Mikä on jokaiselta työpaikalta tuttu toimistokuukkeli? Entä miten tästä yleisestä häiriköstä pääsee eroon? Aki Ahlroth pohtii asiaa kolumnissaan.
Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran 1.12.2018.
Kuukkeli (Perisoreus infaustus) on pieni varislintu. Lintua tavataan Suomessa erityisesti Metsä-Lapissa ja Peräpohjolassa, mutta sitä esiintyy itärajalla eteläisessä Suomessakin saakka. Naukuvaäänistä kuukkelia pidetään eräilijän kaverina. Lintu on tunnettu siitä, ettei se eristäydy, vaan ilmaantuu esimerkiksi nuotiopaikoille kerjäämään ruoantähteitä.
Toimistokuukkeli tulee pyytämättä ja yllättäen
Myös toimistokuukkelille on leimallista pyrkimys sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Toimistokuukkeleiden levinneisyys on kuitenkin paljon kuukkeleita laajempi. Nimittäin kaikkialla, missä on työpaikkoja, on toimistokuukkeleitakin.
Toimistokuukkeli on ylenpalttisen ulospäinsuuntautunut työntekijä, joka ei malta istua työpisteellään. Hän ilmestyy yllättäen ja pyytämättä muiden työpisteille kertomaan tarinoitaan, jotka käsittelevät yksityiselämääkin hämmästyttävällä avoimuudella.
Ääritapauksissa kuukkeli raivaa mapit pois työkaverin pöydältä ja laskee siihen takapuolensa ennen monologin aloittamista. Tyypillinen asento on kuitenkin seisominen lonkkalevossa sermiä vasten nojaten. Toisessa kädessä on kahvikuppi ja toinen käsi elehtii voimakkaasti.
Parhaimmillaan toimistokuukkeli on kertoessaan itsestään. Paljon huonompi hän on kysymään, mitä muille kuuluu. Itsekeskeisyys saattaakin ärsyttää ihmisiä enemmän kuin äärimmäinen sosiaalisuus sinänsä.
Lue myös: Onko kollegasi kusipää? Tunnista hänet neljästä tyypistä ja toimi näin
Yleisiä puheenaiheita ovat tarinat työuran varrelta (kommellukset, entiset pomot, isoimmat diilit ja muut saavutukset, firman Lapin reissut), perhe (vanhemmuus, avioero, uusi suhde, lasten koulumenestys, perintökiistat), koti (putkiremontti, tuholais- ja homeongelmat, puutarhanhoito, remontointi, kodinsisustus) sekä hyvinvointi ja terveys (vatsavaivat, sairaudet, laihtuminen, lihominen, ruokavaliokokeilut, uudet harrastukset).
Maailmassa ei ole sellaista asiaa, josta toimistokuukkeli ei pystyisi kertomaan seikkaperäistä tarinaa. Herkullisimmat tarinat ovat usein sepitettyä vakiotavaraa.
Toimistokuukkeli pitää itseään hengenluojana
Toimistokuukkelia on vaikea taltuttaa, koska hän itse ei näe toimintaansa ongelmallisena. Päinvastoin hän kokee olevansa työpaikan piristysruiske: tärkeä palanen, joka parantaa työilmapiiriä ja yhteisöllisyyttä.
Vaikka viihdyttäjän roolia ei ole kirjattu kuukkelin työnkuvaan, hän pitää sitä moraalisena velvollisuutenaan. Viihdyttäjäkuukkeli onkin toista toimistokuukkelin alalajia, ankeuttajakuukkelia, selvästi harmittomampi tapaus.
Hienotunteisimmat uhrit eivät uskalla lähettää kuukkelia matkoihinsa, vaan kuuntelevat – tai ovat kuuntelevinaan. Tieto keskeneräisistä töistä aiheuttaa heissä ahdistusta, kun suustaan kiinni jäänyt kuukkeli on tehnyt lähtöä jo kolmatta varttia.
Lopulta vaihtoehtoina on sanoa suoraan tai lähteä karkuun. Suoraan sanominen on hyvin vaikeaa, koska epämuodollisessakin organisaatiokulttuurissa on hyvien tapojen vastaista todeta, että suksi kuukkeli kuuseen häiritsemästä.
Toimistokuukkelilta jäävät työt tekemättä
Eli jäljelle jäävä vaihtoehto on pakeneminen. Eräs toimistokuukkelin uhriksi joutunut tuttavani kertoi poistuvansa kuukkelin lähestyessä WC-tiloihin ja palaavansa työpisteelleen vasta kuukkelin löydettyä uuden uhrin. Sama rituaali toistuu lähes päivittäin.
Toimistokuukkelin liihottelua seuratessaan herää kysymys, ehtiikö tämä tehdä lainkaan töitä, kun merkittävä osa työpäivästä kuluu terrorisoidessa muuta työyhteisöä. Pahimmassa tapauksessa tekemättä jäävät niin omat kuin uhrienkin työt. Nykyisenä, tuottavuutta palvovana aikakautena tämän luulisi kiinnostavan johtoakin.
Tunnolliselle kuukkelille ylitöiden tekeminen onkin tuttua, kun varsinaisella työajalla tarjolla olevat sosiaaliset houkutukset siirtävät töiden tekemisen iltaan. Kuukkeli havahtuu usein kello kolmelta iltapäivällä, että sähköpostitkin ovat jääneet haastellessa lukematta. Monella toimistokuukkelilla on ongelmia itsensä johtamisessa, mikä kärjistää ongelmaa.
Toisilta toimistokuukkeleilta puuttuu tunnollisuus kokonaan, eivätkä he saa pulinaltaan mitään aikaan. Viimeistään kehityskeskusteluissa esihenkilön on otettava puheeksi tekemättömät työt ja kuukkelin toiminnasta aiheutuva kielteinen vaikutus muun tiimin tuottavuuteen.
Lue myös: Avotoimisto vai omat työhuoneet? Aivotutkijat paljastavat, mikä on työpaikan tärkein tila
Yhteiset pelisäännöt auttavat hillitsemään kuukkelia
Ongelmia on vähemmän niissä työyhteisöissä, joissa on käytetty aikaa yhteisistä pelisäännöistä sopimiseen. Millainen vuorovaikutus edistää yhteisiin tavoitteisiin pääsemistä? Kuinka keskittymistä vaativien töiden suorittamiseksi tarvittava työrauha taataan kaikille? Esimerkiksi näihin kysymyksiin on syytä etsiä vastauksia yhdessä.
Sosiaalinen vuorovaikutus on eittämättä tarpeen. Työnantajat arvostavat kasvavassa määrin ulospäinsuuntautuneita työntekijöitä, mutta se ei saisi olla itsetarkoitus.
Oleellista on, kanavoidaanko sosiaalista vuorovaikutusta työyhteisön kannalta edullisella vai epäedullisella tavalla. Jos toimistokuukkeli aiheuttaa voittopuolisesti kielteisiä vaikutuksia, johtajan pitää puuttua asiaan jämäkästi.
Ei saa olla niin, että entistä suuremman työtaakan parissa pakertavat työntekijät joutuvat elämään toimistokuukkelin pelossa. Jo siitä, että kuukkeli siirtyisi taukotilojen puolelle päivystämään, olisi tilapäistä apua. Lopullinen ratkaisu löytynee yhteisistä pelisäännöistä.
Lue myös:
Vain sydämeltään sivistynyt huomaa näkymättömän ihmisen – ojennatko sinä kätesi sitä tarvitsevalle?
Valuuko työaika käsistäsi? Näillä 9 keinolla selätät työpäivän häiriötekijät