Miten onnistuu töihin paluu burnoutin jälkeen? Miten työuupumus vaikuttaa työntekoon? Maria kertoo tarinansa burnoutista ja töihin paluusta burnoutin jälkeen.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 26.1.2020.
Reilut viisi viikkoa. Niin kauan Maria, 35, on ollut töissä uudessa työpaikassaan.
Se tuntuu yhä jännittävältä ja samalla mahtavalta – uudet taidot, työkaverit ja rutiinit. Etenkin yksi asia tuntuu työpaikassa olevan toisin: siellä ei keskitytä valittamiseen ja ikävän olon levittämiseen.
Kerroimme Marian tarinan vuosi sitten. Silloin hän eli keskellä työuupumusta, ei ollut nukkunut puoleen vuoteen kunnon yöunia ja kärsi kummallisista fyysisistä oireista.
Hän oli sairauslomalla töistä uupumuksen ja masennuksen vuoksi, eikä tiennyt koska pääsee palaamaan. Työterveydessä lääkäri jopa sanoi suoraan, että olisi paras vaihtaa kokonaan työpaikkaa. Se tuntui uupumuksen suossa lähes mahdottomalta tehtävältä.
Töihin paluu burnoutin jälkeen
Nyt, lähes tasan vuotta myöhemmin Marian elämä on muuttunut. Hän ei halua maalata kliseistä paranemistarinaa, mutta moni asia on tosiaan toisin. Toivottomuus ja epätietoisuus tulevasta sekä omasta voinnista on vaihtunut uuteen alkuun uudessa työssä.
Mutta ei mennä siihen ihan vielä, vaan palataan aikaan sairauslomalla ja töihinpaluuseen. Maria oli lopulta yhteensä kolme kuukautta sairauslomalla. Sinä aikana hän kävi tiiviisti tapaamassa sekä lääkäriä että psykologia työterveydessä ja keskusteli esihenkilönsä kanssa muutoksista, joita työpaikalla pitäisi tehdä.
Masennuslääkityksen Maria jätti lääkärin suostumuksella kokonaan pois ennen töihin palaamistaan. Kuten kerroimme edellisessä artikkelissa, Maria työskenteli hektisessä ympäristössä, pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa isossa viestintäkonsernissa. Hän palasi työhönsä keväällä 2019.
”Kun palasin, tein aluksi puolikasta työviikkoa eli olin töissä pari kolme päivää viikossa. Kuukauden jälkeen siirryin täysiin työtunteihin mutta tein vain päivävuoroa, enkä ollenkaan viikonloppuja tai iltoja”, Maria kertoo töihinpaluusta.
Työterveyden seuranta loppuikin lyhyeen työuupumuksen jälkeen
Työtahti tuntui nyt sopivammalta. Työpaikalla oli ollut muitakin uupumustapauksia, ja siellä oli vihdoin herätty siihen, että muutoksia olisi tehtävä.
”Toimintatapoja muutettiin ja työn määrää vähennettiin. Joistain seurantatehtävistä luovuttiin kokonaan. Mutta viimeistään kesään mennessä alettiin luisua takaisin siihen samaan, ja syksyllä päällä oli taas totaalikaaos. Palattiin täysin samaan. Yritettiin siis tehdä pysyviä muutoksia, mutta mikään ei muuttunut”, Maria sanoo suoraan.
Hän on pettynyt myös tapaan, jolla uupumuksesta toipumista ja työhön palaamista tuettiin. Aluksi työterveys kyllä seurasi tiiviisti paranemisprosessia, ja Maria kävi usein keskustelemassa asiasta. Joskus myös hänen esihenkilönsä oli mukana tapaamisissa.
”Sitten kävin työpsykologilla pari kertaa, viimeisen kerran toukokuussa. Hän sanoi, että työterveyslääkäri jatkaa seurantaa jaksamisestani, mutta en ole vielä tänäkään päivänä kuullut työterveyslääkäristä mitään.”
”Eli ei sitä ihan loppuun asti seurattu. Sitten kun palasin täyspäiväisesti töihin, olin ihan oman onneni nojassa”, Maria tiivistää kokemuksensa.
”Esihenkilöt pelkäsivät, että lähden kotiin itkemään”
Henkisellä tasolla töihin paluu burnoutin jälkeen tuntui aluksi vaikealta. Vieraammatkin kollegat tulivat kyselemään vointia, mikä tuntui vaivaannuttavalta. Omat esihenkilöt tuntuivat kohtelevan aluksi kuin lasiesinettä.
”He olivat ylivarovaisia. Tuntui, että he pelkäävät, että jos antavat minulle kaksi työtehtävää päivän aikana, uuvun ja lähden kotiin itkemään. Se meni liiallisuuksiin, ja sanoinkin yhdessä keskustelussa lääkärin ja esihenkilön kanssa, että ei tarvitse liioitella ja voidaanko olla ihan normaalisti”, Maria kuvailee.
Kun työpaikalla alettiin luisua takaisin vanhoihin, huonoihin tapoihin ja työterveyden tuki loppui, kehitti Maria omat selviytymiskeinonsa.
”Olin käynyt niin paljon läpi niitä asioita ja oppinut, miten saan laskettua stressitasoani. Olin myös muuttanut omaa asennettani niin, ettei tilanne päässyt enää niin pahaksi. Se alkoi mennä enemmän siihen, että hälläväliä, ei kiinnosta yhtään.”
Ongelmissa vellominen alkoi ärsyttää
Näin jälkikäteen hän uskoo omaan uupumiseensa vaikuttaneen paitsi työtehtävien liiallisen määrän ja johtamisen sekavuuden, myös työyhteisön ilmapiirin.
”Työpaikalla oli sellainen kulttuuri, että kun yhtä ärsytti jokin asia, niin se sanottiin useammalle, ja lopulta kaikki velloivat asiassa. Sanoinkin tästä, mutta muut eivät allekirjoittaneet väitettä”, Maria sanoo.
Hän kuitenkin alkoi itse tietoisesti jättäytyä pois tilanteista, jotka olivat aiemmin aiheuttaneet ahdistusta.
”Ja mietin enemmän omaa reagointiani asioihin. En enää noussut kuin limpputaikina, jos tuli joku vastoinkäyminen, vaan hengittelin hetken aikaa ja mietin asioita useammalta kulmalta. Yksinkertaisesti vain rauhoitin omaa tekemistä ja vähensin tekemisen määrää.”
Suurin käytännön muutos omassa käytöksessä uupumuksen jälkeen oli se, että nyt Maria alkoi puhua suoraan häntä vaivaavista asioista. Nyt hänen oli aika avata suunsa.
"Vaikka loppujen lopuksi muutos ei ollutkaan pysyvä, sain kuitenkin sanottua asiat enkä vain jäänyt pyörittelemään niitä oman päänsä sisällä. Sen jälkeen oli paljon helpompaa sanoa kaikesta muustakin.
”Nyt huomaan heti uupumuksen hälytysmerkit”
Toinen konkreettinen hyöty paranemisprosessissa oli työpsykologin pakeilla käyminen. Sitä tai terapeutin tapaamista Maria suosittelee varauksetta – ihan kaikille.
”Olen sanonutkin todella monelle ihmiselle, että jos vain on mahdollisuus tai varaa omakustanteisesti käydä terapeutilla tai psykologilla, niin käykää. Perheenjäsenet, kollegat ja ystävät ovat seuranneet asiaa vierestä, mutta terapeutti on ulkopuolinen, ja sitä kautta saa uudenlaisen näkökannan asioihin. Kummasti se muuttaa myös asiaa, kun työpsykologi sanoo, että sinun olisi kyllä aika vaihtaa työpaikkaa”, Maria toteaa.
Nyt Maria uskoo huomaavansa, jos uupumus alkaisi palata ja hänen vointinsa huonontua.
”Huomaisin hälytysmerkit, koska stressaan vatsallani. Ja viime syksynä huomasinkin, kun nukkuminen alkoi taas muuttua katkonaiseksi ja aloin miettiä öisin työasioita.”
Nykyäänkin työasiat seuraavat joskus vapaa-ajalle. Kuin todisteeksi tästä Marialle pompahtaakin kesken haastattelun mieleen töihin liittyvä asia. Nyt hän kuitenkin pystyy siirtämään sen ajatuksissaan sivuun, eikä ala ottaa stressiä tai murehtia sitä ennakkoon.
”Vuosi sitten en uskonut, että olisin näin hyvässä jamassa tällä hetkellä. Töihinpaluu oli kuitenkin loppujen lopuksi se, mikä pelotti silloin eniten, mutta se meni yllättävän kivuttomasti.”
Uudessa työssä on parempi ilmapiiri ja selkeämmät tavoitteet
Entä sitten se uusi työ?
Vielä viime keväänä töihinpaluun jälkeen Marialla ei ollut voimia ryhtyä hakemaan uutta työtä. Niitä alkoi löytyä vasta alkusyksystä. Muutaman haun jälkeen tärppäsikin, kun Maria päätti hakea työpaikkaa kilpailevasta, samalla alalla toimivasta yrityksestä.
”Tuli kutsu ensimmäiseen haastatteluun ja siitä jäi jo tosi hyvä fiilis. Toisessa jo tiesin, että saan sen paikan. Ja kun olin lomareissulla syksyllä astumassa veneeseen Atlantin äärellä, soittivat he paikasta ja sanoin heti, että otan paikan vastaan. Tämä oli marraskuussa ja siitä seuraavalla viikolla irtisanoin itseni”, Maria kertoo uuden työn löytymisestä.
Päällimmäisenä mielessä olivat ilo ja helpotus. Uudessa työpaikassa tuntuu olevan selkeämmät tavoitteet, erilainen tyyli tehdä asioita ja esimerkiksi etenemismahdollisuuksista puhuttiin jo työhaastattelussa. Ja vaikka uusikin työ on osittain yhtä hektistä ja paineita voi tulla, sanoo Maria, että on vain pakko yrittää.
”Eihän sitä voi tietää, millainen työkulttuuri on, mutta edellisestä paikasta oli joka tapauksessa pakko päästä pois.”
”Aikaisemmin mietin, että paraneeko se vaihtamalla, mutta ei se mitenkään muutenkaan parane. En voi alkaa ajatella, että jos näin tai näin tapahtuu, olen taas takaisin siinä tilanteessa. Jos niin käy, on se sitten sen ajan ongelma. En voi jatkuvasti pelätä kaikkea.”
Työuupumus ja sairausloma eivät tulleet puheeksi rekrytointiprosessissa.
”En kertonut uupumuksesta työhaastattelussa, koska se liittyi niin paljon työkulttuuriin ja johtamistapaan edellisessä työpaikassa”, Maria sanoo.
”Pian on tulossa työhöntulotarkastus, jonka esitietolomakkeessa kyllä kerroin asiasta, ja saatan ottaa sen puheeksi myös tulevassa kehityskeskustelussani.”
Tärkeintä on avata suunsa – ja olla häpeämättä
Yksi tärkeä oppi oman asenteen ja avoimuuden lisäksi onkin Marian mukaan se, että uupumusta ei tarvitse eikä pidä hävetä. Avun hakeminen tuntuu usein ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta siitä pitää vain päästä yli.
”Vaikka tuntuu ihan saakelin hankalalta avata se suu ja mennä pyytämään apua, ei tilanne muutu etkä saa apua, jos ei sitä sano ääneen. Se voi hävettää, mutta häpeäminen on ihan turhaa”, Maria tiivistää.
Hän muistuttaa myös levon merkityksestä työuupumuksen aikana.
”Siinä vaiheessa pitää oikeasti levätä ja ottaa aikaa työstä irrottautumiseen – aikaa itselle. Ja etsiä sellaisia itselle mukavia asioita, mitä kautta pääsee irrottautumaan työstä.”
Joten vaikka uupumuksen oireet jossain vaiheessa palaisivatkin, on Maria luottavaisin mielin.
”Nyt on kuitenkin ymmärrystä ja työkaluja siihen, että jos alkaa vaikuttaa siltä, niin mitä pitää tehdä. Tärkeintä on aukaista suunsa hyvissä ajoin.”
Lue myös:
Työuupumus eli burnout – lue, miten hoitaa ja ennaltaehkäistä uupumusta
Viekö työpäivä kaikki voimat? Vältä 5 yleistä virhettä ja jaksa paremmin
Epäiletkö, että työkaverisi on uupunut? Älä epäröi, vaan puutu tilanteeseen varhaisessa vaiheessa
Laura Glad
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Uutiskirje
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
