaa, että jos haastattelu ei mennyt nappiin, siitä ei vedetä liiallisia johtopäätöksiä, vaan tarkistetaan suosittelijan näkökulma. Toki suosittelijapuhelunkin voi tehdä niin, että siitä saa jotain irti tai ilman agendaa, jolloin hyöty ei ole yhtä suuri." – Tiiminvetäjä

”Riippuu alasta. Esimerkiksi terveydenhoitopuolella en ole juurikaan törmännyt pyyntöihin suosittelijoista, kun taas joskus hakiessani hallinnollisiin tehtäviin niitä on kysytty, enkä ole osannut (= tajunnut sen tärkeyttä) antaa.” – Psykologi

”Rekrytoijan vastuulla on aina olla kriittinen tiedon vastaanottaja. Joku taisi minulle joskus työhaastattelussa mainita suosittelijoiden ja työnhakijan suhteesta, että se on kuin avioliitto, eli siinä on sekä ala- että ylämäkiä. Tänään voit saada hyvän arvion ja huomenna taas huonon, koska saatat vain soittaa väärään aikaa.” – Projektipäällikkö

”Mielestäni suosittelijat, ja varsinkin useamman suosittelijan vaatiminen, voi asettaa työnhakijat eriarvoiseen asemaan heistä riippumattomista syistä. Voi olla, että henkilö on lähtenyt työpaikasta esimerkiksi kiusaamisen tai häirinnän vuoksi, ja ei siksi ole kyseisestä paikasta suosittelijaa. Tai jos on ollut töissä pienessä firmassa tai järjestössä, ja sitä pyörittänyt henkilö menehtyy, niin sieltäkään ei saa suosittelijaa.” – Koordinaattori

”Erityisesti myynnin tehtävissä on joskus vaikea saada referenssiä varsinkaan julkisesti, jos hakee töitä kilpailevista firmoista. Moni siis mielellään muuten suosittelisi, mutta ei halua antaa kilpailijalle sitä etua, että saavat mahtavan myyjän tiimiinsä.” – Myyntipäällikkö

Lue myös: Aika päivittää CV? Katso tyylikkäät ja helposti muokattavat pohjat ansioluettelolle

”Mielestäni on hyvä pohtia etukäteen, mitä suosittelulla haetaan. Olen muutamia kertoja ollut tilanteessa, jossa on tullut fiilis, että rekrytoija kysyy muutaman kysymyksen vain siksi, että ne kuuluu kysyä. Mielestäni puhelu ei silloin palvele tarkoitustaan.” – Ura- ja työyhteisövalmentaja

”Suosittelijat toivovat usein, että heille kerrotaan yhteystietojen antamisesta. Kuitenkin monessa paikassa näitä tietoja kysytään heti nimen ja perustietojen yhteydessä. Aktiivisen työnhakijan pitäisi siis jakaa tietoja ympäriinsä, vaikka ei ole edes menossa haastatteluun. Olisi hyvä pohtia, missä kohtaa prosessia tietoja kysytään ja kannattaako niitä kysyä, jos niitä ei käytetä.” – Kehityspäällikkö

”Tutkimusten mukaan ennustearvo tehtävässä menestymiselle ei ole kovin korkea. Mutta yhtä lailla kuin haastattelussakin, kysymällä relevantteja kysymyksiä voi keskustelusta saada arvokasta lisätietoa. Luonnollisesti tähän vaikuttaa myös suosittelijan suhde hakijaan.” – Rekrytointipäällikkö

”’Palkkaisitko tämän henkilön uudelleen?’ on yksi huonoimmista kysymyksistä. Valitettavasti sitä on kysytty allekirjoittaneeltakin vähintään tusinan kertaa. Onneksi viime aikoina referenssejä on opittu käyttämään paremmin ja kysymään suosittelijoilta konkreettisia esimerkkejä suositeltavan toiminnasta niillä osa-alueilla, jotka mietityttävät rekrytoivaa yritystä vielä loppumetreillä, esimerkiksi soveltuvuuden arvioinnin jälkeen.” – Toimitusjohtaja

”Ei ole mielestäni ajanhukkaa, mutta tunnistan pointin varauksetta ylistämisestä. Joskus olen ollut tilanteessa, että en ole lähtenyt suosittelijaksi. Ei helppo paikka, mutta omaan tapaani toimia ei sopisi se, että en voisi rehellisesti seistä suositteluni takana.” – Tiimipäällikkö

”Mikäli työnhakijan nimeämä suosittelija on entinen asiakas, niin merkittävä. Mikäli entinen kollega, niin vähäisempi.” – Myyntipäällikkö

”Käsittääkseni suosittelijoiden osuus ehdokkaan menestymisen ennustamisessa ei ole kovin korkea. Keskustelut suosittelijoiden kanssa voivat kuitenkin olla antoisia ja täydentää tilannetta. Pidän eniten arvossa keskustelua, jossa suosittelija uskaltaa myös empiä ja tunnustaa, ettei kykene arvioimaan jotain asiaa ehdokkaan suhteen.” – Henkilöstökonsultti

”En ole koskaan soittanut yhdellekään suosittelijalle. Sen verran kuitenkin katson, että suositteluja löytyy. Minulle monesti riittää se.” – Toimitusjohtaja

3. Suosittelijat ovat täysin turhia

Osa vastaajista suhtautui suositteluun selkeän kielteisesti:

"Vain nykyhetkellä pitäisi olla merkitystä. Työsopimuksissa on koeaika, joten kaikki suosittelijat ovat turhia työelämässä. Monta kyvykästä ja ahkeraa jää pois työpaikoista, koska luotetaan suosittelijoihin.

Eikö ole tullut mieleen, että suosittelijoita voidaan käyttää siihen tarkoitukseen, että pääsee työntekijästä eroon, jolloin työntekijä on seuraavan työpaikan murhe? Näin olen itsekin joutunut tekemään." – Yrityksen perustaja

”Uskon ja toivon, että työntekijät kehittävät itseään ja osaamistaan vuosien varrella niin, että jo muutamassa vuodessa saattaa edellisen esihenkilön näkemys henkilön osaamisesta ja työpersoonasta olla hyvinkin vieraantunut nykytilanteesta.” – Rekrytoija

”En pidä kovin validina evidenssilähteenä. Laittaisin ajanhukkaa-lokeroon siis ja hyödyntäisin arvokkaampia lähteitä.” – Konsultti

”Mielestäni täysin tarpeeton juttu. Hakija etsii tietysti tyypin, joka varauksetta suosittelee, joten mitä hyötyä tuosta on kenellekään? Mielestäni muinaisjäänne ja vanhentuneen rekrytoinnin merkki.” – Tietohallintojohtaja

Suositusten tarpeellisuus jakaa siis ajatukset voimakkaasti. Mitä mieltä sinä olet?

Lue myös:

Kannattaako työnhakijan soittaa rekrytoijalle? Älä soita, ellet ota huomioon näitä asioita

Oletko sinäkin sortunut näihin? Katso työhakemusten pahimmat kliseet – ja miten erotut joukosta

Työhakemus helvetistä – tämä klassinen virhe pilaa mahdollisuutesi

Palkattiinko taas väärä tyyppi? 5 syytä, miksi epäpätevät juhlivat työmarkkinoilla