Jos laiminlöi oman hyvinvointinsa, suorittaa liikaa eikä lepää tarpeeksi, voi ajautua ADT-tilaan. Aivotutkija Minna Huotilainen kehottaa miettimään ensimmäiseksi omaa asennetta: millaista ihmistä pitää tehokkaana ja mikä on lopulta todellisuus?
Tiesitkö, että se, mitä teet illalla viimeisinä tunteina ennen nukkumaanmenoa voi jo valmiiksi pilata seuraavan työpäivän keskittymiskyvyn? Aivotutkija Minna Huotilainen on tutkinut arjen ja työpäivän keskeytysten vaikutuksia ja myös kirjoittanut aiheesta Keskittymiskyvyn elvytysopas -kirjan (2018) yhdessä Mona Moisalan kanssa.
Jos käyttää hetket ennen nukkumaanmenoa puhelimen ruutua tuijottaen, ovat sen vaikutukset suuret myös muuhun kuin pelkästään uneen, Huotilainen sanoo Radio Helsingin haastattelussa. Haastattelu on osa Duunitorin Maanantaifiilis-juttusarjaa. Lue täältä lisää artikkeleja urasuunnittelusta ja työelämän muutoksista.
”Aivot luulevat, että nyt on pakko olla aamu tai keskipäivä koska valo on tämän väristä eli kirkasta ja sinertävää. Siitä jos se vuorokausirytmi lähtee sitten heijaamaan niin se tarkoittaa sitä, että se unenlaatu on heikompi. Se taas tarkoittaa keskittymiskyvyn pätkimistä seuraavana päivänä.”
Koko elämä on silppuuntunut
Työn murros on tuonut mukanaan myös jatkuvasti kasvavat vaatimukset sekä kiireen ja kuormittavuuden kasvun. Huotilainen kertoo työntekijöiden nostavan usein työn muutoksista puhuttaessa esille nimenomaan työpäivien keskeytykset.
”Ihmiset sanovat, että keskeytyksiä on enemmän kuin ennen, keskittymiskyky pätkii, oma muisti ja tarkkaavaisuus pätkivät. Nämä ovat niitä, mistä ihmiset ovat huolissaan – ja onhan se pelottavaa, kun yhtäkkiä huomaa, ettei muista jotakin ihan keskeistä asiaa, jonka oikeasti tietää tietävänsä”, aivotutkija kuvailee.
Nykyään monen suomalaisenkin elämä on silppuuntunut: oikein mihinkään ei jaksaisi keskittyä, kun puhelimen piippaukset ja somen selaaminen rytmittävät vapaa-aikaa. Se on todellisuudessa aivoillemme myrkkyä ja on levinnyt vapaa-ajalta myös työelämään.
”Työpaikoille on tullut muutenkin huonompia käytäntöjä. Kuvittelemme, että olemme tosi tehokkaita kun teemme kauhean montaa asiaa yhtä aikaa ja siivoamme työpaikalta pois kaikki ihmiset, jotka olisivat osanneet tehdä vaikka matkalaskuja. Eli sitten kun ne tulevat vielä sen muun työn päälle, silputtaa se taas työtä.”
Kiire voi johtaa tarkkaavaisuushäiriöön
Amerikkalainen lääkäri Edward M. Hallowell alkoi 1990-luvulla puhua ilmiöstä nimeltä attention deficit trait eli ADT. Hän kuvasi sillä ihmisiä, jotka olivat eläneet liian pitkään liian kiireistä elämää: tehneet montaa asiaa yhtä aikaa, jättäneet tauot pitämättä ja hyppineet tehtävästä toiseen. Tämä on johtanut tilaan, jossa aivot eivät enää toimi normaalisti.
”1990-luvulla tällaiset henkilöt olivat harvinaisia, mutta nyt tuntuu, että yhteiskuntamme on heitä täynnä. Kuvaavaa on, että työskentelemme ahkeran oloisesti, mutta koemme, ettemme saa yhtään mitään aikaan”, Huotilainen sanoo.
Pitkäkestoinen stressitila on Huotilaisen mukaan poikkeustila elimistössämme.
”Elimistössämme on hienoja stressinsäätelymenetelmiä: olemme nopeita reagoimaan esimerkiksi kun olemme hengenvaarassa. Mekanismit ovat tärkeitä, mutta jos ne ovat koko ajan päällä, elimistö ei pystykään enää toipumaan niistä. Silloin nähdään kielteisiä vaikutuksia.”
”Jos puhutaan vaikka kymmeniä vuosia kestävästä työstressistä niin se on yhteydessä hyvin moniin eri sairausryhmiin: metabolinen oireyhtymä, vaikea ylipaino, kakkostyypin diabetes, tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja syöpäsairaudet voivat uhata. Elimistön ylikierroksilla käyttäminen vuosikymmenien ajan voi johtaa moneen sairauteen ja se on monilla tasoilla vaarallista”, Huotilainen luettelee.
Hän kehottaakin hakemaan muutosta hyvissä ajoin ennen ADT-tilaa tai sitä kohti luisumista. Ensisijaisen tärkeää on tarkastella omaa asennetta: mitä asioita pitää työelämässä tehokkuuden merkkeinä?
”Kaikki lähtee asennemuutoksesta. Onko se ihminen tehokas, joka ryntää huoneeseen, keskeyttää kaikkien työ ja se huutaa, että nyt on hirveä kiire? Hänhän panostaa paljon työhön, mutta onko se tehokasta? Sitä pitäisi kyseenalaistaa. Voisikin olla tehokkaampaa, että joku työntekijä sanoisi, että tulen tänään vasta iltapäivällä töihin, koska minulla on aika paljon luettavaa ja luen kotona.”
Aivotutkijan neljä vinkkiä rauhallisempiin työpäiviin:
1. Aloita valmistautuminen jo illasta
”Kun mietit, mitä teet viimeiset pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, kerää siihen vähän tylsempää hommaa – jotakin rauhallista, pientä tekemistä. Se on sitä tiskikoneen täyttelyä ja muuta, mitä kaikkien arjesta löytyy. Ne ovat sellaisia asioita, jotka parantavat yöunen laatua.”
2. Arvioi uudelleen työtäsi
”Toinen konkreettinen muutos on työn uudelleen arviointi. Silloin kun on keskittymistä vaativia hommia, niin mikä on se paikka, missä voi keskittyä parhaiten? Miten se tapahtuu? Onko toimistolla jokin tila, jossa pystyy parhaiten keskittymään vai kannattaisiko tehdä se jossain kokonaan muualla? Voisiko omaa työtä lähteä tuunaamaan ja kehittämään toimintatapoja siellä?”
3. Opettele tunnistamaan hälytysmerkit
”Mistä tunnistat liiallisen stressin? Ihmisen pitäisi opetella tunnistamaan paremmin ne hälyttävät merkit, jotka siihen johtavat. Monesti niitä ei kuitenkaan hoksaa, vaan yrittää vain tuijottaa jotakin yksittäistä lausetta näytöllä ja miettii, miksi tämä homma ei etene. Niiden tunnistaminen olisi jo tosi hyvä juttu.”
4. Ota keho mielen avuksi
"Kuormittavassa tilanteessa vedä henkeä. Aloita vetämällä vaikka viisi kertaa syvään henkeä ja rauhoitu. Tavallisessa toimistossa voi vaikka käydä hakemassa lasin vettä, avata ikkunan tai jotenkin yrittää katkaista tilannetta – tee vaikka viisi kyykkyä. Keholla tekeminen muuttaa tilannetta jo paljon ja muokkaa mielen toimintaa. Kun mieli on jumissa, niin keho voi vähän auttaa.
Elätkö perjantaita varten? Hae uutta suuntaa elämälle Duunitorilta.
Lue myös:
Laura Glad
Lisää kirjoittajastaJaa artikkeli:
Jaa Facebookissa
Twiittaa
Jaa LinkedInissa
Sähköposti
Uutiskirje
Tietopaketti yrittäjäksi aikovalle
