Syntyvyys laskee hälyttävästi, perhevapaat jakautuvat epätasaisesti ja samaan aikaan osa työnantajista valittelee perhevapaiden kalleutta ja palkkaa mieluummin nuoren miehen kuin naisen. Duunitori otti selvää, kenen maksettavaksi lasku lopulta lankeaa.
Kuvittele hetki olevasi työnantaja ja aseta käsi sydämesi päälle. Kumman sinä palkkaisit, hedelmällisessä iässä olevan nuoren tai nuorehkon naisen vai samanikäisen miehen, kun molemmat ovat yhtä päteviä?
Laillinen ja tasa-arvoa kunnioittava vastaus olisi, että sukupuolella ei ole merkitystä. Sukupuoleen perustuva syrjintä on ollut kiellettyä laissa vuodesta 1986 lähtien.
Kuitenkin Suomessa on työnantajia, joiden mielestä nuoren naisen palkkaaminen on riski. Eräs työnantaja kirjoitti asiasta Twitterissä näin:
Vaikka naisten ja miesten välinen tasa-arvo on Suomessa maailmanlaajuisesti vertaillen hyvällä tolalla, parannettavaa riittää.
Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara luovutti eduskunnalle joulukuussa 2018 vuosikertomuksen, jonka mukaan raskaus- ja perhevapaasyrjintä on merkittävä työelämän syrjinnän muoto Suomessa.
Mutta onko raskauden hinta yrittäjälle niin kallis kuin moni työnantajista antaa ymmärtää?
Duunitori selvitti, kuka maksaa raskaudesta koituvan laskun, ja asiantuntijat kertovat, miksi perhevapaauudistus lisäisi työelämän tasa-arvoa.
Syntyvyys puhuttaa juuri nyt
Raskaus on pääsääntöisesti iloinen asia niin syntyvän lasten vanhempien ja heidän läheistensä kuin yhteiskunnankin kannalta – poikkeuksiakin toki löytyy. Uudet tulevat veronmaksajat ovat tervetulleita yhteiskuntaan, jossa syntyvyys laskee hälyttävää tahtia ja väestöllinen huoltosuhde* on korkeimmillaan 60 vuoteen.
*Väestöllisellä huoltosuhteella tarkoitetaan lasten ja eläkeläisten suhdetta työikäiseen väestöön, ja siinä työikäisiksi määritellään 15–64-vuotiaat suomalaiset. Lapsiksi luokitellaan tätä nuoremmat ja eläkeläisiksi tätä vanhemmat henkilöt. Tilastokeskuksen uusimman ennusteen voit katsoa täältä.
Lapsi on toki arvokas itsenään, ei vain pelkkänä ”tulevana veronmaksajana” – ja jokainen suomalainen on ainakin osan elämästään myös erilaisten sosiaalietuuksien käyttäjä.
Tässä kirjoituksessa perheenlisäystä ja työn sekä perheen yhdistämistä käsitellään ennen muuta rahan ja sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta.
Maksaako hinnan äiti, yrittäjä vai yhteiskunta?
Raskaudesta ja lapsesta syntyy aina suoria ja piileviä menoja. On näkökulmakysymys, kuka laskun maksaa. Nykyisillä työmarkkinoilla yksi vastaus on lapsen äiti. Se on yksilöllistä, miten kalliiksi lapsen hankinta lopulta naiselle osoittautuu.
Vastaus riippuu muun muassa siitä, onko nainen raskaaksi tulleessa työsuhteessa ja minkälainen työsuhteen muoto on, onko hän yrittäjä vai kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella.
Toisin sanoen on eri asia jäädä äitiysvapaalle, jos nainen on jo valmiiksi työtön, opiskelija tai pätkätöissä kuin että hän työskentelee vakinaisessa kokoaikaisessa työsuhteessa ja hänellä on työpaikka, johon palata perhevapaan jälkeen.
Esimerkiksi yrittäjän sosiaalietuudet määräytyvät eri tavoin kuin työntekijän asemassa työskentelevällä, ja kaikilla silppu- ja pätkätöitä tekevillä ei ole samoja oikeuksia Kelan etuuksiin kuin kokopäivätyötä tekevillä.
Taloustieteellisesti lastenhankinnasta puhutaan naiselle ”mahdollisuuksien hintana”.
Silloin tarkastellaan sitä, mitä kaikkea hän menettää tehdessään lapsen, kertoo määräaikaisesta työstä ja perheellistymisestä väitellyt Tilastokeskuksen erikoistutkija Hanna Sutela.
”Se voi tarkoittaa uramahdollisuuksia tai sitä inhimillistä pääomaa, jota henkilö on kerryttänyt työelämässä. Mitä pidempään hän on kotona, sitä suuremmaksi kasvaa riski, että tällainen pääoma katoaa tai menettää merkitystään”, Sutela sanoo.
Korkeakoulutuille ja työssäkäyville naisille on isompi riski yrittää hankkiutua raskaaksi ja jäädä äitiysvapaalle kuin matalammin koulutetuille ja työelämän ulkopuolella oleville.
”Määräaikaisina työskentelevistä naisista lapsen hankintaa lykkäsivät ne, joilla oli paras työmarkkina-asema eli eniten koulutusta ja mahdollisuuksia työelämässä”, Sutela sanoo.
Eniten menetettävää onkin juuri niillä naisilla, joiden työmarkkina-asema on vahva.
”Moni saattaa ajatella, että lasten hankintaa kannattaa lykätä, koska nurkan takana voi odottaa vakinainen työsuhde tai mahdollisuus näyttää kyntensä jossain projektissa.”
Nykyisin mahdollisuuksien hinta lankeaa Sutelan mukaan nimenomaan naisen maksettavaksi.
”Oleellisin kysymys on se, miten perhevapaat voitaisiin jakaa nykyistä tasapuolisemmin isien ja äitien välillä. Jos jako olisi nykyistä tasaisempi, hinta naiselle ei olisi niin suuri ja ehkä useammat naiset uskaltaisivat yrittää perustaa perheen.”
”Raskauslaskun” suuruus on kiinni myös siitä, ovatko lapsen vanhemmat olleet ansiotyössä** ja mikä heidän ansiotasonsa on.
Useille yrittäjille vanhempainrahan suuruuden määrittelee maksettu yrittäjien eläkevakuutus YEL.
**Nainen saa nykyisessä järjestelmässä äitiysrahaa, jota maksetaan 105 arkipäivältä eli noin neljä kuukautta. Isyysvapaan pituus on enintään 54 arkipäivää eli noin yhdeksän viikkoa. Vanhempainvapaalle voi jäädä joko äiti tai isä tai vanhemmat voivat olla vapaalla vuorotellen. Vanhempainrahaa maksetaan 158 arkipäivää eli noin puoli vuotta. Kaikki vanhempainpäivärahat lasketaan yleensä edellisenä vuonna verotuksessa vahvistettuja työtulojen perusteella.
Työnantajan kuluja saatetaan liioitella
Kuumimpia perunoita julkisessa ja poliittisessa keskustelussa on yleensä ollut se, kuka maksaa työsuhteessa olevan työntekijän perhe-etuudet. Onko se valtion eli veronmaksajien vai työnantajan tehtävä – vai pitääkö lasku jakaa?
Nykyisessä järjestelmässä kaikki suomalaiset palkansaajat ja yrittäjät osallistuvat vanhempainvapaiden rahoitukseen, koska palkasta peritään sairausvakuutusmaksu. Työnantajien rahoitusosuus on noin 40 prosenttia.
Äitiysloman ajalta maksettavasta palkasta valtaosa korvataan työnantajalle, sillä Kela maksaa äitiysrahan työnantajalle siltä ajalta, jolta äidille maksetaan palkkaa.
Useimmissa työehtosopimuksissa on sovittu palkanmaksusta 1–3 kuukauden ajalta äitiysvapaata, kertoo Kelan tutkija Anneli Miettinen.
Jos työnantaja maksaa äidille palkkaa esimerkiksi kahden kuukauden ajalta, työnantaja saa äidin ansioihin suhteutettuna karkeasti noin 90 prosenttia takaisin maksamastaan palkasta ja lomakorvauksista.
”Yhteiskunta tulee tässä aika hyvin työnantajia vastaan.”
Ylipäätään perhevapaan kustannukset eivät ole työnantajalle niin isoja kuin usein kuvitellaan.
Niistä korvataan noin 70 prosenttia, kirjoittavat Tilastokeskuksen julkaisussa (2013) Elinkeinoelämän keskusliiton edustajat Vesa Rantahalvari ja Johan Åström. Sosiaali- ja terveysministeriön esimerkkilaskelman perhevapaasta aiheutuvista kustannuksista voi katsoa julkaisun sivulta 198.
Kaikki eivät hae tukia
Vaikka iso osa raskauden menoista korvataan, tilanne ei ole työnantajien näkökulmasta näin yksinkertainen. Kaikki eivät osaa hakea yritykselleen niille kuuluvia avustuksia.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimuspäällikön Minna Salmen mukaan tämä on tyypillistä erityisesti pienissä yrityksissä, joissa ei välttämättä ole erikseen hallinto- ja talousasioiden osaajaa.
Varsinkin Juha Sipilän (kesk) hallituksen lanseeraama, lapsen äidin työnantajalle maksettava 2 500 euron kertakorvaus "vanhemmuuden kustannuksesta" on jäänyt vähälle käytölle.
Viime vuonna lapsen synnytti noin 45 000 äitiä ja kertakorvausta maksettiin noin 17 500 äidille ja noin 5 500 työnantajalle. Näin ollen suuri osa työnantajista ja heidän työntekijä-äideistään näyttäisi jäävän korvauksen ulkopuolelle.
Tutkittua tietoa asiasta ei kuitenkaan ole. Korvaus otettiin käyttöön toukokuussa 2017.
Kertakorvaus koskee vain työnantajia, jotka maksavat palkkaa vähintään kuukauden ajalta äitiys- ja vanhempainloman aikana. Lisäksi äidin työsuhteen täytyy olla sovittu vähintään vuoden kestäväksi. Siitä ei ole tutkimustietoa, minkälaisille työnantajille korvausta nyt maksetaan.
Vaikka pienet yritykset osaisivatkin hakea niille kuuluvia korvauksia, voi rahojen ”takaisin saamisessa” kestää paperitöiden takia niin kauan, että yritys voi joutua talousvaikeuksiin tai olla pakotettu ottamaan esimerkiksi lainaa selvitäkseen korvausten maksamiseen asti.
Osa työnantajan kuluista on piileviä
Työnantajille lankeava lasku raskaudesta voi olla myös niin sanotusti piilevä tai välillinen.
Tällöin puhutaan äitiys- ja vanhempainvapaalle jäävän työntekijän sijaisen löytämiseen, palkkaamiseen ja kouluttamiseen liittyvistä kuluista sekä raskaana olevan naisen sairauspoissaoloista.
Sairauspoissaolojen syyt kuuluvat yksityisyyden suojaan piiriin. ”Selkeästi raskaudesta johtuvien” sairauspoissaolojen selvittäminen on ongelmallista, koska ei ole tietoa, miten kattavasti raskauteen liittyvät terveyssyyt kirjataan sairauspoissaolon syyksi. Epävarmuutta liittyy myös siihen, ettei työnantaja tiedä, milloin äiti palaa töihin.
Piilevissä kuluissa yhteiskunta ei tue työnantajaa. Sipilän hallituksen käyttöön ottama kertakorvaus onkin tarkoitettu kattamaan tällaisia välillisiä kustannuksia.
Suomalaisten yrittäjänaisten valtakunnallinen etujärjestö on koonnut "vauvalaskurin", jolla perhevapaan kuluja voi selvittää. Selvää joka tapauksessa on, että perhevapaakorvausten todellisesta tasosta kaivattaisiin lisää päivitettyä tutkimustietoa.
Vuonna 2011 tiedettiin, että perhevapaista aiheutuvat kustannukset ja ongelmat ovat työnantajien arvion mukaan Suomessa samaa tasoa kuin Euroopan unionissa keskimäärin mutta selvästi pienempiä kuin Tanskassa ja Ruotsissa.
Minkä takia raskauden ”hinnasta” sitten pitäisi edes keskustella Ainakin seuraavien syiden takia:
1. Naiset tekevät miehiä enemmän pätkätöitä
Perheenperustamisiässä olevilla naisilla on yleisimmin määräaikaisia työsuhteita kuin muilla. Useampi kuin joka neljäs 25–34-vuotias palkansaajanainen työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa, selvisi Tilastokeskuksen erikoistutkijan Hanna Sutelan väitöstutkimuksessa (2013).
Luvut ovat pysyneet viime vuosina ennallaan: viime vuonna 25–34-vuotiaista naispalkansaajista 28 prosenttia oli määräaikaisia ja miehistä 17 prosenttia.
Tutkimuksen mukaan määräaikaisina työskentelevillä lapsettomilla palkansaajilla on pienempi todennäköisyys saada esikoislapsi vuoden sisällä kuin pysyvässä työsuhteessa työskentelevillä palkansaajilla.
Erityisesti naisen määräaikainen työsuhde näyttää olevan suurempi este lapsenhankinnalle kuin miehen määräaikainen työsuhde.
Tutkimustulosten mukaan määräaikaisten työsuhteiden yleisyys 25–34-vuotiailla naisilla sekä erityisesti määräaikaisen työn perheellistymistä viivästyttävä vaikutus ovat merkittäviä haasteita, kun tarkastellaan tasa-arvon toteutumista, hyvinvointia ja väestökehitystä.
Ikä on tärkein naisen hedelmällisyyteen vaikuttava yksittäinen tekijä. Hedelmällisin ikä tulla raskaaksi on naisilla 18–25 vuotta. Miehillä hedelmällisin ikä on alle 35 vuotta. Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan naisen hedelmällisyys alkaa laskea ja samalla raskaaksi tuleminen vaikeutua noin 35-vuotiaana.
Usein suomalaisten naisten määräaikaisten työsuhteiden yleisyydelle on esitetty kahta perustelua: Suomen perhevapaajärjestelmää ja sitä, että äidit käyttävät pääosan perhevapaista, koska ne luovat sijaistarvetta naisvaltaisilla aloilla.
Tämä ei THL:n tutkimuspäällikön Minna Salmen mukaan kuitenkaan selitä nuorten naisten määräaikaisten työsuhteiden yleisyyttä***, koska naisten määräaikaisista työsuhteista sijaisuuksia on vain runsas kolmannes.
”Suomessa näiden perheenperustamisiässä olevien naisten määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä kuin muissa Pohjoismaissa, joissa on myös pitkä perhevapaat ja siten vastaava sijaistyövoiman tarve kuin Suomessa”, Salmi sanoo.
Hän pitää nuorten naisten määräaikaisten työsuhteiden runsautta enemmän työvoima- ja suhdannepoliittisena ratkaisuna. Kun talous kasvoi, naisvaltaisilla julkisen sektorin aloilla oli käytössä pysyvien sijaisten järjestelmä sen sijaan, että työntekijöitä olisi palkattu määräaikaisiin työsuhteisiin.
***Suomessa 25–34-vuotiaista naispalkansaajista vuonna 2017 oli määräaikaisia 28 prosenttia, Ruotsissa 22 prosenttia, Tanskassa 20 prosenttia, Islannissa 16 prosenttia ja Norjassa 15 prosenttia.
Sutelan mukaan Suomelle erityistä on sekä pohjoismaisessa että eurooppalaisessa vertailussa se, että sukupuolten välinen ero määräaikaisuuksissa on suurin: naisista määräaikaisia on 28 prosenttia, miehistä 17 prosenttia.
Esimerkiksi Ruotsissa naisista määräaikaisia on 22 prosenttia ja miehistä 19 prosenttia.
2. Perhevapaat jakautuvat epätasaisesti
Naiset käyttävät noin 90 prosenttia vanhempainvapaapäivistä. Kotihoidontuesta naisten osuus on jopa 93 prosenttia.
”Kotihoidon keskimääräinen pituus on hieman lyhentynyt 2000-luvulla mutta sukupuolijako pysynyt stabiilina. Perhevapaiden tasaisemman jakaantumisen suhteen olemme pahasti jälkijunassa muihin Pohjoismaihin verrattuna”, Kelan tutkija Anneli Miettinen sanoo.
Kun naiset käyttävät valtaosan vanhempainvapaista, voi syntyä kierre, etteivät työnantajat palkkaa nuorta naista vakinaiseen työsuhteeseen, koska ”kohta se kuitenkin pamahtaa paksuksi”.
Jos isät käyttäisivät perhevapaita nykyistä enemmän, se lisäisi tasa-arvoa työmarkkinoilla, tähän juttuun haastatellut asiantuntijat Miettinen, Salmi ja Sutela uskovat. He toivovat myös, että julkisessa keskustelussa oikaistaan jo vuosia pyörinyt väärä käsitys suomalaisten ja ruotsalaisten äitien työllisyydestä.
Usein esitetyt työllisyysasteluvut eivät nimittäin ole vertailukelpoisia: Ruotsissa vanhempainvapaalla olevat lasketaan työllisiksi, Suomessa ei, kertoo Tilastokeskus.
”Pienten lasten vanhempien yhteenlaskettu työpanos on samaa tasoa Suomessa ja Ruotsissa. Eron tekee se, että Suomessa isät tekevät tyypillisesti pitkää päivää ja äidit ovat kotona. Ruotsissa molemmat tekevät usein osa-aikatyötä”, Hanna Sutela sanoo.
Ruotsissa kulttuuri ja asenneilmapiiri lienevät erilaiset kuin Suomessa, ja myös vanhempainvapaan kustannukset rahoitetaan eri tavalla. Ruotsissa vanhempainvapaat maksetaan erillisestä vanhempainvakuutusrahastosta, johon kaikki työnantajat maksavat tietyn prosenttiosuuden työnantajamaksuista. Pienen osan kustantaa valtio yleisistä verovaroista.
Ruotsissa järjestelmä on sairausvakuutusrahastosta erillinen, jolloin siihen kohdistuvat työnantajamaksut ovat suoremmin alttiita neuvotteluille. Rahastosta maksetaan myös tilapäisten hoitovapaiden korvaukset, joita Suomessa ei korvata työnantajille.
Miettisen mukaan lasten kotihoidolla on Suomessa vahva kannatus, ja valtaosa perheistä ajattelee, että lapsen on hyvä pysyä kotoa vähintään noin kaksivuotiaaksi.
”Asenteet muuttuvat hitaasti. Äitiä pidetään yleisemmin parempana hoivaajana kuin isää. Moni myös epäilee päivähoidon laatua. Ja jos äidin työmarkkina-asema on heikko, jääminen kotiin hoitamaan lasta tuntuu silloin hyvältä vaihtoehdolta”, Miettinen pohtii.
Maaliskuussa uutisoitiin, että Nordean laskelmien mukaan keskituloiselle kahden työssäkäyvän vanhemman perheelle isyysvapaiden pitäminen on aina taloudellisesti kannattavaa.
3. Perhevapaauudistus tullee seuraavan hallituksen asialistalle
Hallituspuolueet yrittivät sopia perhevapaauudistuksesta jo kuluneella vaalikaudella, mutta yritys epäonnistui. Monet puolueet ovat luvanneet toteuttaa uudistuksen ensi vaalikaudella. Kokoomus on jo todennut sen olevan hallitusneuvotteluiden kynnyskysymys. Myös gallupjohtaja Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne pitää perhevapaauudistusta yhtenä keskeisimmistä asioista työmarkkinoiden uudistamiseksi.
THL on tarkastellut perhevapaista käytyä keskustelua vuonna 2017 julkaistussa laajassa raportissaan. Raportissa tutkimuspäällikkö Minna Salmi on esitellyt ja arvioinut yhdeksän puolueiden ja työmarkkinajärjestöjen viime vuosina esittämää perhevapaamallia. Myös Yle on vertaillut malleja.
Alkuvuoden vaaligallupien kärjessä olevat kokoomus ja Sdp ovat kertoneet, että kummankin puolueen eduskuntavaalitavoitteena on perhevapaauudistus. THL:n Salmi on vertannut malleja ja todennut ne käytännössä identtisiksi lukuun ottamatta ehdotuksia kotihoidon tuen lyhentämisestä.
Salmi ei pidä Sdp:n ja kokoomuksen malleja kunnianhimoisina, kun tarkastellaan isyysvapaan kehittämistä. Tutkimusten mukaan isien vapaina pidetään vain heille korvamerkittyjä vapaita ja harva isä edes käyttää muita perhevapaita.
”Jos isien perhevapaiden käyttöä halutaan lisätä, isän ansiosidonnaista kiintiötä tulisi pidentää yhdeksästä viikosta neljään kuukauteen”, Salmi sanoo.
THL:n oma suositus olisi niin sanottu 6+6+6-malli. Siinä kuusi kuukautta käyttäisi äiti, kuusi kuukautta vanhemmat jakaisivat keskenään ja kuusi kuukautta käyttäisi isä. Mallista voi lukea lisää täältä.
THL:n mukaan oikeus vanhempainvapaaseen jakautuisi näin tasaisesti äidin ja isän kesken. Pidempi ansiosidonnainen vapaa tukisi lapsiperheiden toimeentuloa ja todennäköisesti lyhentäisi myös kotihoidon tuen käyttöä.
Salmen ehdotuksen mukaan vanhempainvapaan uudistuksen voisi rakentaa ensin 4+6+4-malliin, josta isän ja äidin kiintiöt voisi vaiheittain pidentää neljästä kuuteen kuukauteen.
Tilastokeskuksen Sutela arvelee, että työpaikoilla olisi nykyistä helpompaa ottaa puheeksi isien vanhempainvapaa, jos lakisääteinen kiintiö olisi pidempi kuin nykyään.
”Kun käytännöt yleistyvät, myös asenneilmapiiri muuttuu. Jossain vaiheessa poikkeus voi olla sellainen isä, joka ei pidä kuin lakisääteisen vanhempainvapaan.”
Työllisyyttä uudistus tuskin parantaa
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on sanonut uskovansa, että perhevapaauudistus on merkittävä keino nostaa työllisyysastetta.
Kun puhutaan perhevapaauudistuksesta ja työllisyydestä, keskustelussa unohtuu usein se, että kokonaistyöllisyyden kannalta puhutaan usein nollasummapelistä, sanoo Tilastokeskuksen Sutela.
”Jos äidit palaavat aiemmin työhön ja isät jäävät kotiin, työelämässä ei ole sen enempää ihmisiä kuin ennenkään.”
Perhevapaauudistus toisikin toisenlaisia hyötyjä: se esimerkiksi parantaisi naisten työuramahdollisuuksia ja jakaisi vanhemmuutta tasaisemmin ja lisäisi isien mahdollisuutta lastenhoitoon.
THL:n Salmen mielestä perhevapaauudistuksessa olisi oleellista keskittyä pohtimaan nimenomaan vanhempainvapaan uudistusta. Siitä huolimatta poliittisen huomion on viime vuosina vienyt ennen muuta niin sanottu kotihoidon tuki. Sen lyhentämisen on uskottu lisäävän äitien työllisyyttä.
Tutkimusten mukaan kotihoidon tukikauden lyhentäminen tai tuen leikkaaminen eivät välttämättä tuo kovin runsaasti äitejä työmarkkinoille.
Kotihoidon tuen uudistamisen kohderyhmässä äitien enemmistö on jo töissä tai opiskelemassa ja vain joka neljäs heistä on kotona kotihoidon tuella – ja näistä äideistä alle puolella on työpaikka odottamassa. Lisäksi monella heistä oli vain vähän tai ei lainkaan koulutusta, minkä vuoksi työllistymismahdollisuudet vaihtelevat paljon.
Väestötasolla puhuttiin vuonna 2017 noin 7 700 äidistä, joista odottamassa olevaan työpaikkaan olisi voinut työllistyä noin 3 500 äitiä. Tällöin vuoden 2017 työllisyysaste olisi noussut vain 0,1 prosenttiyksikköä.
Salmen mukaan kotihoidon tukikautta voi olla perusteltua lyhentää naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi, mutta työllisyysasteen merkittävää nousua sen seurauksena ei kannata odottaa.
Jos tukikautta lyhennetään tai kotihoidon tukea alennetaan lapsen kaksivuotispäivän jälkeen, leikkuri kohdistuu pienituloisimpiin ja heikommassa työmarkkina-asemassa oleviin perheisiin. Näissä perheissä isät käyttävät isyysvapaata muita harvemmin ja äidit kotihoidon tukea pitkään muita useammin.
Vaikka perhevapaauudistus ei parantaisikaan työllisyyttä, se kehittäisi naisten työmarkkina-asemaa, vaikuttaisi väestökehitykseen ja parantaisi työelämän tasa-arvoa.
Päättäjillä riittää mietittävää.
Lue myös:
Työsopimuslaki käytännössä – avasimme lain tärkeimmät pointit
Sanni Grahn-Laasonen: ”Varhaiskasvatuksen maksut ovat kannustinloukku”
Osittain maksuton päivähoito tuo vakautta arkeen – pätkätöitä tekevälle Ainolle kokeilu on helpotus
Päivähoidon maksuttomuus parantaa selvästi työllisyyttä – professori uskoo: ”Saa laajaa kannatusta”
Annina Vainio
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Uutiskirje
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
